Kun ihminen sai kenkää eläinkunnasta




Tuli päivä kun ihmiset luulivat olevansa eläimiä suurempia/viisaampia/parempia… Silloin linnut julistivat kemiallisen sodan ihmiskunnalle

Mutta ei muuttolinnut murhaajia ole eikä lehmät ketään hulluksi tekisi. Vai oletko nähnyt tiiraa turkis tarhurina tai broileria joka päättää milloin syödä tai milloin nukkua?

Ja kun tarkkaan ajattelen saa tämä ihmiskunta hukkua

Jos me ei saada teitä saatanoita tajuamaan niin pitää sitten varmaan tulla opettamaan .. teidät lopettamaan

Nyt lastaa eläimet omaa nooan arkkia ja kun tarkkaan katsoo yksi eläinlaji puuttuu. Jää ihminen rannalle, huuto vankilalle, jonka ihminen itse on rakentanut

Nyt istun tässä pisteessä, maailmojen risteyksessä, tämän suon viileä aamusumu minut peittää, syliin sulkee. Nyt minun on hyvin, nyt sen tiedän en ole ylin. Kun tähän metsään eksyneenä kuljen ,rakkaudesta kaikkea elävää kohtaan en enää edes tahdo löytää takaisin. Nyt sumu minut kokonaan peittää ja metsään katoan. Jatkan eteenpäin vielä hetken ja suohon vajoan Minä koen metsän rakastavan kuoleman. Sumu laskeutuu ja katoaa. Ruumiini häviää, mutta minä olen


Doubt me now!

(c) Banisteria Caapi ®