Mikseri.net

#2 kirjoitettu 14.01.2005 14:49

Onni ja hyvä olo edellyttää kärsimyksen ja pahanolon olemassaoloa.

Hmm. Miksi pitäisi olla onnea ja hyvää oloa? Jos olotila on tasaista kaipaisimmeko me onnea ja hyvää oloa sillä se olisi tuntematonta?

#3 kirjoitettu 14.01.2005 14:53

Haava kirjoitti:
Onko ihmisen kärsimyksellä mitään tarkoitusta?

Kai sillä jokin tarkoitus on. Esimerkiksi, kuten alla mainitset, jalostaa ihmistä. Ilman kärsimystä elämä ei myöskään voisi maistua niin makealle. Ilman pahaa ei ole hyvää, sanotaan.

Onko siitä koskaan mitään hyötyä?

Joskus voi ollakin. Esimerkiksi, jos kusen sähköpaimenen päälle, niin kyllä viimeistään siitä tuleva tuska ja kärsimys kertovat, että siihen ei kannata kusta. Laajemmassa mittakaavassa kärsimys saa ihmiset varmaankin ajattelemaan, miten joitakin asioita voisi kehittää ja parantaa, jotta ei jouduttaisi kärsimään.

Miten ne joiden omaisia kuolee hyötyvät kärsimyksestä?

Korkeintaan siten, että jos he pääsevät koettelemuksesta täysijärkisinä yli, heistä saattaa tulla henkisesti vahvempia ihmisiä.

Jalostaako kärsimys ihmistä?

Kyllä varmasti jalostaa. Tavalla tai toisella.

Miksi ihmiset ylipäänsä kärsivät?

Raamatullisen lähtökohdan mukaan Eevan takia, mutta en oikein usko tähän. Viittaan ensimmäiseen vastaukseeni.

#4 kirjoitettu 14.01.2005 15:00

jurn:a kirjoitti:
Onni ja hyvä olo edellyttää kärsimyksen ja pahanolon olemassaoloa.


Niinhän se näyttäisi ihmisen tapuksessa olevan.

Hmm. Miksi pitäisi olla onnea ja hyvää oloa? Jos olotila on tasaista kaipaisimmeko me onnea ja hyvää oloa sillä se olisi tuntematonta?


Tasainenhan ei olisi teoriassa ainoa vaihtoehto. Miksei se voisi olla myös akselilla: Normaali --> Hyvä olo... eikä Kärsimys --> Normaali --> Hyväolo.

#5 kirjoitettu 14.01.2005 15:32

Bloodhound kirjoitti:
....Näin tämän asian näen.


Ja minä jaan tämän näkemyksen. Ei lisättävää.

#6 kirjoitettu 14.01.2005 16:25

Epäilen vahvasti että kärsinys kuuluu ihmisen perusluonteenpiirteisiin ja sitä pitää olla tietty määrä. Aivan kuten ogelmiakin. Jollet kärsi rahanpuutteesta, pahoinpitelyistä tai jostain muusta oleelliselta, niin luonteesi mukautuu niin että saat kärsimysmääräsi täytettyä muulla. Eli voit tuntea kärsimystä siitä että rasvatonta maitoa ei ole tietyssä kaupassa kuin pari päivää vanhaa vaikka haluaisit nimenomaan samana päivänä purkitettua rasvatonta maitoa. Tai kärsit siitä mitä uutisissa näytetään tai muuta vastaavaa. Saat kärsimyskiintiösi aina täytettyä tavalla tai toisella. Siksi ihminen muuttuu koko ajan turhamaisemmaksi.

No nyt kaikkien muitten postaukset ovat täysin turhia, kun koko totuus on nyt tullut esille.

#7 kirjoitettu 14.01.2005 17:27

Chemical Kim kirjoitti:

Saat kärsimyskiintiösi aina täytettyä tavalla tai toisella. Siksi ihminen muuttuu koko ajan turhamaisemmaksi.


Miksi tavoitella onnea, jos kärsimys kiintiö täytyy kuitenkin?

No nyt kaikkien muitten postaukset ovat täysin turhia, kun koko totuus on nyt tullut esille.


Siksi esitinkin lisäkysymyksen.

#8 kirjoitettu 14.01.2005 20:21

Onko ihmisen kärsimyksellä mitään tarkoitusta? ym. kyssärit

Se on monille "Driving force" asioiden aikaansaamiseksi. Jos (termi "kärsiä" aavistuksen verran laimeampana) töissä, on se minulle potku saada asialle tehtyä jotain, esim pois töistä tai kouluttautua. Sama pätee vankilaan, jos siellä on huono olla, ei välttämättä tule tehtyä uudelleen rikosta. Jos miettii kärsimyksen tunteen merkitystä ihmiseläimen evoluutiossa niin mieleen tulee ainakin sosiaalisuus, jossa toisista pidetään ja eksyneitä kaivataan takaisin laumaan. Jos laumaan ei enää tullakkaan takaisin, vaikka tämän eksyneen lampaan kuollessa, säilyy tunne kuitenkin ja voimistuu, kun asialle ei voi tehdä mitään. (En minä mistään mitään tiedä, mutta asia voisi olla näin)

#9 kirjoitettu 14.01.2005 20:33

joo on sillä.

oletan, että kaikella on tarkoituksensa. miksi kehittää ihmiselle tunne, josta ei ole mitään hyötyä?

#10 kirjoitettu 14.01.2005 21:13

Haava kirjoitti:
Chemical Kim kirjoitti:

Saat kärsimyskiintiösi aina täytettyä tavalla tai toisella. Siksi ihminen muuttuu koko ajan turhamaisemmaksi.

Miksi tavoitella onnea, jos kärsimys kiintiö täytyy kuitenkin?

No juuri siksi että kärsit haluat päästä onnenkukkuloille tanssimaan koska et tiedä että se on mahdotonta. Tästä löytynee Hollywoodista avioliittoja riitämin esimerkeiksi. Tuskin edes ne mahdottomantuntuiset miljoonat avioeroissa onnea tuo pitkäksi aikaa, ennenkuin se on nollattu ja uudet onnenkriteerit asetettu.
No nyt kaikkien muitten postaukset ovat täysin turhia, kun koko totuus on nyt tullut esille.

Siksi esitinkin lisäkysymyksen.

Kärsimyksestä tiedät että elät, sinä aamuna kuin heräät kärsimästä mistään (lievin taitaa olla tyhjät pussit), olet kuollut. Vaikka se onkin sinällään mahdottomuus. Bios antoi mielestäni kelpo kriteerit kärsimyksen funktionalisuudesta. Kärsimys ihmisiä ajaa tekoihin, olkoot se vaikka vastata tähän kyselyyn. Ai että mä kärsin siitäkin.

#11 kirjoitettu 14.01.2005 23:30

In My Humble Opinion: Kärsimys jalostaa vitutusta, vitutus jalostaa kärsimyksen, joka jalostaa turhautumisen, koska yleensä sille, mistä kärsii, ei voi mitään.

Kuten kissani, joka kuoli toissayönä.
Syvä suru ja vitutus, jotka siitä seurasivat, ovat edelleen vahvoina tunteina päällä ja pääasialliset syyt noihin kärsimyksiin ovat ne muistot, mitä em. kissan kanssa jaoin. -Eivätkä vähäisimpinä ne viimeiset hetket, joina kissa lakkasi hengittämisen.
Mielestäni syyttömän ja eläinlääkärin huonosti hoitaman eläimen kuolema on aina kamalampi asia kuin esim. jonkun typerän lapsen kuolema, mikä ei hatkauta ko. "kärsimystasolla" yhtään (sori yh-baariäidit 8x).
Ihmisellä on useimmiten valinnanvaraa, kuten 2500 euron loman maksaminen...
-Josta ilmeisesti tässäkin artistisivujen hidastajassa on kysymys.

Kieliopillisia virheitä 23:31 14.01.2005

#12 kirjoitettu 15.01.2005 11:56

Kfied kirjoitti:

Ihmisellä on useimmiten valinnanvaraa, kuten 2500 euron loman maksaminen...


Se jolla on rahaa ansaitsee kärsiä ja kuolla?

#13 kirjoitettu 15.01.2005 23:47

Haava kirjoitti:
Se jolla on rahaa ansaitsee kärsiä ja kuolla?


Ei todellakaan. Don't get me wrong, babyboy.
Pitää muistaa vaan muutama tosiseikka, eiköstä vaan? Tämä Suomalaisten avustushana ei olisi auennut ilman Suomalaisuhreja, kuten varmaan kaikki tietävät. Hyvä kuitenkin niin, koska näiden keräysten kautta toimitusjohtajakulujenkin jälkeen jää SPR:ltä rahaa auttaa vaikkapa paikan päällä asuvia.

Tuopa nyt kuitenkaan ei kuulu tähän topiciin, joten sorrymus.

#14 kirjoitettu 15.01.2005 23:55

Kfied kirjoitti:
Haava kirjoitti:
Se jolla on rahaa ansaitsee kärsiä ja kuolla?


Ei todellakaan. Don't get me wrong, babyboy.
Pitää muistaa vaan muutama tosiseikka, eiköstä vaan? Tämä Suomalaisten avustushana ei olisi auennut ilman Suomalaisuhreja, kuten varmaan kaikki tietävät. Hyvä kuitenkin niin, koska näiden keräysten kautta toimitusjohtajakulujenkin jälkeen jää SPR:ltä rahaa auttaa vaikkapa paikan päällä asuvia.

Tuopa nyt kuitenkaan ei kuulu tähän topiciin, joten sorrymus.


Olisi auennut, mutta ei niin reilusti.Sori pilknus.

#15 kirjoitettu 16.01.2005 01:38

"If that what doesn't kill you makes it wish it did..."

#16 kirjoitettu 16.01.2005 02:08

Rääväsuu kirjoitti:
Jos kaikki olisi ruusuilla tanssimista ja mansikoiden syönti ei enää mikään hyvä tuntuisi miltään.


Kielopedillä loikoilu ja mustikoiden napostelu piristäisi takuulla!


"Se, mikä ei tapa, vahvistaa" on muuten näitä liian usein hoettuja 'totuuksia'. Aivan yhtä hyvin voisi sanoa: "se, mikä ei tapa, voi silti pistää ihan vitun palasiksi."

Näitä vastaavia' kansanviisauksia' löytyy lukematon määrä.
"Myöhemmin katuu eniten niitä tyhmyyksiä, jotka jätti tekemättä." Yeah, right! Enpä menisi itse allekirjoittamaan.

#17 kirjoitettu 16.01.2005 14:24

Kfied kirjoitti:

Tämä Suomalaisten avustushana ei olisi auennut ilman Suomalaisuhreja, kuten varmaan kaikki tietävät. Hyvä kuitenkin niin, koska näiden keräysten kautta toimitusjohtajakulujenkin jälkeen jää SPR:ltä rahaa auttaa vaikkapa paikan päällä asuvia.


SPR auttaa varoillaan pääsääntöisesti nimenomaan niitä sielläasuvia. Hyvä niin.

#18 kirjoitettu 16.01.2005 17:57

Noheva Äpärä kirjoitti:
"Myöhemmin katuu eniten niitä tyhmyyksiä, jotka jätti tekemättä." Yeah, right! Enpä menisi itse allekirjoittamaan.


Mun mielestä tuo on ihan perkeleen hyvin tehty. Jos jättää tyhmyydet tekemättä, voi aivan yhtä hyvin muuttaa asumaan juustokuvun alle asumaan. Mitäs sitä nyt yleensä tulee muisteltua? Yleensä tehtyjä tyhmyyksiä tms.

#19 kirjoitettu 16.01.2005 18:42

Haava kirjoitti:
Onko ihmisen kärsimyksellä mitään tarkoitusta?


No kai sillä nyt joku hyötykin pitää olla.. Itse näkisin että fyysinen kipu on tietynlainen 'opettajan etusormen heristys', eli luonnon äidillinen johdatus pois väärältä raiteelta.

Kärsimys on sinänsä toinen juttu, että sillä voi tarkoittaa paljon muutakin kuin fyysistä kipua, ja kipunakin sen näkisin pitkäaikaisempana kuluttavana tuskana. Mutta sitten kun on vielä kaikenlaiset henkisen puolen poltteet ja paholaiset..

Näkisin kyllä että niilläkin on tarkoituksensa. Miten voit oppia virheistäsi jos ei sinua niistä rankaista? Ethän oppisi onnistumisistasikaan ellei niistä palkittaisi.

Onko siitä koskaan mitään hyötyä?


Sen määrittelee se, joka kokee nämä ohjaavat voimat itse, eli jokainen omansa.

Miten ne joiden omaisia kuolee hyötyvät kärsimyksestä?


Tuo on hiton vaikea kysymys.. En menisi väittämään että kuoleman aiheuttama kärsimys mitenkään ketään hyödyttää, ainakaan omasta mielestä, eikä varsinkaan heti. Ehkä se surusta ja tuskasta selviäminen sitten on ikäänkuin verrattavissa feenix-lintuun ja siitä tuhkasta nousemiseen... Ensin pitää palaa, jotta tuhkaa syntyy.

Onhan se joka tapauksessa opettavaista, kun 'näkee' elämän katoavaisuuden. Siis tekee omankin olevaisuutensa lyhytkestoisuuden itselleen selväksi. Jäävi olen tästä puhumaan, sillä ainoa sukulainen/läheinen joka minulta on kuollut ollessani 'tiedostavassa' iässä, on isäni äidin isä.

Jalostaako kärsimys ihmistä?


Ehdottomasti. Itse kyllä käyttäisin verbiä 'kasvattaa' tai 'rikastaa'.

Miksi ihmiset ylipäänsä kärsivät?


Koska niin on säädetty. Kuka on, ja milloin, miten ja miksi, sitä en tiedä, enkä haluakkaan tietää ennen kuin sen selvitän. Voisin tähän semmosen teesin kuitenki heittää, että ihminen tosiaan tarvitsee kärsimystä oppiakseen myös pahuutta, joka, vaikka onkin vain sana jonka ihminen on 'tehnyt' hyvän vastakappaleeksi, on kuitenkin joku 'voima' tai muuten selkeästi oleva asia.

Zitru lisäsi faktoja omasta kykenemättömyydestään vastata 18:44 16.01.2005
null

#20 kirjoitettu 16.01.2005 21:21

Haava kirjoitti:
Onko ihmisen kärsimyksellä mitään tarkoitusta?

Tasapainoa se luo. Elämä olisi epätasapainossa, jos se olisi pelkkää ruusuilla tanssimista.

Onko siitä koskaan mitään hyötyä?

Kärsimys opettaa kestämään vastoinkäymiset paremmin. Kärsimys ei tapa aina --> mikä ei tapa se vahvistaa.

Miten ne joiden omaisia kuolee hyötyvät kärsimyksestä?

Tuota en oikein kässännyt kunnolla.. No.. kärsimys omaisen kuolemasta ottaa koville, mutta lieventää kuolemasta jälkeen jääviä arpia. Jos kärsimystä ei yksinkertaisesti aluksi ole, asian kunnolla tajutessa asia iskee takaraivoon kahta kauheammin.

Jalostaako kärsimys ihmistä?

Jalostaa, yleensä eniten kärsimyksen jälkeen. Kärsimyksestä selviäminen lisää uskoa itseensä ja siihen, että kyllä suuremmistakin asioista pääsee ajallaan yli. Onneksi myös pahat asiat kuolevat aikanaan.

Miksi ihmiset ylipäänsä kärsivät?

Tämän tapaisiin asioihin on vaikea, lähdes mahdoton vastata jos ei usko Jumalaan. Itse uskon, jolloin minulle selitys tuohon löytyy raamatusta ja uskosta.

#21 kirjoitettu 17.01.2005 00:30

Biosexual M kirjoitti:
Noheva Äpärä kirjoitti:
"Myöhemmin katuu eniten niitä tyhmyyksiä, jotka jätti tekemättä." Yeah, right! Enpä menisi itse allekirjoittamaan.


Mun mielestä tuo on ihan perkeleen hyvin tehty. Jos jättää tyhmyydet tekemättä, voi aivan yhtä hyvin muuttaa asumaan juustokuvun alle asumaan. Mitäs sitä nyt yleensä tulee muisteltua? Yleensä tehtyjä tyhmyyksiä tms.


Joo, olisihan sitä kiva muistella vaikka miten kännipäissään on hurauttanut autolla pari ihmisentainta lopullisesti matalaksi.

Voi hemmetti, vanhana varmaan kaduttaa, etten lähtenyt ympäripäissään ajelemaan vaikka mahdollisuuksia olikin tarjolla,

Noheva Äpärä muokkasi viestiä 00:31 17.01.2005

#22 kirjoitettu 17.01.2005 00:36

NORTON kirjoitti:
Hmm. Raamatussa sanotaan jotenkin niin, etta Mina puhdistan ne jotka puhdistan ja paadutan ne jotka paadutan. Sopii kipuun mielestani loistavasti. Toiset katkeroituvat ja toiset saavat suuren viisauden. Karsimys siis joko murtaa ylpeyden tai hukuttaa ihmisen ylpeyteen.


Jos raamausta puhutaan, niin saarnaajan kirjassa summataan kärmys todella hienosti. Siinä on todella oivalettu asia.

#23 kirjoitettu 17.01.2005 01:24

NORTON kirjoitti:
Saarnaaja on kylla loistava kirja. Samoin Jobin kirja. Ne ovat jotenkin hyvin elamanlaheisia.


Niin ovat. Olen erittäin mieltynyt molempiin. Ehdottomasti vanhan testamentin viisauden huipentumia.

#24 kirjoitettu 18.01.2005 11:01

Fezz kirjoitti:
Pohdiskelimpa tuossa sanaa "kärsivällisyys". Aika voimakas ja hieno sana. Vähän jopa yltiömahtipontinen kun itse en yleensä ymmärrä kärsivällisyyttä vaativia tilanteita kovinkaan suureksi kärsimykseksi.


Ehkä kärsivällisyys on alunperin ollut sitä, että joku on niin asiansa takana että on valmis kärsimään sen puolesta. tyyliin "ajakaa metsäkoneillanne ylitseni, minähän en näitä kahleita avaa", sanoi mies kahlittuna puuhun...

#25 kirjoitettu 24.01.2005 17:41

Kärsimys on ihan vitun hieno asia. Oikeasti. Kyllä sillee euforia ja hyvä fiilis ovat pop, mutta pysyvään onnellisuuteen vaaditaan sopivassa suhteessa hyvää oloa ja kärsimystä. Kun sen vaan löytää oman päänsä sisältä, niin kaikki ns. negatiivisetkin kokemukset voi oppia ottamaan vastaan hienona asiana, kasvattavana, antoisana, rikastuttavana.

Mielestäni elämän lopullinen tarkoitus on lopulta kokeminen, niin positiivisten kuin negatiivistenkin asioiden kokeminen. Mitään muuta "syytä" tälle elämälle en näe, enkä sellaista tarvitsekaan. Kukaan ei voi tulla sanomaan, että minun pitäisi elää tai ajatella tietyllä tavalla -> voin seurata sieluni mielelleni kuiskaamaa elämänpolkuani tasan niin paljon kuin vain uskallan.

Ja hyvin suurena asiana, joka heijastuu minusta myös oman itseni ulkopuolelle: Kärsimyksestä voi ammentaa, kuten voi hyvästä olostakin. Kummatkin antavat sopivasti säännösteltynä valtavat määrät energiaa ja luomisvoimaa.

Kaikki tapahtumat tässä elämässä ovat rikkaus. Vain tapahtumattomuutta tulisi vältellä.

Niin, ja kiitos kysymästä, olen kyllä kärsinyt vaikka monet ovat kärsineet enemmänkin: olen kokenut mm. äitini kuoleman pitkään vaivanneeseen syöpään ollessani 12v. Vaikka asia tuntuikin todella pahalta, jälkeenpäin näen sen silti yhtenä suurimmista elämääni positiivisella tavalla vaikuttaneista asioista.

#26 kirjoitettu 25.01.2005 07:05

Kärsimys on elämää, jonka lopussa seisoo kuolema.
Kärsimys on myös identiteettikysymys, sillä se valjastaa ihmisen luonteesta uusia puolia. Erittäin hyvä "lannoite" siis.

Kaiken kärsimyksen ohella täytyy muistaa, mistä on tullut ja mikä on kaiken määränpää...
ja mikä on 'maailmanhengen' luonne... ja miksi on tärkeää kamppailla kärsimyksensä puolesta.
On myös syytä muistaa, että muutkin kärsivät ja siksi on tärkeää, että edelleenkin välität suurimman nemesiksesi, itsesi, edessä.

jaa-a... jotakin oli mielen päällä, mutta vanhuus iski. Kele.