Mikseri.net

#2 kirjoitettu 30.08.2005 12:51

TMT kirjoitti:


Tämä ehkä turha maininta mutta siitä aukon kohdalta ei sitten kannata mikittää. Jostain kaulan juuresta saa ihan hyvän saundin, ainakin omasta kokemuksesta.




Ahaa, tämä olikin uutta. Aukon kohdalta tähän mennessä tehty kaikki äänitykset. Se tuonee vähän kumua saundiin, vai?


Entä onko jotain yleispäteviä ekvalisointikikkoja nailonkielisen saundin muokkaukseen? Varmaan se pad kannattaa ainakin pitää alhaalla.

#3 kirjoitettu 30.08.2005 13:28

En nyt itsekään mikään mestari tässä ole mutta veikkaan että aukon kohdalta mikittäminen aiheuttaa ylimääräistä kaikua joka heikentää soundia. Lopullisesta tarkoituksesta riippuen kompressointi nyt ainakin kannattaa tehdä, tarkoitus sitten sanelee kuinka aggressiivinen kompura on tarpeen. Tuosta equtuksesta ei oikein voi sanoa mitään, se on kiinni aika paljon siitä mitä milläkin taajuusalueella on ja millaista soundia haluaa. Jos soundin tahtoo kirkkaammaksi niin ns. presence löytyy sieltä 3KHz paikkeilta ja 5KHz tienoilla on sitten se kirkkaus. Vastaavasti 500Hz paikkeilla on se alapotku ja keskiäänet jossain 1400Hz alueella.

Nämähän ovat toki vain viitteellisiä arvoja, todelliset taajuudet riippuvat kitarasta, kielistä ja mikistä. Ja tosiaan oleellista on se, millaiseksi sen soundin haluaa. Itse periaatteessa leikkaan kitarat 160Hz alaspäin ja jätän alapään sitten bassolle jottei soundi puuroudu. Tässäkin on toki mentävä biisin ehdoilla, itselläni tuo on melkeinpä pakollinen operaatio kun säröä löytyy reilusti mikä puurouttaa todella helposti huonosti miksattuna. Tosin pätee se muutenkin, ilman leikkausta saattaa tulla ikäviä päällekkäisyyksiä alataajuuksiin mitkä sitten kumisevat kaiuttimissa.

#4 kirjoitettu 30.08.2005 14:12

TMT kirjoitti:
Tämä ehkä turha maininta mutta siitä aukon kohdalta ei sitten kannata mikittää. Jostain kaulan juuresta saa ihan hyvän saundin, ainakin omasta kokemuksesta.


Sehän on ihan siitä kiinni, minkälaista soundia ollaan hakemassa. Yleensäkin tuollaisia ohjeita tuntuu olevan yhtä monta kuin mitä on soittajia.

Klassisesta kitarasta ei oikein ole kokemusta, se on kuitenkin ominaisuuksiltaan erilainen kuin tyypillinen western-akustinen kitara. Mä olisin kuitenkin ehkä siinäkin stereomikityksen kannalla, jos se vaan on mahdollista. Tuossa on pari referenssiä (akustisen) stereomikitykseen:

http://www.harmony-cen...

http://www.akg.com/pro...

Klassiselle kitaralle taas on kuullut sellaistakin, että vaikka akustinen kuulostaisi paremmalta laajakalvoisella mikitettynä, niin klassinen toimisi paremmin pienikalvoisella. Mutta kuten tuli jo todettua, näitä "ohjeita" kannattaa ottaa aina varauksella vastaan.

Monomikityksen osalta taitaa olla parasta, kuten TMT sanoi, soittaa se pätkä toiseen kertaan. On sitä tullut itsekin harrastettua, että heitetään sama raita pari ms myöhemmin ja panoroidaan ne eri kanaville, mutta jos on mahdollisuus parempaan niin .. noh aina parempi.

#5 kirjoitettu 02.09.2005 12:05

Jostakin kuulin tämän:
Kun mikki on kohdistettu keskellä aukkoa saadaan balanssoitua ääntä
siirrettäessä ylöspäin lähelle kaulaa, saadaan enemmän kirkkautta ääneen
kun mikki on lähellä tallaa saadaan enemmän bassoa.

Sitten sellainen hauska juttu jonka olen huomannut on kun soittaa 12. (siis ei paina vaan soittaa) viivan kohdalta niin saa aikaiseksi erikoisen kuuloisen saundin. Vähän kuin 'soittorasiaääntä'.

#6 kirjoitettu 03.09.2005 19:57

Minä olen vain mennyt mikrofonin (Shure c606(halvin minkä löysin siihen hätään)) ja kitaran kanssa koppiin, ja suunnannut mikin hivenen siihen reikulin yläpuolelle ja soittanut. Lopuksi ihan vain reverbiä tilokseen, ja ainakin minulle toimii. Toki surinat on aika hirmuiset, mutta se ei johdu mikityksistä, vaan täysin käytettävästä laitteistosta ja tiloista.

Kokeilemalla, ja niin edespäin. Aina oppii uutta.

#7 kirjoitettu 07.09.2005 16:20

Jossain vinkattiin tavasta käyttää kahta mikrofonia, joista toinen osoittaa enemmän kohti koppaa ja toinen kaulaa. Näiden balanssia ja paikkaa säätelemällä voi valita hyvinkin omaan makuun sopivan kombinaation, ja tarvittaessa levittää sitä yhtä ottoa eri kaiuttimeen.

En ole itse kokeillut, mutta luulisin että tarkkana pitää olla vaihevirheiden varalta - testaile mikserin vaiheenkäännöllä.

#8 kirjoitettu 08.09.2005 04:31

spiritworld kirjoitti:
Jostakin kuulin tämän:
Kun mikki on kohdistettu keskellä aukkoa saadaan balanssoitua ääntä
siirrettäessä ylöspäin lähelle kaulaa, saadaan enemmän kirkkautta ääneen
kun mikki on lähellä tallaa saadaan enemmän bassoa.


Näinhän se menee. Kannattaa varoa suuntaamasta sitä mikkiä siihen kaikukopan aukkoon. Tulee sellainen puuroinen suttusaundi. Noh... Jos nyt uskoo, että se johonkin sopii, niin siitä vaan, mutta en kyllä yleisesti suosittele.

Kahdella mikrofonilla saa ihan hyvin nauhoitettua stereona kun vain pitää mikit tarpeeksi lähellä kitaraa ja kaukana toisistaan, niin vaiheetkaan eivät ole ongelma. Eli toinen osoittamaan sine lähemmäs kaulan päätä ja toinen tallan luokse.

Akustista mikittäessä kannattaa minusta ehdottomasti käyttää kondesaattori mikrofonia.

Sitten sellainen hauska juttu jonka olen huomannut on kun soittaa 12. (siis ei paina vaan soittaa) viivan kohdalta niin saa aikaiseksi erikoisen kuuloisen saundin. Vähän kuin 'soittorasiaääntä'.


Eri kohtaa kielestä soittaminen on ihan tavallinen tekniikka kitaraa soittaessa, jos tahtoo varioida saundia. Hyvin toimii. Jotkut klassiset kitaristit käyttävät hienosti.

docey kirjoitti:
Klassiselle kitaralle taas on kuullut sellaistakin, että vaikka akustinen kuulostaisi paremmalta laajakalvoisella mikitettynä, niin klassinen toimisi paremmin pienikalvoisella.


Autenttisuuden kannalta se on kyllä juuri toisin päin, ja niin pidän siitä itsekkin. Eli Pienikalvoiset ottavat paremmin sen teräskielisen diskantit talteen ja klassisessa taas se ei ole niin tarpeen, joten isokalvoinen antaa keskimäärin kivaman saundin. Noh... Makuasioita toki.

#9 kirjoitettu 09.10.2005 18:00

Pitää tähän vielä huomauttaa että klassisen kitaran "honotus" löytyy riippuen kitaran koosta aina sieltä 210hz - 220Hz alueelta josta kannattaa kiskaista pari desibeliä pois. Niiinkuin kaikessa, kannattaa silti luottaa korviinsa.

#10 kirjoitettu 09.10.2005 18:35

Noista huiluäänistä ihan vaan tarkennuksena, että eikös huiluääni tehdä nimenomaan kevyesti painamalla (siis pitää sormea siinä kielellä mutta ei oikeastaan edes paina) kuudennen, seitsemännen tai kahdennentoista nauhan päältä ja soittamalla periaatteessa mistä tahansa.

Eri kohtaa kieltä soittaminen on sitten eri asia, vai kutsutaanko niin aikaansaatuja ääniä myöskin huiluääniksi?

#11 kirjoitettu 09.10.2005 19:24

K-mikko kirjoitti:
Noista huiluäänistä ihan vaan tarkennuksena, että eikös huiluääni tehdä nimenomaan kevyesti painamalla (siis pitää sormea siinä kielellä mutta ei oikeastaan edes paina) kuudennen, seitsemännen tai kahdennentoista nauhan päältä ja soittamalla periaatteessa mistä tahansa.

Eri kohtaa kieltä soittaminen on sitten eri asia, vai kutsutaanko niin aikaansaatuja ääniä myöskin huiluääniksi?


Menee nyt vähän offtopikiksi, mutta mä olen käsittänyt asian näin:
huiluäänet on n:n kertaluvun harmonisia ylä-ääniä, missä n >= 2. Kitarassa ne harmoniset nyt sattuvat löytyvän helposti tiettyjen nauhojen kohdalta.

Tyypillisesti (siis mun mielestä tyypillisesti) huiluääniä soitetaan käytännössä kahdella tavalla: joko tuolla mainitsemallasi, tai sitten "kevyesti painamalla" kieltä vastaavasti soittavan käden peukalolla ja jokin muu sormi soittaa kyseistä kieltä. Jälkimmäinen tapa lienee basson soitossa yleisempää, ainakin Jacopastorius on käyttänyt tuota tekniikkaa.

#12 kirjoitettu 09.10.2005 19:29

Petronome kirjoitti:
spiritworld kirjoitti:
Sitten sellainen hauska juttu jonka olen huomannut on kun soittaa 12. (siis ei paina vaan soittaa) viivan kohdalta niin saa aikaiseksi erikoisen kuuloisen saundin. Vähän kuin 'soittorasiaääntä'.

Haava kirjoitti:
Eri kohtaa kielestä soittaminen on ihan tavallinen tekniikka kitaraa soittaessa, jos tahtoo varioida saundia. Hyvin toimii. Jotkut klassiset kitaristit käyttävät hienosti.


= huiluäänet.


Niin tässähän ilmeisesti tarkoitettiin sitä, että kieltä soitetaan noin 12. nauhan kohdalta, eikä paineta, jolloin soivan kielen äänen väri on erilainen, kuin että sitä kieltä soitettaisiin esimerkiksi ihan tallan vierestä. Eli ymmärtääkseni tässä ei puhuttu huiluäänistä.