Mikseri.net

#2 kirjoitettu 02.10.2005 11:19

Kitarani on puuta, metallia ja muovia. Työkalu, johon sieluni on palanut kiinni.

#3 kirjoitettu 02.10.2005 11:36

Mun basso... sehän on osa minua Ja kaikki lisäominaisuuksien kera se on kuin nainen

#4 kirjoitettu 02.10.2005 11:43

Djembeni, käsieni jatke. Ei sen kummempaa sitten..

Sillon ku on djembe käsien ulottuvilla ni yleensä siihen käsiään paukuttaa.
Ei se kyllä siitä silti mitään sielukasta olentoa tee...

#5 kirjoitettu 02.10.2005 12:54

Bassoni (Ibanez GSR200 Trans Red), joka on ensimmäinen instrumenttini ikinä, on minulle kyllä enemmän kuin työkalu. Rahallinen arvohan on melko pieni, mutta tunnearvo sitäkin suurempi kun tuolla paukutin joskus Apulantaa sormet verille tavoitteena maailmanvalloitus. Tuota soitinta en kyllä polttaisi show'n takia vaikka mikä olisi, korkeintaan sitten kun se on palvellut itsensä täysin loppuun se ansaitsee polttohautauksen tai ehkä vielä ennemmin museoinnin seinälle.

Kitarani ja kaikki tulevaisuudessa hankkimani soittimet tuskin nousevat koskaan työkalua tärkeämmäksi.

#6 kirjoitettu 02.10.2005 13:36

Sweetie kirjoitti:
Työkalu, johon sieluni on palanut kiinni.


Hyvin sanottu!

Kyllä se rumpusetti on kuitenkin vain työkalu. Tottakai pidän siitä helvetisti, mutta ei siihen mitään henkistä yhteyttä ole syntynyt.

#7 kirjoitettu 02.10.2005 14:10

Mulla pyörii täällä nurkissa vanhoja soittimia ja laitteita, jotka itsepäisesti eivät vaan ole suostuneet menemään kaikkien näiden vuosien aikana paskaksi kovassa käsittelyssäni. Jotenkin tuntuu, että meille on päässyt kehittymään eräänlainen viha-rakkaus-suhde.

#8 kirjoitettu 02.10.2005 14:16

Olenhan minä kokenut pasuunani kanssa yhtä jos toistakin, mutta pakko se on vuoden sisään panna kiertoon ja ostaa uusi. Saatanpa tuon silti säästää kotiini esimerkiksi koristeeksi, onhan se sentään tyylikäs instrumentti.

#9 kirjoitettu 02.10.2005 17:14

Soitin on "sielukas olento" joka kuitenkin toimii työkaluna kanavoidessani omaa polkuani musiikkiin.

#10 kirjoitettu 02.10.2005 17:22

kaikki minun kitarat on työkaluja, mutta en mitään niistä menisi rikkomaan tai polttamaan.. ei raaski ei.. eka kitara on ehkä semmonen mitä ei menisi kyllä varmastikkaan rikkomaan tai polttamaan.. eikä myymää.. on siinä sen verran tunnearvoo. vaikka aika arvoton onkin.

#11 kirjoitettu 02.10.2005 18:07

Ehdottomasti jälkimmäinen, vaikkakin valitettavan usein kykyni/taitoni eivät riitä muuhun kuin soittimen työkalumaiseen käsittelyyn/kohteluun. Vertauksena tässä voisi käyttää esim. Steve morsea, joka käsittelee kitaraa kuin naista. Itsevarmasti, tietäen milloin keppi tarvitsee kunnon kyytiä, mutta kuitenkin samalla niin hellästi ja tunteella...

passe muokkasi viestiä 21:41 03.10.2005

#12 kirjoitettu 02.10.2005 18:51

Sekä että.

#13 kirjoitettu 02.10.2005 19:02

Kyllä se ihan pelkkä työkalu on. Eihan se soitin itsestään mitään kuitenkaan soita. Ainoa syy miksi en raski soitinta tuhota lavalla on se, että siinä on rahaa kiinni ja rahaa tarvitaan myös uuteen.

#14 kirjoitettu 03.10.2005 23:39

"Työkalu" tai "sielukas olento" eivät käy soittimelle.

Soitin ei ole varsinaisesti työkalu, koska en tee sillä tehtäviä, vaan yritän ilmaista itseäni.

Soitin ei myöskään ole sielukas olento, koska sillä ei ole sielua ellen lainaa sille omaani.

Soitin on soitin: sielun äänenvahvistin.

#15 kirjoitettu 04.10.2005 21:31

Birdie kirjoitti:

Soitin ei ole varsinaisesti työkalu, koska en tee sillä tehtäviä, vaan yritän ilmaista itseäni.


Minulle soitin on työkalu, jonka tehtävä on auttaa minua ilmaisemaan itseäni. Homma se on itsensä ilmaisu siinä missä ruuvin ruuvaaminenkin. Kyllä minä olen kiintynyt soittimiini. Työkäluihin voi kiintyä, mutta silti ne ovat työkaluja.

#16 kirjoitettu 06.10.2005 08:22

Kitara on kasvanut käsiini kiinni, mutta eiköhän se oo silti pelkkä työkalu.. tai jotain siltä väliltä. en tiä.

#17 kirjoitettu 06.10.2005 09:22

Ei kumpikaan noista. Työks tätä voi sanoa vasta kun musiikin tekeminen rupee vituttamaan ja liksaa tästä rämpytyksestä ei varmaan kukaan tuu ikinä mua lantillakaan muistamaan. Enkä todellakaan ajattele mun MIDI-kiipparia tai tietokonetta sielukkaana minään.

Edellä menneet on mulle puhtaasti apuvälineitä yrittää saada sisäistä musiikkiani soimaan muuallakin (lue mun korvissa) ku mun pään sisällä. Ja treenivehkeitä itsensä toteuttamiseen/ilmasemiseen. Oon aina tykänny tehdä jotain luovaa, esim. ns. musiikkia ja graffiteja (paperille tietysti..) tai vastaavaa.

Menipä selittelyks...

#18 kirjoitettu 06.10.2005 09:46

wiren kirjoitti:
Kellistin eilen sielukkaan olentoni pöydälle ja hinkkasin rutosti. Joku edellinen rakastaja oli naputellut puukolla sen pintaan rumia jälkiä. Minä kärsin sen puolesta vedellen hiomapaperilla sileäksi rumat viillot. Tiheä jenkkipuu purskauttaa hienojakoista pölyä ontelot täyteen, hiki lentää ja käsi väsyy. Silti jatkan ja kohta minulla on kaunis Telecaster, entisen ruvella olevan sijaan. Maalaan siihen viikinkilohikäärmetribaalia ja lakkaan kauniiksi.

On sillä sielu, haluan osaksi sitä... veto vedolta.

nukuin muuten telecasterini vieressä ensimmäisen yön kun tapasimme...


Tuo oli liikuttavan kaunista tekstiä, juuri tuollaisen kohtelun kyseinen soitin ansaitseekin jos sitä on joku typeryyttään pahoinpidellyt.

#19 kirjoitettu 06.10.2005 09:46

EngeeO kirjoitti:

Enkä todellakaan ajattele mun MIDI-kiipparia tai tietokonetta sielukkaana minään.


Nyt puhuttiin soittimista, eikä sieluttomista MIDI-vekottimista.

#20 kirjoitettu 06.10.2005 10:01

Haava kirjoitti:
EngeeO kirjoitti:

Enkä todellakaan ajattele mun MIDI-kiipparia tai tietokonetta sielukkaana minään.


Nyt puhuttiin soittimista, eikä sieluttomista MIDI-vekottimista.


Mäkämäkä.

#21 kirjoitettu 06.10.2005 10:05

EngeeO kirjoitti:

Mäkämäkä.


Itse olet supersaha liidi!

#22 kirjoitettu 06.10.2005 10:08

Haava kirjoitti:
EngeeO kirjoitti:

Mäkämäkä.


Itse olet supersaha liidi!


Voiku oisinki... on se niin hiano.

#23 kirjoitettu 07.10.2005 00:20

Soitin on kuin kauha, jolla ammennat mielesi syövereitä ja vibraattori, jolla kiihotat alitajuiset oikkusi purkautumaan väreileviksi aalloiksi.

#24 kirjoitettu 10.10.2005 22:14

Kitara, auto ja kännykkä ovat kaikki työkaluja, vaikka kahteen ensimmäiseen pystyy kiintymään. Kitaraan vaihdetaan uudet kielet ja autoon milloin mitäkin. Kännykän (6110) hajoaminen ei harmita niin paljoa.

#25 kirjoitettu 11.10.2005 23:22

Soitin on mulle työkalu ja väline musiikin harrastamiseen. Piano on soittimena aivan erilainen kuin taas viulu, mutta molemmilla on miellyttävä soittaa.
Kai hyvin soivalla soittimella voi olla sielukin.

#26 kirjoitettu 23.10.2005 18:17

Kyllähän tuo Stratocaster rupeaa olemaan sen verran rakas esine, että toisella kitaralla soittaminen tuntuu jo pettämiseltä.

#27 kirjoitettu 23.10.2005 19:14

Ostin viikko sitten mandoliinin. Jos silla joskus oli sielu niin kylla se jo on tapettu. Tyokalu.

#28 kirjoitettu 23.10.2005 20:44

K-mikko kirjoitti:
Mulla pyörii täällä nurkissa vanhoja soittimia ja laitteita, jotka itsepäisesti eivät vaan ole suostuneet menemään kaikkien näiden vuosien aikana paskaksi kovassa käsittelyssäni. Jotenkin tuntuu, että meille on päässyt kehittymään eräänlainen viha-rakkaus-suhde.


Ja soittimien "yleiskunto" on kasvanut, parantaen vastustuskykyä.

Vaikka puhunkin yleensä soittimen "laulamaan saamisesta" ja muusta, niin eipä ole minun pianollani sielua, mutta ääni on epävireisenäkin kauniimpi kuin minulla.

Paramite kirjoitti:
Kyllähän tuo Stratocaster rupeaa olemaan sen verran rakas esine, että toisella kitaralla soittaminen tuntuu jo pettämiseltä.


Mutta hyvin se osaa antaa anteeksi? Onhan se totta usein kitaran kanssa, että oma kitara tuntuu kaikista luonnollisimmalta ja parhaimmalta soitettavalta. Ja jos kitaroita sattuu olemaan esimerkiksi kolme (tai joillakin kolmekymmentä), niin kaikki tahtovat sopia omaan käteen kun niitä tarpeeksi kauan on soittanut.

Tekijä muokkasi viestiä 20:53 23.10.2005

#29 kirjoitettu 23.10.2005 21:25

Siis sielukas olento tottakai, puhutaan elämää suuremmista tunteista...ja kun alkaa soittamaan, siinä unohtuu työ kokonaan...ja kaikki joille se tuntuu työltä voin neuvoa jättämään leikin kesken.

#30 kirjoitettu 23.10.2005 22:26

Mun "kasarisyna", eli yamahan ikivanha keyboard (en edelleenkään tiedä suomenkielistä nimitystä) on läheinen, vaikka sainkin sen vasta joulun jälkeen kaverilta hintaan 20 e. Oon varma, että sillä on tunteet, ja kun nyt sain uuden, kasarisyna itkee. En siitä kuitenkaan raaski luopua...

#31 kirjoitettu 26.10.2005 21:11

Ei kumpikaan. Minulle soitin on lelu.

#32 kirjoitettu 27.10.2005 11:02

Pelkkä munan jatke.

#33 kirjoitettu 27.10.2005 21:16

kyllähän toi slammeri on enemmän ku pelkkä työkalu. siitä on tullu jo ruumiin osa

#34 kirjoitettu 27.10.2005 22:06

tammina kirjoitti:
Pelkkä munan jatke.


Sama. Huono juttu on se että sillä ei edes saa naisia. Pitää lopettaa varmaan tekotaidemusan soitto. Tai sitten ei.

#35 kirjoitettu 28.10.2005 08:53

soitin on minulle pelkkätyökalu, mutta ensimmäisen kitaran aion pitää aina itselläni muistona