Nuotit riviin! Säveltämisen do's and dont's

Kirjoittaja	Nuotit riviin! Säveltämisen do's and dont's
mystran 645 viestiä	#1 kirjoitettu 17.10.2005 16:29 Tuosta suosikkiskaalasta kun rupesin miettimään niin täytyy myöntää että suurin osa allekirjoittaneen rävellyksistä kulkee about harmonisessa mollissa (yleensä c tai a, vähän riippuu), tosin kunnianhimoisemmat projektit eivät aina ole pysyneet yksittäisessä sävellajissa ollenkaan. Harmoninen molli on musta melko hyvä peruslähtökohta melkein kaikkeen kevyeen musiikkiin, jotain duurivetoisia rillumareitä lukuunottamatta (erona normaaliin molliasteikkoon siis tuo korotettu seiska) jotta sitä tulee käytettyä peruslähtökohtana. Toisaalta kyllä varsinaisen sävellajinkin ulkopuolelta pitää käyttää tavaraa, muuten homma kuulostaa usein kovin kuivalta. Sit harrastan harmonioiden kanssa aika usein sitä että rävellän jotain bassoon ja sit lätkin nuotteja sen päälle, siten että otan takapakkia jos jokin dissonoi liian pahasti. Tällätavoin löytää usein sointukulkuja joihin ei muuten olisi törmännyt. Melodioiden kanssa teen välillä ihan samaa, lätkin nuotteja suht sinnepäin mihin ne mun pään mielestä pitäis mennä, ja sit haen sopivaa nuottia hetken kunnes lopputulos ei ole liian itsestään selvä, muttei liian järjetönkään. Aika usein käy sillä lailla että melodia pakottaa muuttamaan sointuja, tai soinnut pakottaa muuttamaan melodiaa. Suosin yleensä mielummin sointumuutoksia. <Analyysivaroitus> Mä näkisin että modernissa musiikissa on neljä asiaa jotka ois hyvä osata (ennenkuin niitä sit tahallaan kuitenkin rikkoo). Rytmeissä pitää musta pyrkiä yleensä siihen että eri äänien rytminen materiaali menee tarpeeksi lomittain. Vähän sama juttu kun että "rumpukomppi" kuulostaa tosi tyhmältä jos kaikkia rumpuja lyödään tasatahtiin. Samaa lomittelua vaan muillekin instrumenteille, oli ne sit supersahoja tai poikkihuiluja. Toinen asia on liike (jonka ei tosin tarvitse olla nopeaa). Sillä hetkellä kun liike lakkaa, musiikista tulee hissimusaa. Liike itsessään voi olla mitä tahansa vibraton tai kitarakomppaukseen käytetyn voiman varioinnista äänenvoimakkuuden tai vaikka filtteritaajuuden muutoksiin, mutta oleellista on että liike itsessään sanoo jotain, kertoo jostakin tunteista. Edellisten pitää tietysti jollain tavoin sopia melodioihin tai harmonioihin, tai mieluiten molempiin. Lisäys: Säveltämisen kannalta on tietysti oleellista että nuotit myös tukevat liikettä. Jos soittajalla tai säveltäjällä ei ole tunteita luovan prosessin aikana, tai ne eivät liity muuhun materiaaliin, niin lopputulos on takuuvarmasti tylsää. Hyvän ja huonon noisen ero on että hyvästä noisesta on pelkistyneessä muodossaan pelkkä tunne, huonossa noisessa ei ole mitään. Perinteisempää musiikkia voi jaksaa kuunnella ilman tunnettakin, se vain on kovin tylsää. Loput kaksi liittyy harmonioihin. Ensimmäinen on että harmonioiden olemus perustuu konsonansseihin ja dissonansseihin, ja jos tätä ei tiedosta (ainakin jollain tasolla), niin helposti "harmoniat" kuulostaa gregoriaaniselta kirkkolaululta, jossa kaikki on pelkkää konsonanssia. Sopiva määrä dissonansseja kun tuo tunnelmaa paremmin kun kuudensadan saha-aallon unison. Konsonanssit ja dissonansit on tietysti syytä ottaa huomioon paitsi soinnun sisällä, niin myös sointujen välillä, sillä ne antavat luonteen myös sointuvaihdoksille. Konsonanssi on siis sitä (tai oikeammin syntyy siitä) että eri tajuudet on (about) kokonaislukusuhteessa keskenään. Esimerkkinä asiaan vihkiytymättömille kvintti (vaikka c+g, suhde ~2:3) tai kvartti (c+f, suhde ~3:4) konsonoi vahvasti. Dissonanssi on edellisen vastakohta. Tritonus (intervalli kvintin ja kvartin välistä, eli c+f#) on hyvä esimerkki dissonoivasta intervallista. Kvintti tai kvartti kuulostaa melko siistiltä tai puhtaalta, tritonus lähinnä uhkaavalta. Ja se toinen asia harmonioista on se, että tietyt sävelet muodostavat aina saman soinnun, riippumatta missä järjestyksessä ne toisiinsa nähden ovat, mikä taas mahdollistaan hystereesin soveltamisen, eli monessa tapauksessa kuulostaa kivemmalta jos yksittäiset äänet, ja samalla koko sointu, liikkuvat mahdollisimman vähän. Vaikkapa C-duurista F-duuriin vaihto kuulostaa (vaikka pianolla) paljon vähemmän radikaalilta kun äänet kulkevat C-E-G -> C-F-A sen sijaan että koko sointu liikkuisi. </Analyysivaroitus> Näiden neljän perusidean ja ennakkoluulottoman arpomisen avulla mä lähinnä oon tähän asti yrittäny säveltää. Ainakaan tuli istuttua vaikka mitä teorioita läpi, mutta ylläoleva tiivistää lähinnä sen mitä niistä todellisuudessa sai irti. Luonnollisesti olen taas väärässä, jotta kertokaa ihmeessä missä kohdassa. mystran muokkasi viestiä 17:12 17.10.2005 Lisätty yksi unohtunut pointti. mystran muokkasi viestiä 11:02 27.10.2005 Korjattu rävellys.
^	Vastaa Lainaa

pcgn 1262 viestiä	#2 kirjoitettu 17.10.2005 16:43 mystran avautus.. Perkele, mä en tule tollasia koskaan ees ajatelleeks. Syy siihen saattaa olla se, että teoriaa tunnen niinkin paljon että just ja just tiedän nuotit.
^	Vastaa Lainaa
Jammin Benjammin	#3 kirjoitettu 17.10.2005 17:23 twinsane kirjoitti: mystran avautus.. Perkele, mä en tule tollasia koskaan ees ajatelleeks. Syy siihen saattaa olla se, että teoriaa tunnen niinkin paljon että just ja just tiedän nuotit. Heh, sama juttu. Mut mitäs vinettoa sillä on väliä? Mä ainaki teen/yritän tehä sellasta musiikkia mikä on mun korvaan hyvän kuulosta.
^	Vastaa Lainaa
Lapsi_ajassa 2467 viestiä	#4 kirjoitettu 17.10.2005 17:31 Jeah! G:n blues-skaala ja H:n mollipentatoninen on mun sana. Niistä mä teen yleensä. Jos alotan jostain muusta niin jotenkin se aina siirtyy sävellajinmuutoksilla noihin. Kummaa
^	Vastaa Lainaa
mystran 645 viestiä	#5 kirjoitettu 17.10.2005 21:58 Mystran sanoi: Mä näkisin että modernissa musiikissa on neljä asiaa jotka ois hyvä osata (ennenkuin niitä sit tahallaan kuitenkin rikkoo). johon SLaitila vastasi: Ihan hyvä lähtökohta joskaan ei yksiselitteinen, joissain kohdissa saattaa toimia todella tasainen ja yksitoikkoinen jumputus, melkein minimalismiin asti. (...) ja pelkkien konsonanssien käyttö tosin saattaa olla myös tehokeino. No mutta minähän yritin varmaan sanoa että ilmiöitä on hyvä tiedostaa jo siksikin että niitä voi sitten tehokeinona rikkoa.
^	Vastaa Lainaa
Haava Jumalan nyrkki 43152 viestiä Ylläpitäjä	#6 kirjoitettu 19.10.2005 08:46 SLaitila kirjoitti: Nuotit riviin! Säveltämisen do's and dont's Kylläpäs on vanhanaikaisen syrjivä otsikko, joka mollaa niitä säveltäjiä, joiden teoksissa nuotit ovat vähemmän merkityksellisiä. Mikä tekee sävellyksestä erityisen hyvän, mikä erottaa hyvän säveltäjän huonosta säveltäjästä muuten kuin monipuolisuus? Kaksi asiaa. Näkemys ja taito. Näkemys on sitä, että säveltäjällä on jotakin sanottavaa. Jokin visio. Jos ei ole mitään sanotavaa on turha kirjoittaa kirjaa (paitsi omaksi ilokseen). Sama pätee säveltämiseen. Taito on sitten osata pukea se visio sävellyksen muotoon. Eli jos vielä tiivistää, niin tunne ja sen tunteen toteutus. Minusta musiikki ei ole koskaan mitään muuta. Miten ihmiset muodostavat oman tyylinsä Tyyli tulee itsestään jos on tullakseen. Toki voi pohtia muiden säveltäjien tyylejä ja ihmetellä kongnitiivisestikkin mistä ne muodostuvat. mitä pitäisi muistaa säveltäessä? Se visio. Se näkemys. Mitä on tekemässä. Sitten pyrkiä raivolla siihen niin kauan kunnes on sen saavuttanut. Siihen voi toki pyrkiä erittäin monella tavalla ja niihin tapoihin en tässä tahtoisi ottaa kantaa. Maailmassa on jo tarpeeksi keskinkertaista musiikkia. Tee sinä parempaa!
^	Vastaa Lainaa
mystran 645 viestiä	#7 kirjoitettu 19.10.2005 09:34 Maailmassa on jo tarpeeksi keskinkertaista musiikkia. Tee sinä parempaa! Voisin periaateellisesti leikkiä oppositiota ja yrittää tehdä vielä keskinkertaisempaa musiikkia. Lasketaanko se sanottavaksi jos ruumiillistaa keskinkertaisuuden olemuksen?
^	Vastaa Lainaa
Haava Jumalan nyrkki 43152 viestiä Ylläpitäjä	#8 kirjoitettu 19.10.2005 09:46 mystran kirjoitti: Voisin periaateellisesti leikkiä oppositiota ja yrittää tehdä vielä keskinkertaisempaa musiikkia. Siinä on juuri se vaara, että se saattaa lakata olemasta kekinkertaista. Lasketaanko se sanottavaksi jos ruumiillistaa keskinkertaisuuden olemuksen? Ehkä. Riippuu kuinka sen koet.
^	Vastaa Lainaa

Jules Varjola 2537 viestiä	#9 kirjoitettu 20.10.2005 16:56 Niinpä niin, toiset teorialla, ja toiset tunteella. En usko että kumpaakaan sävellystyyliä voidaan sen kummemmin tuomita, mutta jos ajatellaan säveltämistä ihan työnä, niin suosittelen teoriasäveltämistä enemmän. Ihan vain sen takia, ettei se tarvitse niin suurta inspiraatiota seurata eteen levitettyjä lakeja. Minä, kaikesta huolimatta, en juurikaan teorian avulla tee mitään. Minä soitan ja nauhoitan sitä mikä minusta kuulostaa/tuntuu hyvältä. (haavalle ei tästä herneitä nenään ) Tuo on hyvä ohje, mikä tuolla alussa jo mainittiinkin, että jos ei huvita tehdä musiikkia, niin sitä ei silloin todellakaan kannata yrittää. Tulee aika kornia tavaraa.
^	Vastaa Lainaa
Haava Jumalan nyrkki 43152 viestiä Ylläpitäjä	#10 kirjoitettu 20.10.2005 17:00 Sweetie kirjoitti: Minä, kaikesta huolimatta, en juurikaan teorian avulla tee mitään. Minä soitan ja nauhoitan sitä mikä minusta kuulostaa/tuntuu hyvältä. (haavalle ei tästä herneitä nenään) Täh? Onko jotenkin ristiriidassa sen kanssa mitä mitä olen sanonut/tehnyt?
^	Vastaa Lainaa
MGynther 109 viestiä	#11 kirjoitettu 21.10.2005 12:07 Fum kirjoitti: Asiahan ei oikeasti ihan noin mustavalkoinen ole. Musiikin teorian osaaminen ei sulje pois sitä etteikö voisi säveltää ihan fiilispohjalta. Sitä on vaan paljon helpompi lähteä säveltämään tunteella jos on kielioppi hallussa. Niin ja sovittaminen nyt on ainakin helpompaa, kun on edes vähän teorian perusteita hallussa.
^	Vastaa Lainaa
JM 18460 viestiä	#12 kirjoitettu 21.10.2005 12:40 En tunne säveltämiseen liittyvää teoriaa millään tavoin, osaa edes nuotteja tai tiedä oikeastaan mitä skaala tarkoittaa. Se riippuu tiytysti musiikkilajista, onko tämä minkäänlainen puute. Monotrackia/muuta monotonista technoa yms. tehdessä ei kyllä säveltämisestä tarvi mitään ymmärtääkkään, sen verran yksinkertaisia ne jutut on. Muissa musiikinlajeissa tuosta voisi olla hyötyä, mutta kyllä tähän mennessä on riittänyt että päässä soi jonkinlainen juttu, sitten sitä kiipparia vähän siinä sormeilee niin kyllä sieltä "jotain sinne päin" löytyy, tärkeintä, että se kuullostaa hyvältä. JM muokkasi viestiä 12:48 21.10.2005 Eli: Mielestäni säveltäjän ei tarvitse osata säveltämisen teoriasta mitään ollakseen hyvä säveltäjä. tärkeintä että se lopputulos kuullostaa hyvältä.
^	Vastaa Lainaa
A.D.I.D.A.S.	#13 kirjoitettu 21.10.2005 15:15 Unohda don't just do it.. kuten "nike" aikoinaa lanseerasi
^	Vastaa Lainaa
JM 18460 viestiä	#14 kirjoitettu 21.10.2005 16:02 JM kirjoitti: Eli: Mielestäni säveltäjän ei tarvitse osata säveltämisen teoriasta mitään ollakseen hyvä säveltäjä. tärkeintä että se lopputulos kuullostaa hyvältä. Fum kirjoitti: Niinpä. Siihen hyvään lopputulokseen on vain helpompi päästä jos tietää mitä tekee. No voihan "tietää mitä tekee" osaamatta musiikin teoriaa, siis siinä konemusiikissa nimenomaan. Kun minulla pyörii joku bassolinja/tietty linja, mikä tahansa mielessä, niin kyllä minulla on päässä tietyt tiedot miten ko. juttu toteutetaan esim. reasonilla.
^	Vastaa Lainaa
mystran 645 viestiä	#15 kirjoitettu 21.10.2005 17:28 Näkisin, että on yksi asia tuntea musiikin teoriaa muodollisesti (termistöineen kaikkineen), ja toinen asia tuntea sitä käytännössä niin että tietää mitä tekee. Jälkimmäinen on varmastikin se mistä on oikeasti hyötyä, ensimmäinen vain saattaa helpottaa jälkimmäisen omaksumisessa. Toisaalta ei se teoreettisen teoriatuntemuksen soveltaminen käytännössä välttämättä ole aina kovin helppoa sekään.
^	Vastaa Lainaa

Jules Varjola 2537 viestiä	#16 kirjoitettu 22.10.2005 14:05 Fum kirjoitti: Sweetie kirjoitti: Niinpä niin, toiset teorialla, ja toiset tunteella. En usko että kumpaakaan sävellystyyliä voidaan sen kummemmin tuomita, mutta jos ajatellaan säveltämistä ihan työnä, niin suosittelen teoriasäveltämistä enemmän. Ihan vain sen takia, ettei se tarvitse niin suurta inspiraatiota seurata eteen levitettyjä lakeja. Asiahan ei oikeasti ihan noin mustavalkoinen ole. Musiikin teorian osaaminen ei sulje pois sitä etteikö voisi säveltää ihan fiilispohjalta. Sitä on vaan paljon helpompi lähteä säveltämään tunteella jos on kielioppi hallussa. Ei tietenkään. Mutta toiset vain tekevät niin, joko luonnostaan, tai sitten muuten vaan. Suomessa saa säveltää ihan niin kuin haluaa.
^	Vastaa Lainaa
Jules Varjola 2537 viestiä	#17 kirjoitettu 22.10.2005 14:06 Haava kirjoitti: Sweetie kirjoitti: Minä, kaikesta huolimatta, en juurikaan teorian avulla tee mitään. Minä soitan ja nauhoitan sitä mikä minusta kuulostaa/tuntuu hyvältä. (haavalle ei tästä herneitä nenään) Täh? Onko jotenkin ristiriidassa sen kanssa mitä mitä olen sanonut/tehnyt? Ei, vaan minun sanomisitani on kyse. Mut sen voi unohtaa. On olemassa asioita, joita ei tarvitsisi sanoa, mutta niiden sanomisesta saa hyvän mielen...
^	Vastaa Lainaa
blindspot 792 viestiä	#18 kirjoitettu 22.10.2005 17:30 Itselleni teoriantuntemuksesta oli ainakin aluksi lähinnä haittaa. Saahan siitä toki hyvät lähtökohdat säveltämiselle, mutta usein se myös halvaannuttaa sävellykset ja poistaa niistä kaiken mielikuvituksen. Itse olen säveltänyt hienoimmat kappaleeni ennen kuin tiesin musiikin teoriasta mitään. Skaalat ja muut opittuani laski taso pitkäksi aikaa: sävelsin tasapaksua ja mitäänsanomatonta tiukasti skaalassa pysyvää musiikkia. Viime aikoina olen yrittänyt "oppia ulos" kaikesta oppimastani, ja tuloksia alkaa vihdoin näkyä. Nykyisin kokeilen aina ensimmäisenä jotain sellaista, jota ennen en olisi voinut harkitakaan tekeväni. Muutenkin säveltäminen tapahtuu nykyisin enemmän tunteella. En kuitenkaan kiellä etteikö hyvästä teoriantuntemuksesta olisi myös mielettömästi hyötyä. Sille ei vain saa antaa minkäänlaista ylivaltaa, sillä teoria ei ole mikään itseisarvo.
^	Vastaa Lainaa
Tusina Immonen 10508 viestiä	#19 kirjoitettu 23.10.2005 21:34 Haava kirjoitti: SLaitila kirjoitti: Nuotit riviin! Säveltämisen do's and dont's Kylläpäs on vanhanaikaisen syrjivä otsikko, joka mollaa niitä säveltäjiä, joiden teoksissa nuotit ovat vähemmän merkityksellisiä. Mutta onko noisen tekeminen säveltämistä? Sana säveltää kuitenkin johtuu sanasta sävel, jota noisesta ei juuri yleensä löydy.
^	Vastaa Lainaa
Haava Jumalan nyrkki 43152 viestiä Ylläpitäjä	#20 kirjoitettu 27.10.2005 08:14 Zitru kirjoitti: Mutta onko noisen tekeminen säveltämistä? Sana säveltää kuitenkin johtuu sanasta sävel, jota noisesta ei juuri yleensä löydy. Joo. Tuo vanhakantainen nimi tosiaan syrjii itsesäänn jo muuhun kuin pelkkiin säveliin perustuvaa säveltämistä. Kysymys on toki muustakin kuin noisesta. Musiikista jossa ääni-itsessään on keskeisempää kuin sävelet. Viimekädessä tuo on tietysti määritelmä kysymys. Englannin kielen compose sana on muutenkin parempi kuin tuo "säveltää".
^	Vastaa Lainaa
mystran 645 viestiä	#21 kirjoitettu 27.10.2005 10:54 Jayskae kirjoitti: Pilkunnussinnallinen korjaus: Tritonus, ylinouseva kvartti, muodostuu kvartista + puolisävelaskeleesta. Tässä tapauksessa siis c+f#, ei c+g# joka tuottaa ylinousevan kvintin. Aivan totta. Joku sössi. Pitää korjata ylle.
^	Vastaa Lainaa
Mika Björklund	#22 kirjoitettu 02.11.2005 02:17 Jepulis tuo rankemman puoleinen tekno on minulekin varsin tuttu genre. Sen parissa tuli puuhasteltua ahkerasti teinivuodet. Ja kokemuksesta voin sanoa ettei sielä viljellä dominanttiseiskoja kovinkaan tiheästi. On sielä konemusiikissakin silti tietynlainen teoria olemassa. Selvennetään vielä mitä se teoria oikeastaan pohjimmiltaan on.. Jokaisella musiikkigenrellä on tietty olemis- ja toimimistapansa eli tietynlainen kielioppi, joka antaa sille sen omaleimaisuuden ja tunnistettavuuden. Jotta musiikintekijä voi tehdä tietyn genren tyylistä musiikkia täytyy hänellä olla tietoa ja käsityksiä siitä miten hänen genrensä musiikkia tehdään. Hänen on siis täytynyt rakentaa itselleen tietynlainen teoria siitä, miten kyseinen musiikki toimii. Ilman tietoa musiikin toimintaperiaatteista hän ei pysty tuottamaan genrensä musiikkia. Simppeliä. Genreistä puhuttaessa on mielestäni tärkeää pitää mielessä, että määritelmät ovat vain tiettyjen kappaleiden purkamista osiin ja niiden analysoimista. Luovuuden kannalta on vaarallista antaa sanojen ehdollistaa itseään. Yrittämällä luoda tietyn genren musiikkia kappaleista tulee helposti tylsiä. Kärjistäen voisin sanoa, että teoriat ovat sääntöjä ja säännöt harhaa (joskin usein hyvin hyödyllistä harhaa). Itseasiassa musiikintekijän ei tarvitse tietää mitään. Ilkeän rajoittavalta kuulostaa tuo sinun pieni teoriasi. Mielestäni säveltämisessä (kuten kaikessa muussakin) on tärkeää pitää asiat yksinkertaisina. Tämä on hyvin monimutkainen aihe, koska monimutkaisetkin asiat voivat olla yksinkertaisia. Monet asiat riippuvat vain säveltäjän kyvystä hahmottaa asioita päänsä sisällä (jos haluaa saada nuotit todellakin riviin on myös tärkeää hahmottaa asioita päänsä ulkopuolella). Monimutkaiset rytmit ovat ehkä rumpalille helppo juttu, mutta kokemattomalle aivan liikaa. Tämän epäselvän neuvon tukena on toinen, sitä osittain selittävä neuvo: Älä ota asioita liian vakavasti. Kakofonia on hyvin hauskaa toisinaan. Toisaalta täydellisen kakofonian keskellä harmonia voi kuulostaa vieraannuttavalta. Tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä.
^	Vastaa Lainaa

mystran
645 viestiä

#1 kirjoitettu 17.10.2005 16:29

Tuosta suosikkiskaalasta kun rupesin miettimään niin täytyy myöntää että suurin osa allekirjoittaneen rävellyksistä kulkee about harmonisessa mollissa (yleensä c tai a, vähän riippuu), tosin kunnianhimoisemmat projektit eivät aina ole pysyneet yksittäisessä sävellajissa ollenkaan.

Harmoninen molli on musta melko hyvä peruslähtökohta melkein kaikkeen kevyeen musiikkiin, jotain duurivetoisia rillumareitä lukuunottamatta (erona normaaliin molliasteikkoon siis tuo korotettu seiska) jotta sitä tulee käytettyä peruslähtökohtana. Toisaalta kyllä varsinaisen sävellajinkin ulkopuolelta pitää käyttää tavaraa, muuten homma kuulostaa usein kovin kuivalta.

Sit harrastan harmonioiden kanssa aika usein sitä että rävellän jotain bassoon ja sit lätkin nuotteja sen päälle, siten että otan takapakkia jos jokin dissonoi liian pahasti. Tällätavoin löytää usein sointukulkuja joihin ei muuten olisi törmännyt.

Melodioiden kanssa teen välillä ihan samaa, lätkin nuotteja suht sinnepäin mihin ne mun pään mielestä pitäis mennä, ja sit haen sopivaa nuottia hetken kunnes lopputulos ei ole liian itsestään selvä, muttei liian järjetönkään. Aika usein käy sillä lailla että melodia pakottaa muuttamaan sointuja, tai soinnut pakottaa muuttamaan melodiaa. Suosin yleensä mielummin sointumuutoksia.

<Analyysivaroitus>

Mä näkisin että modernissa musiikissa on neljä asiaa jotka ois hyvä osata (ennenkuin niitä sit tahallaan kuitenkin rikkoo). Rytmeissä pitää musta pyrkiä yleensä siihen että eri äänien rytminen materiaali menee tarpeeksi lomittain. Vähän sama juttu kun että "rumpukomppi" kuulostaa tosi tyhmältä jos kaikkia rumpuja lyödään tasatahtiin. Samaa lomittelua vaan muillekin instrumenteille, oli ne sit supersahoja tai poikkihuiluja.

Toinen asia on liike (jonka ei tosin tarvitse olla nopeaa). Sillä hetkellä kun liike lakkaa, musiikista tulee hissimusaa. Liike itsessään voi olla mitä tahansa vibraton tai kitarakomppaukseen käytetyn voiman varioinnista äänenvoimakkuuden tai vaikka filtteritaajuuden muutoksiin, mutta oleellista on että liike itsessään sanoo jotain, kertoo jostakin tunteista. Edellisten pitää tietysti jollain tavoin sopia melodioihin tai harmonioihin, tai mieluiten molempiin. Lisäys: Säveltämisen kannalta on tietysti oleellista että nuotit myös tukevat liikettä.

Jos soittajalla tai säveltäjällä ei ole tunteita luovan prosessin aikana, tai ne eivät liity muuhun materiaaliin, niin lopputulos on takuuvarmasti tylsää. Hyvän ja huonon noisen ero on että hyvästä noisesta on pelkistyneessä muodossaan pelkkä tunne, huonossa noisessa ei ole mitään. Perinteisempää musiikkia voi jaksaa kuunnella ilman tunnettakin, se vain on kovin tylsää.

Loput kaksi liittyy harmonioihin. Ensimmäinen on että harmonioiden olemus perustuu konsonansseihin ja dissonansseihin, ja jos tätä ei tiedosta (ainakin jollain tasolla), niin helposti "harmoniat" kuulostaa gregoriaaniselta kirkkolaululta, jossa kaikki on pelkkää konsonanssia. Sopiva määrä dissonansseja kun tuo tunnelmaa paremmin kun kuudensadan saha-aallon unison. Konsonanssit ja dissonansit on tietysti syytä ottaa huomioon paitsi soinnun sisällä, niin myös sointujen välillä, sillä ne antavat luonteen myös sointuvaihdoksille.

Konsonanssi on siis sitä (tai oikeammin syntyy siitä) että eri tajuudet on (about) kokonaislukusuhteessa keskenään. Esimerkkinä asiaan vihkiytymättömille kvintti (vaikka c+g, suhde ~2:3) tai kvartti (c+f, suhde ~3:4) konsonoi vahvasti. Dissonanssi on edellisen vastakohta. Tritonus (intervalli kvintin ja kvartin välistä, eli c+f#) on hyvä esimerkki dissonoivasta intervallista. Kvintti tai kvartti kuulostaa melko siistiltä tai puhtaalta, tritonus lähinnä uhkaavalta.

Ja se toinen asia harmonioista on se, että tietyt sävelet muodostavat aina saman soinnun, riippumatta missä järjestyksessä ne toisiinsa nähden ovat, mikä taas mahdollistaan hystereesin soveltamisen, eli monessa tapauksessa kuulostaa kivemmalta jos yksittäiset äänet, ja samalla koko sointu, liikkuvat mahdollisimman vähän. Vaikkapa C-duurista F-duuriin vaihto kuulostaa (vaikka pianolla) paljon vähemmän radikaalilta kun äänet kulkevat C-E-G -> C-F-A sen sijaan että koko sointu liikkuisi.

</Analyysivaroitus>

Näiden neljän perusidean ja ennakkoluulottoman arpomisen avulla mä lähinnä oon tähän asti yrittäny säveltää. Ainakaan tuli istuttua vaikka mitä teorioita läpi, mutta ylläoleva tiivistää lähinnä sen mitä niistä todellisuudessa sai irti.

Luonnollisesti olen taas väärässä, jotta kertokaa ihmeessä missä kohdassa.

mystran muokkasi viestiä 17:12 17.10.2005
Lisätty yksi unohtunut pointti.

mystran muokkasi viestiä 11:02 27.10.2005
Korjattu rävellys.

pcgn
1262 viestiä

#2 kirjoitettu 17.10.2005 16:43

mystran avautus..

Perkele, mä en tule tollasia koskaan ees ajatelleeks. Syy siihen saattaa olla se, että teoriaa tunnen niinkin paljon että just ja just tiedän nuotit.

Jammin Benjammin

#3 kirjoitettu 17.10.2005 17:23

twinsane kirjoitti:
mystran avautus..

Perkele, mä en tule tollasia koskaan ees ajatelleeks. Syy siihen saattaa olla se, että teoriaa tunnen niinkin paljon että just ja just tiedän nuotit.

Heh, sama juttu. Mut mitäs vinettoa sillä on väliä? Mä ainaki teen/yritän tehä sellasta musiikkia mikä on mun korvaan hyvän kuulosta.

Lapsi_ajassa
2467 viestiä

#4 kirjoitettu 17.10.2005 17:31

Jeah! G:n blues-skaala ja H:n mollipentatoninen on mun sana. Niistä mä teen yleensä. Jos alotan jostain muusta niin jotenkin se aina siirtyy sävellajinmuutoksilla noihin. Kummaa

mystran
645 viestiä

#5 kirjoitettu 17.10.2005 21:58

Mystran sanoi:
Mä näkisin että modernissa musiikissa on neljä asiaa jotka ois hyvä osata (ennenkuin niitä sit tahallaan kuitenkin rikkoo).

johon SLaitila vastasi:
Ihan hyvä lähtökohta joskaan ei yksiselitteinen, joissain kohdissa saattaa toimia todella tasainen ja yksitoikkoinen jumputus, melkein minimalismiin asti.

(...) ja pelkkien konsonanssien käyttö tosin saattaa olla myös tehokeino.

No mutta minähän yritin varmaan sanoa että ilmiöitä on hyvä tiedostaa jo siksikin että niitä voi sitten tehokeinona rikkoa.

Haava
Jumalan nyrkki
43152 viestiä
Ylläpitäjä

#6 kirjoitettu 19.10.2005 08:46

SLaitila kirjoitti:

Nuotit riviin! Säveltämisen do's and dont's

Kylläpäs on vanhanaikaisen syrjivä otsikko, joka mollaa niitä säveltäjiä, joiden teoksissa nuotit ovat vähemmän merkityksellisiä.

Mikä tekee sävellyksestä erityisen hyvän, mikä erottaa hyvän säveltäjän huonosta säveltäjästä muuten kuin monipuolisuus?

Kaksi asiaa. Näkemys ja taito.

Näkemys on sitä, että säveltäjällä on jotakin sanottavaa. Jokin visio. Jos ei ole mitään sanotavaa on turha kirjoittaa kirjaa (paitsi omaksi ilokseen). Sama pätee säveltämiseen.

Taito on sitten osata pukea se visio sävellyksen muotoon.

Eli jos vielä tiivistää, niin tunne ja sen tunteen toteutus. Minusta musiikki ei ole koskaan mitään muuta.

Miten ihmiset muodostavat oman tyylinsä

Tyyli tulee itsestään jos on tullakseen. Toki voi pohtia muiden säveltäjien tyylejä ja ihmetellä kongnitiivisestikkin mistä ne muodostuvat.

mitä pitäisi muistaa säveltäessä?

Se visio. Se näkemys. Mitä on tekemässä. Sitten pyrkiä raivolla siihen niin kauan kunnes on sen saavuttanut. Siihen voi toki pyrkiä erittäin monella tavalla ja niihin tapoihin en tässä tahtoisi ottaa kantaa.

Maailmassa on jo tarpeeksi keskinkertaista musiikkia. Tee sinä parempaa!

mystran
645 viestiä

#7 kirjoitettu 19.10.2005 09:34

Maailmassa on jo tarpeeksi keskinkertaista musiikkia. Tee sinä parempaa!

Voisin periaateellisesti leikkiä oppositiota ja yrittää tehdä vielä keskinkertaisempaa musiikkia. Lasketaanko se sanottavaksi jos ruumiillistaa keskinkertaisuuden olemuksen?

Haava
Jumalan nyrkki
43152 viestiä
Ylläpitäjä

#8 kirjoitettu 19.10.2005 09:46

mystran kirjoitti:

Voisin periaateellisesti leikkiä oppositiota ja yrittää tehdä vielä keskinkertaisempaa musiikkia.

Siinä on juuri se vaara, että se saattaa lakata olemasta kekinkertaista.

Lasketaanko se sanottavaksi jos ruumiillistaa keskinkertaisuuden olemuksen?

Ehkä. Riippuu kuinka sen koet.

Jules Varjola
2537 viestiä

#9 kirjoitettu 20.10.2005 16:56

Niinpä niin, toiset teorialla, ja toiset tunteella. En usko että kumpaakaan sävellystyyliä voidaan sen kummemmin tuomita, mutta jos ajatellaan säveltämistä ihan työnä, niin suosittelen teoriasäveltämistä enemmän. Ihan vain sen takia, ettei se tarvitse niin suurta inspiraatiota seurata eteen levitettyjä lakeja.

Minä, kaikesta huolimatta, en juurikaan teorian avulla tee mitään. Minä soitan ja nauhoitan sitä mikä minusta kuulostaa/tuntuu hyvältä. (haavalle ei tästä herneitä nenään )

Tuo on hyvä ohje, mikä tuolla alussa jo mainittiinkin, että jos ei huvita tehdä musiikkia, niin sitä ei silloin todellakaan kannata yrittää. Tulee aika kornia tavaraa.

Haava
Jumalan nyrkki
43152 viestiä
Ylläpitäjä

#10 kirjoitettu 20.10.2005 17:00

Sweetie kirjoitti:

Minä, kaikesta huolimatta, en juurikaan teorian avulla tee mitään. Minä soitan ja nauhoitan sitä mikä minusta kuulostaa/tuntuu hyvältä. (haavalle ei tästä herneitä nenään)

Täh? Onko jotenkin ristiriidassa sen kanssa mitä mitä olen sanonut/tehnyt?

MGynther
109 viestiä

#11 kirjoitettu 21.10.2005 12:07

Fum kirjoitti:
Asiahan ei oikeasti ihan noin mustavalkoinen ole. Musiikin teorian osaaminen ei sulje pois sitä etteikö voisi säveltää ihan fiilispohjalta. Sitä on vaan paljon helpompi lähteä säveltämään tunteella jos on kielioppi hallussa.

Niin ja sovittaminen nyt on ainakin helpompaa, kun on edes vähän teorian perusteita hallussa.

JM
18460 viestiä

#12 kirjoitettu 21.10.2005 12:40

En tunne säveltämiseen liittyvää teoriaa millään tavoin, osaa edes nuotteja tai tiedä oikeastaan mitä skaala tarkoittaa. Se riippuu tiytysti musiikkilajista, onko tämä minkäänlainen puute. Monotrackia/muuta monotonista technoa yms. tehdessä ei kyllä säveltämisestä tarvi mitään ymmärtääkkään, sen verran yksinkertaisia ne jutut on. Muissa musiikinlajeissa tuosta voisi olla hyötyä, mutta kyllä tähän mennessä on riittänyt että päässä soi jonkinlainen juttu, sitten sitä kiipparia vähän siinä sormeilee niin kyllä sieltä "jotain sinne päin" löytyy, tärkeintä, että se kuullostaa hyvältä.

JM muokkasi viestiä 12:48 21.10.2005
Eli: Mielestäni säveltäjän ei tarvitse osata säveltämisen teoriasta mitään ollakseen hyvä säveltäjä. tärkeintä että se lopputulos kuullostaa hyvältä.

A.D.I.D.A.S.

#13 kirjoitettu 21.10.2005 15:15

Unohda don't just do it.. kuten "nike" aikoinaa lanseerasi

JM
18460 viestiä

#14 kirjoitettu 21.10.2005 16:02

JM kirjoitti:

Eli: Mielestäni säveltäjän ei tarvitse osata säveltämisen teoriasta mitään ollakseen hyvä säveltäjä. tärkeintä että se lopputulos kuullostaa hyvältä.

Fum kirjoitti:
Niinpä. Siihen hyvään lopputulokseen on vain helpompi päästä jos tietää mitä tekee.

No voihan "tietää mitä tekee" osaamatta musiikin teoriaa, siis siinä konemusiikissa nimenomaan. Kun minulla pyörii joku bassolinja/tietty linja, mikä tahansa mielessä, niin kyllä minulla on päässä tietyt tiedot miten ko. juttu toteutetaan esim. reasonilla.

mystran
645 viestiä

#15 kirjoitettu 21.10.2005 17:28

Näkisin, että on yksi asia tuntea musiikin teoriaa muodollisesti (termistöineen kaikkineen), ja toinen asia tuntea sitä käytännössä niin että tietää mitä tekee. Jälkimmäinen on varmastikin se mistä on oikeasti hyötyä, ensimmäinen vain saattaa helpottaa jälkimmäisen omaksumisessa.

Toisaalta ei se teoreettisen teoriatuntemuksen soveltaminen käytännössä välttämättä ole aina kovin helppoa sekään.

Jules Varjola
2537 viestiä

#16 kirjoitettu 22.10.2005 14:05

Fum kirjoitti:
Sweetie kirjoitti:
Niinpä niin, toiset teorialla, ja toiset tunteella. En usko että kumpaakaan sävellystyyliä voidaan sen kummemmin tuomita, mutta jos ajatellaan säveltämistä ihan työnä, niin suosittelen teoriasäveltämistä enemmän. Ihan vain sen takia, ettei se tarvitse niin suurta inspiraatiota seurata eteen levitettyjä lakeja.

Asiahan ei oikeasti ihan noin mustavalkoinen ole. Musiikin teorian osaaminen ei sulje pois sitä etteikö voisi säveltää ihan fiilispohjalta. Sitä on vaan paljon helpompi lähteä säveltämään tunteella jos on kielioppi hallussa.

Ei tietenkään. Mutta toiset vain tekevät niin, joko luonnostaan, tai sitten muuten vaan. Suomessa saa säveltää ihan niin kuin haluaa.

Jules Varjola
2537 viestiä

#17 kirjoitettu 22.10.2005 14:06

Haava kirjoitti:
Sweetie kirjoitti:

Minä, kaikesta huolimatta, en juurikaan teorian avulla tee mitään. Minä soitan ja nauhoitan sitä mikä minusta kuulostaa/tuntuu hyvältä. (haavalle ei tästä herneitä nenään)

Täh? Onko jotenkin ristiriidassa sen kanssa mitä mitä olen sanonut/tehnyt?

Ei, vaan minun sanomisitani on kyse. Mut sen voi unohtaa. On olemassa asioita, joita ei tarvitsisi sanoa, mutta niiden sanomisesta saa hyvän mielen...

blindspot
792 viestiä

#18 kirjoitettu 22.10.2005 17:30

Itselleni teoriantuntemuksesta oli ainakin aluksi lähinnä haittaa. Saahan siitä toki hyvät lähtökohdat säveltämiselle, mutta usein se myös halvaannuttaa sävellykset ja poistaa niistä kaiken mielikuvituksen. Itse olen säveltänyt hienoimmat kappaleeni ennen kuin tiesin musiikin teoriasta mitään. Skaalat ja muut opittuani laski taso pitkäksi aikaa: sävelsin tasapaksua ja mitäänsanomatonta tiukasti skaalassa pysyvää musiikkia. Viime aikoina olen yrittänyt "oppia ulos" kaikesta oppimastani, ja tuloksia alkaa vihdoin näkyä. Nykyisin kokeilen aina ensimmäisenä jotain sellaista, jota ennen en olisi voinut harkitakaan tekeväni. Muutenkin säveltäminen tapahtuu nykyisin enemmän tunteella.

En kuitenkaan kiellä etteikö hyvästä teoriantuntemuksesta olisi myös mielettömästi hyötyä. Sille ei vain saa antaa minkäänlaista ylivaltaa, sillä teoria ei ole mikään itseisarvo.

Tusina Immonen
10508 viestiä

#19 kirjoitettu 23.10.2005 21:34

Haava kirjoitti:
SLaitila kirjoitti:

Nuotit riviin! Säveltämisen do's and dont's

Kylläpäs on vanhanaikaisen syrjivä otsikko, joka mollaa niitä säveltäjiä, joiden teoksissa nuotit ovat vähemmän merkityksellisiä.

Mutta onko noisen tekeminen säveltämistä?

Sana säveltää kuitenkin johtuu sanasta sävel, jota noisesta ei juuri yleensä löydy.

Haava
Jumalan nyrkki
43152 viestiä
Ylläpitäjä

#20 kirjoitettu 27.10.2005 08:14

Zitru kirjoitti:
Mutta onko noisen tekeminen säveltämistä?

Sana säveltää kuitenkin johtuu sanasta sävel, jota noisesta ei juuri yleensä löydy.

Joo. Tuo vanhakantainen nimi tosiaan syrjii itsesäänn jo muuhun kuin pelkkiin säveliin perustuvaa säveltämistä. Kysymys on toki muustakin kuin noisesta. Musiikista jossa ääni-itsessään on keskeisempää kuin sävelet.

Viimekädessä tuo on tietysti määritelmä kysymys. Englannin kielen compose sana on muutenkin parempi kuin tuo "säveltää".

mystran
645 viestiä

#21 kirjoitettu 27.10.2005 10:54

Jayskae kirjoitti:
Pilkunnussinnallinen korjaus:
Tritonus, ylinouseva kvartti, muodostuu kvartista + puolisävelaskeleesta. Tässä tapauksessa siis c+f#, ei c+g# joka tuottaa ylinousevan kvintin.

Aivan totta. Joku sössi. Pitää korjata ylle.

Mika Björklund

#22 kirjoitettu 02.11.2005 02:17

Jepulis tuo rankemman puoleinen tekno on minulekin varsin tuttu genre. Sen parissa tuli puuhasteltua ahkerasti teinivuodet. Ja kokemuksesta voin sanoa ettei sielä viljellä dominanttiseiskoja kovinkaan tiheästi.

On sielä konemusiikissakin silti tietynlainen teoria olemassa. Selvennetään vielä mitä se teoria oikeastaan pohjimmiltaan on.. Jokaisella musiikkigenrellä on tietty olemis- ja toimimistapansa eli tietynlainen kielioppi, joka antaa sille sen omaleimaisuuden ja tunnistettavuuden.

Jotta musiikintekijä voi tehdä tietyn genren tyylistä musiikkia täytyy hänellä olla tietoa ja käsityksiä siitä miten hänen genrensä musiikkia tehdään. Hänen on siis täytynyt rakentaa itselleen tietynlainen teoria siitä, miten kyseinen musiikki toimii. Ilman tietoa musiikin toimintaperiaatteista hän ei pysty tuottamaan genrensä musiikkia. Simppeliä.

Genreistä puhuttaessa on mielestäni tärkeää pitää mielessä, että määritelmät ovat vain tiettyjen kappaleiden purkamista osiin ja niiden analysoimista.
Luovuuden kannalta on vaarallista antaa sanojen ehdollistaa itseään. Yrittämällä luoda tietyn genren musiikkia kappaleista tulee helposti tylsiä. Kärjistäen voisin sanoa, että teoriat ovat sääntöjä ja säännöt harhaa (joskin usein hyvin hyödyllistä harhaa).
Itseasiassa musiikintekijän ei tarvitse tietää mitään. Ilkeän rajoittavalta kuulostaa tuo sinun pieni teoriasi.

Mielestäni säveltämisessä (kuten kaikessa muussakin) on tärkeää pitää asiat yksinkertaisina. Tämä on hyvin monimutkainen aihe, koska monimutkaisetkin asiat voivat olla yksinkertaisia. Monet asiat riippuvat vain säveltäjän kyvystä hahmottaa asioita päänsä sisällä (jos haluaa saada nuotit todellakin riviin on myös tärkeää hahmottaa asioita päänsä ulkopuolella). Monimutkaiset rytmit ovat ehkä rumpalille helppo juttu, mutta kokemattomalle aivan liikaa.
Tämän epäselvän neuvon tukena on toinen, sitä osittain selittävä neuvo:

Älä ota asioita liian vakavasti. Kakofonia on hyvin hauskaa toisinaan. Toisaalta täydellisen kakofonian keskellä harmonia voi kuulostaa vieraannuttavalta.

Tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä.

Mikseri.net

Showcase