Mikseri.net

#2 kirjoitettu 30.09.2005 12:45

Alkumetreillä menestyksenkiilto silmissä. EJay:llä loistobiisien teko oli niin helppoa, että kusi nousi hattuun jo ennen menestymistä. Tätä tilaa pönkitti vielä sekin, että ensimmäinen kaverini kanssa vääntämä eJay-biisi soitettiin ihan julkisessa diskossa.

Onneksi tuo motiivi on jo kauan sitten hiipunut olemattomiin. Nykyään teen musiikkia vain siksi, että nautin siitä tunteesta kun saa jotain (omasta mielestäni) hyvänkuuloista aikaiseksi. Sitä uusinta biisiä rullaa aina vaan uudestaan ja uudestaan miettien että "perhana, mä tein sen taas", kunnes seuraava biisi valmistuu ja edellisistä tulee automaagisesti paskoja paskan toiseen potenssiin..

Putte muokkasi viestiä 12:52 30.09.2005
Lisäsin vaan välimerkin.

#3 kirjoitettu 30.09.2005 12:47

Ehkä suurimpana syynä oli rakkaus musiikkiin. Kumminkin pienestä asti on tullut kuunneltua musiikkia vaikkakin musiikkimaku on evoluution mukana noussut ylöspäin Smurffeista Iron Maideniin, Bodomiin ja nykyään sitten kuuntelee kaikennäköistä metallia. Tuntuu etten saa mistään muusta sitä suloista onnistumisen tunnetta kuin tehdessäni biisiä joka omasta mielestäni on hyvä. Soittaminen itsessään on jo todella palkitsevaa saatika sitten biisien sävellys. Ihan pienestä läskipallerosta asti olen haaveillut soittaa lavalla yleisölle ja tehdä musiikkia mistä jotkut jopa tykkää. Teen musiikkia mutta ei siitä kaikki tosin tykkää mutta silti...

#4 kirjoitettu 30.09.2005 17:10

Mä itseasiassa edes tiedä.

Joskus skidinä sitä vaan innostu tekemään.

En oo oikeestaan tota miettiny.

#5 kirjoitettu 30.09.2005 17:39

JM kirjoitti:

MIKSI sinä aloit tekemään musiikkia?


Olen jostain syystä aina tykännyt harrastaa kaikkea itseilmaisua. Kirjoittamista, piirtämistä, valokuvausta jne... Musiikki tuli sitten vähän myöhemmin aika loogisena jatkeena repertuaariin. Musiikkia olin kuitenkin kuunnellut jo pitkään. Kaikilla ilmaisumuodoilla on omat vahvuutensa ja funtionsa. Eli syy miksi juuri musiikkia aloin harrastaa oli vain ilmaisumuotojen täydennys. Miksi sitten aloin taiteita ylipäänsä harrastaa. Paha sanoa sitä eksaktia syytä. Jostain syystä itseilmaisu vain on niin henkisesti tyydyttävää. Ilmankaan en osaisi elää.

#6 kirjoitettu 30.09.2005 17:42

Itse en edes aluksi ollut kiinnostunut musikiista. Sitten sain 10v synttärilahjaksi casion urut. Heti ku opin C-soinnun, niin sen jälkeen se oli menoa... Nykyään oon musiikki-friikki ja teen HipHoppia, englanninkielistä-poppia ja suomen kielisiä biisejä.
Nykyään kaikki vapaa-aika menee musiikkiin.
Kyllähän sitä kaikenlaisia rock-unelmiakin oli, ja niin on vieläkin, mutta tajusin että biisit pitää aluks saada kunnon kuosiin.
Oikeastaan musiikki on ainoa jota osaan tehdä kunnolla.

#7 kirjoitettu 30.09.2005 17:48

Siihen vaan kasvoi pienestä pitäen, ja samalla oppi rakastamaan. En mä ole oikein ikinä pitänyt itseäni muusikkona tai miettinyt, että "hei, tänäänpä teen musiikkia". Jotenkin sitä vaan elää tässä maailmassa, eikä ulospääsyä ole.

#8 kirjoitettu 30.09.2005 17:55

Tiedäthän, luovalla ihmisellä on sellainen pakottava tarve itseilmaisuun, räjähdyksen ja henkisen musertumisen uhalla.

Seitsemänvuotiaana tuli käytyä neljä vuotta taidekoulua ja pimputeltua sähköurkuja, ja seitsemänvuotiaana tein myös ensimmäisen kappaleeni. Tuon pimputuksen muistan soittaa edelleen. Tokalla luokalla heräsi kiinnostus rumpujensoittoon, kun meillä moiset luokassa oli ja tuli niitä soiteltua myös Hervannan Helapuiston nuorisokerholla. Noille tahoille kuuluu kyllä iso kiitos, ja toki myös Pirkanmaan musiikkiopistolle, jota neljä vuotta kävin.

Skidinä tuli luotua kaikkea ihan hitosti. Koko ajan oli kaiken maailman ylikunnianhimoisia luomisprojekteja käynnissä, oli kysymys sitten sarjakuvista, kirjoitetuista tarinoista, roolipeleistä, tietokoneanimaatioista, tracker-musiikista tahi über-simppeleistä tietokonepeleistä, tai mistä tahansa. Pääsipä itse asiassa minun 14-vuotiaana tekemä tietokoneroolipeli Mikrobitin Kuukauden kotimaiseksi, oikein lehteen asti.

Nykysellään sitä on kaikkeen luomiseen niin väsähtänyt, ettei juuri jaksa enää muuta kuin musiikkia ja ehkä vähän jotain minulle lykättyä visuaalissuunnittelua työn puolesta.

Ei sitä silti tule varmaan päivääkään vietettyä, etteikö jotain tulisi luotua, edes vaikkapa mielessään ja suullisesti mölyten.

#9 kirjoitettu 30.09.2005 18:34

tuntuu siltä et musiikki täyttää sitä jotain tyhjää aukkoo.. ja ilman musikkia ei olis elämän tarkotusta..

#10 kirjoitettu 30.09.2005 18:50

Mä alotin soittaa viulua kun mut vietiin viulutunneille kun kolmevuotiaasta olin ruinannu että haluun viulun kun olin nähny konsertteja televisiosta.

Sit kiinnostus säveltämiseen nousi ihan sitä kautta, kun alko kiinnostaa miten ne kappaleet oikeen syntyy. Ja sit kun toiseksi harrastukseksi jotenkin kehittyi tietotekniikka, ja kiinnosti miten ohjelmat synty, ja sitäkautta oppi ohjelmoimaan, niin sit tietokonemusiikki oli näiden ihan looginen yhdistelmä.

Kai se on sitä itseilmaisua. Soittaessa ja säveltäessä muovaa äänistä jotain millä on sanoma tai tunne. Musiikilla voi jotenkin helpommin kuvata tunteita ja abstrakteja ajatuksia joita on vaikea pukea sanoiksi.

#11 kirjoitettu 30.09.2005 18:52

Ehkä aikoinaan oli tarkotus tehdä vaikutus vastakkaiseen pukusuoleen...En onnistunut. Nykyään yritän musiikilla saada aikaan jonkinlaisen tunnereaktion, vähän samantapaisen niinkuin hyvä musiikki saa minussa aikaan. Luulisin.

#12 kirjoitettu 30.09.2005 19:41

Jaa-a... Se on vain tapahtunut minulle vuosien varrella. Olen kunnolla aloittanut musiikkiharrastukseni vasta melko myöhään, yläasteella, mutta sitä ennen ei ollut paljoa tuota musiikkimakuakaan. Eli yläasteella innostuin soittelemaan kitaraa ja laulamaan, ja harrastin bänditoimintaakin. Bändi hajosi yläasteen loppuessa ja uutta ei ole tullut hankittua, jotenkin toimin paremmin yksin. Kai se on sitä itseilmaisun tarvetta ja luovuutta, kun muutenkin myös piirrän ja kirjoitan ajatuksiani.
Nyt kitaransoitto on jäänyt melko vähälle, ja laulamista harrastan enemmän vain omaksi huvikseni. Tosin näitäkin on tarkoituksena käyttää hyväksi sitten kun taitoa ja uskallusta kertyy tarpeeksi.

#13 kirjoitettu 01.10.2005 01:52

Varmaankin siksi, että pienenä kuuntelin eräänlaista technopoppia ja niissä oli kivoja konesoundeja ja sitten törmäsin ejay palapeliin, jolla pystyi leikkimään muusikkoa. Siinä sitten huomasin, että todella pidin biisien kasaamisesta ja kun ejay alkoi rajoittamaan luovuutta, niin homma siirtyi eteenpäin kunnolla varsinaiseen musiikin tekemiseen.

#14 kirjoitettu 01.10.2005 02:37

Musiikki on aina ollut jonkinlainen tie purkaa ajatuksia, kuuntelu taikka tekeminen. Toinen syy on naiset.

#15 kirjoitettu 01.10.2005 09:27

Muutama kaveri irkissä teki impulse trackerilla musiikkia ni sitte mäki päätin kokeilla.

#16 kirjoitettu 01.10.2005 13:22

Ihan vain huvin vuoksi, ja tekemisen puutteessa. Ei kai siinä sen kummempaa ollut. Sittemmin siitä on tullut jotenkin elinehto. Tai ainakin siltä tuntuu.

#17 kirjoitettu 01.10.2005 14:09

Hengen palo siihen on minua koko pienen ikäni ajanut. Jostain syvältä sisimmästä nousi tahto, joka saa tekemään töitä intohimoisesti, pyrkimään kehitykseen ja sen liekin kasvuun.

#18 kirjoitettu 01.10.2005 14:09

Ei siihen oo mitään järkeistävää syytä... perheessä oli piano ja sormet ajautu sen korkettimille.... sitten tuli mukaan rummut ja ainavaan... jo muutaman vuoden ikäisenä lauleskelin kuulemma omia lauluja itsekseni ja muille..

#19 kirjoitettu 01.10.2005 14:12

Aikoinaan kun mutsi ehdotti ensimmäisen kitaran ostoa niin takana oli jokunen vuosi musiikin aktiivista kuuntelua. Kun perusteet olivat joten kuten hallussa niin mielenkiintoa ei ollut juuri toisten kappaleiden opetteluun, vaan ennemmin sitä rupesi kehittelemään omia juttujaan. Tuolla linjalla sitä onkin jatkettu.

#20 kirjoitettu 01.10.2005 15:37

onko muuten vanhempanne kannustanut teitä tekemään, vai ovatko olleet vastaan? vai siltä väliltä?

#21 kirjoitettu 01.10.2005 16:05

protest kirjoitti:
onko muuten vanhempanne kannustanut teitä tekemään, vai ovatko olleet vastaan? vai siltä väliltä?


Äiti on omalla tavallaan kannustanut, hän sentään soittaa kuitenkin itsekin. Isä ei ole ikinä ymmärtänyt ja on muutenkin pitänyt taidetta aina hieman turhana asiana. Mielenkiintoisin kommentti häneltä on ollut, kun hän tokaisi minun tullessa levykaupasta kotiin, että: "Eikö sulla ole jo noia levyjä tarpeeksi? Ei kai niitä enään tarvitse ostaa."

Niin.

#22 kirjoitettu 01.10.2005 16:54

Elämäni oli todella tylsää ja aivan liian hiljaista.
Eräänäpäivän kuitenkun napsahti. Istuin yksin koneella sain idean.
Halusin parantaa maailmaa. Tehdä ympäristöstäni paratiisin.
Valinta oli siis todella helppo. Aloin artistiksi.
En myöskään saanut pillua edellisessä elämässäni ja rahasta
minulla ei ollut tietoakaan.
Nykyään kylven rahassa ja harrastan irtosuhteita.

MUISTA! Artistilla on aina hauskempaa!

#23 kirjoitettu 01.10.2005 18:41

se vaikutti vaan niiin hauskalta...

#24 kirjoitettu 01.10.2005 20:51

Kuningas Purppura pakotti. Kirjaimellisesti. Siitä se sitten lähit ja tässä sitä ollaan. Missä? Täh?

#25 kirjoitettu 01.10.2005 20:57

kuuntelin ysärin alkupuolella tätini lahjoittamia techno&dance -kokoelmalevyjä ja totesin hiljaa itsekseni: "mun on aivan pakko tehdä jotain tommosta itekin." eli voisi sanoa, että haddaway, cappella, u-96 jne ovat täysin syypäitä siihen että ikinä ryhdyin musiikkia tekemään.

nykyisin se itse musiikin tekeminen on vain niin hauskaa ja mieltä ylentävää puuhaa, etten osaisi elää ilman. musiikki on mukavoo!

#26 kirjoitettu 01.10.2005 22:06

Se varmaankin alkoi siitä kun yks tuttu sano, että pitäisköhän hakee yhden kaverin rummut ja että minä sitten hakisin kitaran ja soiteltas jotai läppä biisejä.. ja niin sitten tehtiin.. kamalan kuulosta se oli! mutta on se siedettävämmäksi muotoutunut ajan mittaa..

>>--JoNi---> muokkasi viestiä 22:13 01.10.2005

#27 kirjoitettu 01.10.2005 22:21

Joskus skidinä väsäsin pianoharrastuksen ohella omia melodioita nuottipaperille, kun olin juuri oppinut kirjoittamaan nuotteja. Se oli ihan kivaa.

Aika kului, nörtti sisälläni tunki enemmän pintaan, ja sitten rupesi kiinnostamaan konemusiikki kaikenlaisen Antiloopin ja Faithlessin yms. kautta, mitä kuulin kokoelmalätyiltä kavereiden luona, ja joita ostin itsekin. Myös tietokonepelimusiikki oli mielenkiintoista. Halusin ottaa selvää, miten tällaista musiikkia tehdään. Sekvensserit ja syntetisaattorit ja rumpukoneet kuulostivat paljon mielenkiintoisemmilta mitä piano, mutta eihän 20 markan viikkotienesteillä (jotka meni suoraan karkkeihin tai muuhun kivaan) sellaisia osteltu.

Onneksi tilanteeni sattui juuri tähän murroskohtaan kun matalan budjetin kotistudiot olivat siirtymässä tietokoneelle, ja muuttumassa jopa käyttökelpoisempaan suuntaan. FruityLoops 2:n demollahan sitä sitten piti väsätä, trackerit jäivät kokonaan kokematta epäinhimillisen käyttöliittymänsä puolesta, vaikka kaverit niitä ylistikin. (Lynkatkaa vaan. En osaa.)

Siitä sitten vähitellen rupesi musiikkimaku laajenemaan tutkimisen myötä, ja ne mun jutut alkoivat löytymään tuolta rikotun biitin puolelta. Drum & Bass oli se ainoa oikea. Ontuvat biisit levisivät ystäville ja tuttaville MP3Finlandin kautta, ja ko. palvelun kuoltua ylläpidon "kiinnostuksen puutteeseen" löysin Mikseri.netin. Myöhemmin, yhä vain kierompaan kasvaen luultavasti juuri tämän verkkopalvelun takia, laajensin musamakuani vähän liberaalimmin ja voisin nykyään väittää naama vakavana olevani kohtalaisen kaikkiruokainen. (No okei, eurodance ja sankarihevi ei vaan mene. Ei millään.)

#28 kirjoitettu 01.10.2005 22:41

Jumalan johdatuksesta tietenkin.

Tai sitten päässä on aina soinut erilaisia melodioita, joita olen kovasti halunnut tuoda jotenkin esille. Pienempänä oli mahdollisuus soittaa jotain pientä kitaralla ja koskettimilla, mutta ikinä en päässyt kunnolla tekemään kunnon sävellystyötä, jossa olisi mukana taustat ja melodiat.

Kun lopulta sain joskus aivan älyttömän myöhään vanhan 386:n ja siihen midi-ohjelman, niin pääsin vihdoin ja viimein todella toteuttamaan itseäni.

Sisällä palaa kova tahto tehdä musiikkia, oli se sitten paskaa tai ei. Ei siihen sen kummempaa selitystä tarvita.

#29 kirjoitettu 02.10.2005 13:04

Noh.. Innostuin isoveljen toimesta siis Mark Veran. Minusta on kivaa tehdä musiikkia ja olen aina halunnut olla samanlainen kuin Jouni.

#30 kirjoitettu 02.10.2005 15:43

Niin.. Miksi ihmeessä aloitin musiikin tekemisen..?

Paljoltapa olisi tämä maailma säästynyt jos olisi Immosen poika aikanaan pysynyt normaalilla häirikköluokalla eikä vaihtanut musiikkiluokalle..

Itseasiassa minähän olin musiikin tekemisen aloittaessani jo luultavasti ainakin musiikin teorian 2/3 -tutkinnon käynyt ja klarinetin kanssa puljaillut useamman vuoden. Eräs luokkatoveri sitten aikanaan nyki hihasta kun halusi näyttää 'jotain mageeta', ja soittipa sitten Fast Tracker II:lla muiden biisejä ominaan. Ja minä uskoin ja tulin kateelliseksi..

Halusin ehdottomasti kopioida sen ohjelman kaverilta (kun ei mitään modeemeja kotona sillon ollu), ja mikäpäs siinä. Aluksi ei edes ollut mitään äänikortteja, vaan ihan PC-spiikkerillä tuutattiin menemään. Kivaa se oli, mutta jälki oli aivan käsittämättömän paskaa. Joskus sitten sain jopa äänikortinkin ja..

Ihan menee aiheesta ohi..

En mä hitto vie tiedä miksi mä alotin musiikin tekemisen.. Täytyypi myöntää että musiikkiluokalle menin aikanaan siksi kun sisko meni paria vuotta aikasemmin..

Eikä sekään vastaa kysymykseen...

En tiedä.

#31 kirjoitettu 02.10.2005 23:36

Iso musta äijä, jolla oli punaset öögat ja kultaset terävät leegot suussa ja helvetillinen lierihattu (The Man) tuli liikennevaloissa riveleihin kii ja sano että nyt on Tampereella huumekauppa kriisissä ja että mun on pakko perustaa mahdollisimman psykedeelinen bändi, että kovat aineet taas myy. Niin sitten tehtiin, ei voi sanoo ei kun The Man tulee kehiin.

#32 kirjoitettu 03.10.2005 08:06

Isästäni mallia otin ja ihan skidinä sitten jo aloin jotain säheltää.. Tajusin että on aika mukavaa tämä näin, joten olen ihan tähänkin asti jaksanut jatkaa. Nyt on sentään aika mukavasti kehittynyt.

#33 kirjoitettu 03.10.2005 10:11

Rojola kirjoitti:
halusin saada pillua.

Kaikkeen sitä alentuu vain saadakseen.

Itse kasvanut kovin musikaalisessa perheessä jossa kaikki soittavat jotain instrumenttia, sitä kautta itsekkin huomasin sävelkorvan jollain tavalla toimivan. Träkkereitä eka kertaa koitettuani ja eurotekno- ja muitakin covereita väännettyäni olin välittömästi addiktoitunut touhuun.

#34 kirjoitettu 03.10.2005 12:02

Vastatakseni topikkiin...

... Jos joku on tosta englannin kielestä innostunut niin kaikki tämä lukee profiilissani englanniksi (ottaen huomioon että on täältä netistä on minulla enemmän muiden maalaisia kuin suomalaisia musiikin ystäviä).

Noh, lyhyesti tämä sitten... Niin aluksihan se oli sellaista niin kuin oli. Jotain väsäilyä ilmaan minkäänlaista "musikaalista tietämystä". Genre painoittui ohjelmien myötä elektroniseen puoleen, ja kun kuulin ensimmäisen kerran herrasta nimeltä T.G.L (Henri O. Klungland), niin tiesin heti että haluan tehdä samanlaista musiikkia. Melkein jo tässä vaiheessa tiedän, että musiikki on se mitä haluan tehdä myös tulevaisuudessa, koska ei tämä enää pitkään aikaan ole harrastelija-mieleistä ollut.

#35 kirjoitettu 03.10.2005 17:43

Giraffe kirjoitti:
Tiedäthän, luovalla ihmisellä on sellainen pakottava tarve itseilmaisuun, räjähdyksen ja henkisen musertumisen uhalla.


Heh. Tämä olisi nykyään vastaukseni, jos kysymys olisi "Miksi jatkat musiikin tekemistä?".
Oli kai vähän tuostakin kyse silloin joskus, mutta nyt jos minulla ei olisi mahdollisuutta tehdä musiikkia, kirjoittaisin (enemmän kuin nyt).

#36 kirjoitettu 03.10.2005 17:47

Musiikin teko on yksi hieno tapa purkaa paineita ja toteuttaa itseään!)

#37 kirjoitettu 03.10.2005 17:51

protest kirjoitti:
onko muuten vanhempanne kannustanut teitä tekemään, vai ovatko olleet vastaan? vai siltä väliltä?


Äiti ei itse harrasta musiikkia juurikaan, kun kuunteluunkaan ei ison perheen äipällä aikaa ole, mutta kyllä äippä on aina tukenut harrastusta henkisesti ja taloudellisesti. Isä taas on oikein aktiivinen musiikin harrastaja, kuuntelee musiikkia monipuolisesti ja on pikkupojasta asti soittanut kitaraa. Isä on luonnollisesti ollut mielissään siitä, että poikakin harrastaa niinkin hienoa kamppailulajia kuin musiikki.

#38 kirjoitettu 03.10.2005 17:56

Funk-Daddy kirjoitti:
Iso musta äijä, jolla oli punaset öögat ja kultaset terävät leegot suussa ja helvetillinen lierihattu (The Man) tuli liikennevaloissa riveleihin kii ja sano että nyt on Tampereella huumekauppa kriisissä ja että mun on pakko perustaa mahdollisimman psykedeelinen bändi, että kovat aineet taas myy. Niin sitten tehtiin, ei voi sanoo ei kun The Man tulee kehiin.


Tämä on kyllä yksi parhaita artisti/bändi "syntytarinoita" kauniisti tiivistettynä. Pakko kopsata tuonne talteen. Hyvä, näin sen pitääkin mennä!
Joko tampereen huumekauppa kukoistaa?

#39 kirjoitettu 04.10.2005 17:12

Rojola kirjoitti:
halusin saada pillua.
saitko lohta?

Ite alotin kun näin kaverilla Oktalyzer (tracker) ohjelman Amigalla ja kuulin miten tiukkoja teknoveisuja sillä oli saanut aikaan

#40 kirjoitettu 07.10.2005 18:09

Oli tullut soitettua sen verran pitkään instrumentteja ihan omaksi iloksi ja bänditouhuissa, että lopulta ajatus musiikin äänittämisestä alkoi tuntua mielekkäältä ja kun samaan syssyyn oli löytänyt vuosien mittaan hirveän määrän elektronista musaa tekeviä projekteja/artisteja, tuntui luontevalta kokeilla kaiken yhdistämistä kun tietokonekin tuntui jo varsin tutulta työkalulta.

Arviolta vuosi meni siinä kun pääsi general-midi renkutuksesta jotenkin järkeviin kuvioihin ja nyt viimeisen vuoden aikana on tullut investoitua kohtuullinen määrä euroja softiin ja softasyniin kun perustaidot ovat sillä tasolla, että niillä jotain pystyy tekemäänkin.

Mutta varsinaista ambitiota minulla ei ole, lähinnä pyrin tekemään sellaisia äänimaailmoja, joista itse pidän, ja joiden pariin tuntuu mukavalta palata useamman kerran. Myös roolipelejä harrastavana yksi pääajatus on ollut omien soundtrackien teko, ja siinä on tullutkin kohtuullisesti onnistuttua.