|
Henrik Olofsson
2003 viestiä
|
#2 kirjoitettu
02.08.2005 21:15
Arvioidaanpa nyt sitten tämä kilpailu, joka selvästi kärsi genrerajauksen puutteesta. Vähän kuin yrittäisi arvostella mansikkahilloa ja juustohöylää samoin kriterioin.
Olkaa hyvät:
DJ Yo man - Hardcore
Sommittelu hakee linjaustaan Tero Laaksosen töistä, joissa viimeisen parinkymmenen vuoden aikana itse objekti sijaitsee keskellä kangasta varsin niukkasävyisellä taustalla. Jännitettä haetaan iso kappale - pieni kappale -rinnastuksella, jota korostetaan objektien väliin vedetyin sinisin säikein. Tekijän signeeraus alalaidassa on kovin suurin siveltimenvedoin tehty, jolloin se muuttuu kokonaissommitelman osaksi. Tämä teke kompositiosta hiukan levottoman. Katse hakeutuu signeerauksen koukeroihin ehkä turhankin usein.
Teoksen pääsanoma kuvataan suoraan tekstin avulla. The world is hardcore. ELi maailmassa on kova kuori. Ristiriitaa haetaan ovelasti esittämällä maailman pinnalle pumpulimaiset pilvet, joista kovuus on kaukana. Tähän kontroversioon liitetään vielä selvä assosiaatio munasolun hedelmöittämisestä (pieni siittiö on liittymässä juuri munasoluun). Eli maailma on ikäänkuin synnyttämässä juuri uutta maailmaa. Päästään sisäkkäisyyden teemaa. Maailman sisään syntyy toinen maailma. Näiden maailmojen keskinäistä kommunikointia kuvastamaan on maailman katolle rakennettu valtavat kaiutinrakennelmat. Taas palataan kontroversioihin. Maailmaa huutaa, mutta kukaan ei kuuntele. Väripaletti on hieman sekava, ja sanoman korostamiseksi muutamia sävyjä olisi voinut karsia.
Kehityskelpoinen joskin varsin kökkö työ.
0 pistettä.
Carpathia - kuva
Tämä kuva edustaa kalligrafiaa. Lohikäärmeenomaiset muodot viittaavat vaikutteiden hakemiseen kiinasta. Väripaletti on taas Moskova-henkinen. Idän akselilla siis liikutaan. Sana taas on anglosaksista englantia ja tarkoittaa tappoa. Lohikäärmemaisella raivolla teksti saa itseensä lisää voimaa. Katsoja voi kokea uhon läsnäolon.
Tekstiosion taakse on synnytetty lämminsävyinen hehku. Teoksessa katsotaan valoa kohti. Uusi huomen nousee. Sitä vain ikävästi varjoistaa kuoleman uhka. Teos suorastaan piehtaroi synkkyyden laitamaissa. Kuolemalla on kuitenkin ironisesti siniset taivaan väriset kehykset. Lohikäärmeen lailla liekehtivä väkivaltainen kuolema on leijuu jumailisin raamein tyhjyydessä. Tunne on suuri ja kuohahduttava. Pian on tapahtuva jotain suurta. Jumalainen raukeus vai helvetillinen lohikäärmeen kidasta syöksevä infernaalinen tuli? Jännitettä löytyy suuresti.
Latautunut, muttei kovin omaperäinen teos.
0 pistettä.
Systemic - Distance
Graafisella otteella toteutettu sinisävyinen työ. Tämä teos flirttailee selkeästi Yves Kleinin sinisen sarjan kanssa. Tässä sininen pinta on vain pantu ikäänkuin aaltoilemaan. Läsnä on tuotu myös syvyysulottuvuus. Menettelyllä on tosin menetetty jotain värin intesiteetistä, joskin tietokoneen näyttö toistotyökaluna ei välttämättä anna teokselle täysiä oikeuksia.
Sininen pinta pakenee rohkeasti teoksen oikeassa laidassa olevaan pakopisteeseen, joka modernistisen perinteen mukaan ei sijaitse kultaisen leikkauksen kohdalla vaan radikaalisti siitä hiukan poiketen. Tämä synnyttää teokseen varsin voimakkaan liikkeentunnun. Pinta samalla ikäänkuin heijastelee omaa maailmaa omasta pinnasta. Se muodostaa oman itseyden, eikä ole tässä maailmassa. Nimensä mukaisesti teos ottaa etäisyyttä olevaan. Sillä on meidän maailmamme ulottuvuudet ja helposti katsoja kokee myös liikkeen, ja siis ajan, tuntua. Kuitenkin teos on ikään kuin poissa, ei läsnä.
Varsin vähäeleinen joskin tympeä teos.
0 pistettä.
Austurkarl - Phantom Chang
Teos on valokuvanegatiivin oloinen otos kolmesta norsusta puun ympärillä. Yksi norsu näyttää piiloutuneen puun ja toisen norsun taakse. Kuvan syvyysvaikutelma on synnytetty tällä. Lisäsyvyyttä luodaan etualan muutamilla lehvästöillä. Sommitelma perustuu kolmen norsun ja puun välisiin suhteisiin ja jännitteisiin. Puu jakaa kuva-alan dramaattisesti keskeltä kahteen lähes yhtä suureen osaan. Se toimii teoksen vedenjakana, paaluna, kiintopisteenä ja rajapintana. Norsujen kuvaama liike luo kontrastin tuimasti seisovalle puulle, joka dramatiikan korostamiseksi näyttäisi olevan alaosasta leikattu kahtia. Puu on stabiilin ja labiilin huikea ristisiitos, se jakaa norsujen maailman, mutta norsu voi sen kaataa kosketuksesta. Vaaran tuntu on tässä teoksessa selvästi läsnä.
Rohkea sommittelu, negatiiviväännös on kuitenkin ihan pelle.
1 piste.
Notacet - scifi
Isoveli valvoo, käsi-, ja silmäsymboliikkaa. Näemme teoksen keskushahmosta vain heijastuksen. Toisaalta hahmo voi ollakin silmän sisällä, toiseudessa, oleva hahmo, joka kohtaa silmän tämän puoleisen mailman. Kädet koskettavat toisiaan silmän pinnalla. Siinä näkijä, missä tekijä.
Silmästä heijastuu myös pala taivasta, jossa leijuu perinteinen ufo. Viittaus selvästi populaarikulttuurin suuntaan. Teos antaa vihjeitä jonkun tuonpuoleisen, peitetyn tai salatun olemassaolosta, mutta yhdellä silmänräpäyksellä kaikki tuo voi kadota. Yhteys voi jäädä syntymättä. Teos kuitenkin pyrkii yhteyden luomiseen. Silmä katsoo suoraan katsojaan, heijastuma katsoo suoraan silmään. Katseen suunnat risteävät, muuttuvat päällekkäiksi ja yhtyvät. Ne hakevat vimmatusti kontaktia katsojasta, joka pelastaisi heidät. Katsojaa jää kuitenkin kaivelemaan tuonpuoleissa, tai selkänsä takana, vaaniva ufo.
Teknisesti näpsäkkä teos, jonka yläreunan scifi-teksti ja turkoosi hehku pilaa täysin. Scandecor-artsua.
0 pistettä
Folkrules - Kuva
Valokuvateos, jossa käsi lyö mikitettyä rumpua. Teos luo voimakkaan tunnelman kuvan ja äänen ykseydestä. se antaa lupauksia kokonaisvaltaisesta elämyksestä. Käsi on juuri koskettanut rumpukalvoa, ääniaallot ovat lähteneet etenemään pinnasta kohti katsojaa. Tätä teosta katsotaan korvin. Rumpuääni tarttuu vielä matkalla mikrofoniin. Ääni tallentuu sen muistiin kuten kuva on tallenne tapahtuneesta hetkestä. Tämä uniikki ohimennyt hetki on siis näkö- ja kuuloaistein toistettavissa myöhemmin. Teos käsittelee muiston pysyvyyden teemaa, ja leikittelee kokemuksen ainutkertaisuuden illuusiolla.
Sommitelu on varsin perinteinen. Mikrofooni on sijoitettu kultaiseen leikkaukseen, rumpukaari jännittää kuva-alan. Väriskaala on hillitty.
Tusinanäppäys.
3 pistettä
Tejeez - Hämärä pimeys
Virtuaalimaailmassa luotu tilasommitelma. Tyhjä tila ilmentää seestynyttä aikaa. Syntyy odotuksen tunnelma. Hämärä on laskeutunut, mutta yhä odotetaan jotain. Pimeän pelkoon on vastattu kytkemällä valo päälle. Peilistä heijastuu sama tyhjä odotuksen täyttämä tunnelma.
Sommittelu on jäntevä. Vaalea valopiste aivan oikeassa laidassa on vaikea, mutta löytää vastaparikseen vasemmalta laidalta pienemmän. Oikean pallon ollessa isomman ja lähempänä reunaa teos uhkaa karata oikeasta reunasta yli. Täpärästi näin ei kuitenkaan käy. Toisaalta näillä keinoin teokselle syntyy suunta ja valopisteiden välinen jännite on vahva. Teoksen keskellä oleva tumma violetti tuntuu suorastaan aukolta kuvapinnassa. Voimakas intesiteetti. Violetti kenttä myös imbalansoi sommitelmaa vulgaarilla tavalla, mikä lisää teoksen kiinnostavuutta. Väripaletti on hyvin kasassa ja alleviivaa teoksen seesteistä tunnelmaa. Kun isäntä ei ole kotona, eivät edes hiiret hypi pöydillä.
Ankara sommitelma, hallittu väripaletti, teknisesti aika heikko.
5 pistettä.
Olio - nimetön
Romanttissävytteinen valokuva kissaeläimestä. Nukkuva kissapeto sisältää aina jännitteellistä dynamiikkaa. Taustan satiinilakanat nostavat kissapedon ikäänkuin jalustalle. Tässä se huokuu tyyntä voimaa. Pedon toinen silmä on salaperäisesti raollaan, joka muuttaa saalistajan teoksen objektista subjektiksi. Se kokee tilanteen, sen tyyneyden ja rauhan, mutta mahdollisen salaman lailla iskevän pauhaavan voiman ja kaaoksen, josta satiinilakan laskokset antavat viitteen. Kissapeto ei vahingossa makaa verensävyisessä ympäristössä. Se on teoksen subjektin luonto. Verenvuodatuksen välttämättömyys on ravintoketjun huippuun jalostetun pedon maailma. Raaka ja väkivaltainen. Mutta kontroversiaalisesti niin tavattoman kevyt ja vähäeleinen. Suorastaan hauras.
Sommitelma korostaa pedon etukäpälää. Sen kätköissä olevaa viikatetta. Etukäpä ja pedon kasvojen vaalea osa muodostaa teoksen keskeisen kolmion, jossa katse kiertää. Katse ikäänkuin tarkkailee pedon heräämistä. Pian helvetti on valloillaan ja hurmehen kutsu käy.
Vakioshotti lutusesta kissanpennusta.
0 pistettä.
No huh huh. Kiva kun jaksoit lukea. Ja kun et jaksanut niin pisteitä saivat:
tejeez 5p
Folkrules 3p
Austurkarl 1p
|
|
Qha
|
#3 kirjoitettu
11.08.2005 00:08
Toi oli ehkä hauskin arvostelu mitä oon mistään koskaan saanut. Leikin uuden kamerani makrokuvauksella ja teen puoliksi vitsillä silmästäni kliseisen, mutta teknisesti näyttävän scifi-muokkauksen. Sitten joku analysoi sen piileviä tarkoituksia romaanin verran ja toteaa että yläkulmassa olevan tekstin fontin väri ei sovi ja antaa 0 pistettä. 
Henrik Olofsson kirjoitti:
Notacet - scifi
Isoveli valvoo, käsi-, ja silmäsymboliikkaa. Näemme teoksen keskushahmosta vain heijastuksen. Toisaalta hahmo voi ollakin silmän sisällä, toiseudessa, oleva hahmo, joka kohtaa silmän tämän puoleisen mailman. Kädet koskettavat toisiaan silmän pinnalla. Siinä näkijä, missä tekijä.
Silmästä heijastuu myös pala taivasta, jossa leijuu perinteinen ufo. Viittaus selvästi populaarikulttuurin suuntaan. Teos antaa vihjeitä jonkun tuonpuoleisen, peitetyn tai salatun olemassaolosta, mutta yhdellä silmänräpäyksellä kaikki tuo voi kadota. Yhteys voi jäädä syntymättä. Teos kuitenkin pyrkii yhteyden luomiseen. Silmä katsoo suoraan katsojaan, heijastuma katsoo suoraan silmään. Katseen suunnat risteävät, muuttuvat päällekkäiksi ja yhtyvät. Ne hakevat vimmatusti kontaktia katsojasta, joka pelastaisi heidät. Katsojaa jää kuitenkin kaivelemaan tuonpuoleissa, tai selkänsä takana, vaaniva ufo.
Teknisesti näpsäkkä teos, jonka yläreunan scifi-teksti ja turkoosi hehku pilaa täysin. Scandecor-artsua.
0 pistettä
|
Ladataan
