Mikseri.net

#2 kirjoitettu 11.05.2005 06:41

Myötähäpeän tunne on jopa kauheampaa kun itsensä häpeäminen. Myötähäpeää tulee tunnettua aika useinkin. Etenkin kun katasoo televisiosta jotain tosi-tv -ohjelmia.

#3 kirjoitettu 11.05.2005 07:54

Kaksi vuotta sitten uutenavuotena. Vain yksi raketti lensi taivaalle, loput lensivätkin sitten läheiseen kuuseen. Onneksi en itse niitä ampunut, mutta hävettipä silti.

Kalaforn muokkasi viestiä 09:00 16.05.2005

#4 kirjoitettu 11.05.2005 08:08

Kalaforn kirjoitti:
Kaksi vuotta sitten uutenavuotena. Vain yksi rakettiu lensi taivaalle, loput lensivätkin sitten läheiseen kuuseen. Onneksi en itse niitä ampunut, mutta hävettipä silti.


Joo. Mutta miten niin häpeällistä? Hauskaa silloin tosin oli.

#5 kirjoitettu 11.05.2005 08:13

dj spermaläiskä kirjoitti:
Kalaforn kirjoitti:
Kaksi vuotta sitten uutenavuotena. Vain yksi rakettiu lensi taivaalle, loput lensivätkin sitten läheiseen kuuseen. Onneksi en itse niitä ampunut, mutta hävettipä silti.


Joo. Mutta miten niin häpeällistä? Hauskaa silloin tosin oli.


Niin, mutta kyllä se näin jälkeenpäin hävettää. Jokseenkin.

#6 kirjoitettu 11.05.2005 08:16

Kalaforn kirjoitti:
dj spermaläiskä kirjoitti:
Kalaforn kirjoitti:
Kaksi vuotta sitten uutenavuotena. Vain yksi rakettiu lensi taivaalle, loput lensivätkin sitten läheiseen kuuseen. Onneksi en itse niitä ampunut, mutta hävettipä silti.


Joo. Mutta miten niin häpeällistä? Hauskaa silloin tosin oli.


Niin, mutta kyllä se näin jälkeenpäin hävettää. Jokseenkin.


No joo...
Paljonko meillä meni silloin olutta?

#7 kirjoitettu 11.05.2005 10:50

Häpeää kyllä jostain syystä tunnen usenkin. Monesti pystyn päästelemään sammakoita suustani tai sitten purskahdan nauramaan kesken tärkeän tilaisuuden. En kyllä rupea noloimpia tilanteita tähän purkamaan.

Viime kerran ku hävetti kunnolla oli kun ammattikoulun puolella istuin työharjoittelupalaverissa ja oli lievästi sanottuna hiukan ilmavaivoja. Siinä vierellä istui koulutusjohtaja, rehtori, sihteeri, luokanvalvoja ja pari muuta työharjoittelijaa (koulun järjestämä harjoittelu). Rupesi siinä sitten naurattamaan ja yritin pidätellä hymyä, mutta jossain välissä nauru vei voiton ja repesin siinä sitten nauramaan kesken palaverin. Huoneen täytti samalla suoranainen paskan haju, mutta äänen onneksi pystyin naurun alle peittämään..noh melkein. H ä v e t t i.

#8 kirjoitettu 11.05.2005 11:25

Noloja tilanteita on tullut omalle kohdalle vastaan tuon tuosta, mutta harvoinpa olen itse niitä häpeillyt, kun on vain kaksi vaihtoehtoa:

1) Joko tilanteen näkijät eivät tunne minua, niin on ihan sama mitä ne aattelee.

2) Tilanteen näkijät tuntevat minut ja tietävät minun olevan pelle, joten ihan sama.

Kaverit saattaa kyllä aina hävetä meikän puolesta, kun meikä huutelee mitä sattuu.

#9 kirjoitettu 11.05.2005 11:55

Häpeä?

#10 kirjoitettu 11.05.2005 17:00

Minua nolotti äsken kun tele-finlandin edustaja soitti ja sanoi että terveppä olisko hetki aikaa liittymäasioille. Sanoin sitten että hoitaisin mielelläni nämä liittymänvaihdot ihan oma-aloitteisesti. Se sanoi että olis tarjousjuttuja. Minä sanoin että no joka tapauksessa en nyt viitsisi tässä alkaa vaihtamaan liittymää. Sitten se sanoi ystävällisesti että selvä, hyvää päivänjatkoa. Ja minä sanoin että samoin.

Sitten olin naamaltani punainen varmaan minuutin ajan.

Sitten se meni ohi.

#11 kirjoitettu 14.05.2005 01:52

rojola kirjoitti:
Kaurismaki kirjoitti:
Minua nolotti äsken kun tele-finlandin edustaja soitti ja sanoi että terveppä olisko hetki aikaa liittymäasioille. Sanoin sitten että hoitaisin mielelläni nämä liittymänvaihdot ihan oma-aloitteisesti. Se sanoi että olis tarjousjuttuja. Minä sanoin että no joka tapauksessa en nyt viitsisi tässä alkaa vaihtamaan liittymää. Sitten se sanoi ystävällisesti että selvä, hyvää päivänjatkoa. Ja minä sanoin että samoin.

Sitten olin naamaltani punainen varmaan minuutin ajan.

Sitten se meni ohi.


mullekkin tulee useesti tommonen jälki-punastuminen.


Mutta miksi tässä tapauksessa?

Minulle kyllä on varsinkin pienempänä muistutettu paljon, etten osaa hävetä ja aika harvoin nykyäänkään ähpeän, ainakaan itseäni tai tekojani/sanomisiani. ja jos joskus joku pieni häpeän tunne pilkahtaa, niin se katoaa äkkiä katsomalla/kuuntelemalla kanssaihmisiä, läheisiä, koulutovereita....

#12 kirjoitettu 15.05.2005 11:27

viimeksi hävetti kunnolla kun istuin kahvilla viime perjantaina.siihen tuli yksi nainen istumaan meidän pöytään koska se kahvila oli ihan täynnä.se joi yhden kaljan ja sit kysäisi meiltä että saako se laulaa meille laulun.oltiin ihan että mitä?ku se sit avasi suunsa ja aloitti sellaisen vitullisen valitusvirren tyyliin isä veti itsensä hirteen,äiti söi lääkkeitä masennukseen ja kuoli,veli hakkasi ja istuu nyt vankilassa,koirakin kuoli...
ei voinut muuta kun hävetä.sen naisen puolesta nääs.

#13 kirjoitettu 15.05.2005 12:00

Minä olen nolo,eli häpeän itseäni koko ajan.