Torstai, 6.3.2008.

On loskainen ja kylmä keli Tampereen keskustassa. Onneksi elokuvateatterissa sisällä on lämmintä. Ja ihmisten välinen keskustelu, monilla eri kielillä. Pääasiassa suomea, mutta äänten seasta kuuluu myös mm. ranskaa, saksaa ja jotain itämaista kieltä. Ehkäpä kiinaa tai japania, mutta kyseessä voi olla myös korean kieli sillä Tampereen filmifestivaalien yhtenä teemana tänä vuonna on Korea. Tänä vuonna en valitettavasti päässyt katselemaan niitä, toivottavasti niitä esitetään vielä joskus teattereissa. Ensimmäinen näytös, joka on myöhässä aikataulusta, ei saa kuitenkaan ihmisiä hermostumaan. Väkeä tuppaa jatkuvasti sisälle teatterin uumeniin. Vain pari kolme tuolia jäi tyhjäksi. Minä sain laitettua kamani tällaiselle tuolille, onnekas minä!

Kansainvälinen kilpailu 4: (Mielen) maisemia

BILDFENSTER/FENSTERBILDER
FRAMING
KEHYKSIÄ
Germany / Saksa
2007
Experimental // 6 min // 35 mm // col.
Director: Bert Gottschalk
Script: Bert Gottschalk
Photography: Bert Gottschalk
Animation: Theresa Strozyk
Sound: Christian Lutz
Editing: Rudi Zieglmeier
Music: Franz Schubert
Production: Bert Gottschalk

Tämä oli erittäin mielenkiintoinen ja haastava alku. Haastavaa on myös se, miten tämän selittäisi. Tuskin ehkä ymmärrätte, mutta yritän parhaani. Kehyksistä siis saatiin aikaan liikkuvaa kuvaa. Kehykset muodostivat mm. taloja. Tätä ei todellakaan pysty selittämään järkevästi :D (Löytyisiköhän tästä pätkää netistä, olisi kiva tietää…) Hyvin kokeellinen taideteos, josta en löydä mitään muuta vikaa kuin musiikin, se ei mielestäni sopinut tähän lainkaan tai ainakin erittäin huonosti. Olkoonkin vaikka Schubertin. Mutta ei se hänen vikansa olekaan. 5/5 pistettä.

LA PARABÓLICA
THE PARABOLIC DISH
LAUTASANTENNI
Spain / Espanja
2007
Fiction // 12 min // 35 mm // col.
Director: Xavi Sala
Script: Xavi Sala
Sound: César Molina, Álex F. Capilla
Editing: Jaime Sagi-Vela
Production: Xavi Sala Production Company

Vanha papparainen katselee televisiota ja surffailee eri kanavia. Hän on iloinen, kaikilta kanavilta tulee paavista jotain juttua. Sitten televisio pimahtaa, lähetys katkeaa. Hän päättää korjata lautasantennin, mutta ei siitä tule mitään. Hän menee kaatopaikalle etsimään jotain millä saisi sen toimimaan. Hän palaa kotiinsa ja tekee sateenvarjosta uuden antennin (entinen oli risa), mutta ei se vieläkään oikein toimi. Sitten katolle tulee sulkapuoli kana, joka onnistuu jotenkin asiassa ja kaikki kanavat näkyvät taas. Pappa on iloinen ja rupeaa selaamaan eri kanavia. Sieltä tulee mm. Lordi Euroviisuissa, South Parkia (jossa irvaillaan Jeesukselle tms.) ja Simpsonia (jossa Homer on valkoisessa kaavussa) jne.
Tämä oli hetkittäin sekava ja epälooginen. Mutta tarina ja pappa olivat jotenkin niin mieltä lämmittävää nähtävää. En kyllä tiedä pätkääkään mikä tuon lopun kanavasurffailun tarkoitus oli, mutta ei kai se mitään. Kyllähän tämän katsoi mielellään. 3/5

L'IMPRUDENCE
IMPRUDENCE
HARKITSEMATTOMUUS
France / Ranska
2007
Fiction // 14 min // 35 mm // col.
Director: Katell Quillevere
Script: Katell Quillevere
Photography: Celine Bozon
Sound: Emmanuel Bonnat
Editing: Thomas Marchand
Music: Remi Alexandre
Production: Les Films du Belier / Justin Taurand, 54 rue Rene Boulanger, 75010 Paris, France

Kaunis, nuori tyttö on rippikoululeirillä ja hän tapaa siellä pojan, joka ei ole kiinnostunut mistään muusta kuin tytöistä ja seksistä. Poika haluaa tavata tytön seuraavana päivänä metsässä. Tyttö on hiukan vastahakoinen eikä lupaa mitään. Seuraavana päivänä he kuitenkin tapaavat metsänreunassa ja he lähtevät kävellen polkua pitkin metsään. Kun he ovat löytäneet sopivan paikan, tyttö käskee poikaa riisumaan paitansa. Poika tekee niin kuin on käsketty. Tyttö avaa paitansa napit ja hänen paljaat rintansa ilmestyvät näkösälle. Poika alkaa kiihtyä mutta ei tee vielä mitään. Seuraavaksi tyttö riisuu alushousunsa. Poika noukkii ne maasta. Tyttö käskee pojan seurata itseään. He kävelevät hiukan syvemmälle metsään, kunnes tyttö avaa ponihäntänsä ja hänen pitkät, kauniit hiuksensa aaltoilevat hänen olkapäillään. Tyttö sitoo pojan silmät hiuslenkillään (sellainen pitkä ja kankainen, kuin vyö) ja käskee seurata ääntään. Poika valittaa mutta tottelee silti. He menevät yhä syvemmälle ja syvemmälle metsään, on jo pimeää. Loppu.
Tarina päättyy siten, katsojalle jää epäselväksi mitä heille sitten käy. Itse käsitin niin, että tyttö jättäisi pojan yksinään, mutta se ei ole täysin varmaa. Pidin tästä kovasti. Kauniita värisävyjä, hiukan surrealistista. Minulle tuli mieleen Au Revoir Simone-bändin The Bird Of Music -levyn kansitaide. Hyvin seksuaalisesti latautunut tunnelma ja kaunis, hiukan synkeähkö tarina. 5/5 pistettä.

STUDENÝ SPOJ
COLD JOINT
KYLMÄ MESTA
Slovakia
2007
Documentary // 14 min // Beta // col.
Director: Miroslav Remo
Script: Miroslav Remo
Photography: Mario Ondris
Sound: Tobias Potocny
Editing: Jakub Fiser, Richard Chomo
Production: FTF VSMU

11-vuotias tyttö tulee ongelmaperheestä, jossa isä lyö ja äiti käy vieraissa. Hyvin ahdistavaa katsottavaa. Tyttö seikkailee yksinään, ilmeisesti koulupäivän jälkeen, kotimatkansa varrella olevan tehtaan alueella. Hyvin lohdullista nähdä miten lapsi näkee ja kokee asioita. Tiedoissa väitetään tämän olevan dokumentti, mutta minä en oikein usko sitä. Näytti ihan täysin käsikirjoitetulta. 3/5.

HERR BAR
HERRA BAR
Austria / Itävalta
2007
Animation // 4 min // Beta // col.
Director: Clemens Kogler
Animation: Clemens Kogler
Editing: Clemens Kogler
Music: Clark
Production: Sixpackfilm
Web: www.sixpackfilm.com

”Yellow Submarine kohtaa Monty Pythonin”, väitetään tiedoissa ja se pitää aika hyvin paikkansa. Ainakin sen osalta, että irtoraajat tuovat mieleen Monty Pythonin kuvitukset. Tässä siis seikkailee pupu ympäristössä, jossa kaikki on tehty ihmisruumiin osista. Kukkuloista, puista ja junista lähtien. Kaikki. Tämä oli tarinana tylsä. Pupu loikkii ja sitten lopuksi se kuolee (jos oikein muistan). Tästä jäikin mieleen vain toteutus, joka oli kyllä erittäin mielenkiintoinen. Mutta kunnon tarina on aina se, mitä me loppujen lopuksi haluamme. 3/5.

NA 3 PLANETA
ON THE THIRD PLANET FROM THE SUN
KOLMANNELLA PLANEETALLA AURINGOSTA
Russia / Venäjä
2006
Documentary // 32 min // 35 mm // col.
Director: Pavel Medvedev
Script: Pavel Medvedev
Photography: Artem Ignatov, Aleksandr Gusev
Sound: Aleksandr Dudarev
Editing: Zhanna Romanova
Production: Documentary Film Studio / Vyatcheslav Telnov

Tämä oli sellainen leffa, josta en tajunnut hölkäsen pöläystä mistä se oikeastaan kertoo. Jotkut keräävät soilta jätettä, mikä on peräisin vetypommin testauksesta 45 vuotta sitten. Sitten toisaalla jotkut vanhat eukot, pikkupoika mukanaan, kävelevät pitkän ja hankalan, hyttystentäyteisen, matkan jonnekin rukoilemaan ja palaavat junalla kotiin. En tajua yhtään miten nuo liittyivät toisiinsa, en sitten pätkääkään. Puhumattakaan joistain nuorista, jotka kyhäsivät alkeellisen diskon jonnekin taloon. Kiva katsella puoli tuntia jotain, mistä ei tajua yhtään ja joka on vieläpä sekava ja tylsä. Erittäin huono päätös loistavasti alkaneelle näytökselle. 1/5

-----
Sitten kaikki kävivät vessassa ja lähes samat ihmiset tulivat seuraavaankin näytökseen. Puheensorina käy iloisesti, mutta kun näytös alkaa, kaikki hiljentyvät salamannopeasti. Nämä ihmiset kunnioittavat elokuvia joita ovat tulleet katsomaan. Se on yksi syy, miksi olen oppinut pitämään festareista niin paljon.
-----

Kansainvälinen kilpailu 10: (Sh)it Happens/Tapahtuu ja Sattuu

SYNNYTYSKERTOMUS
RECORD OF LABOR
Finland / Suomi
2007
Experimental // 9 min // Beta // col.
Director: Mika J. Ripatti
Script: Mika J. Ripatti
Photography: Mika J. Ripatti
Sound: Pekka Sassi
Editing: Mika J. Ripatti
Production: Anarkino Oy / Mika J. Ripatti

Todella sekava ja mielestäni huonosti toteutettu dokumentti naisen odotusajasta ja synnytyksestä. Joku nainen puhuu kätilöiden muistiinpanoista otetuista pätkistä erään naisen synnytyksestä samalla kun näytetään tyhjää sairaalaa ja ovia (toistaen) ja kamera sohii miten sattuu. Nainen ehkä pitää elokuvaa hienona kun siinä näytetään hänen omaa lastaan, mutta taiteena tämä ei ole mistään kotoisin. Paitsi ehkä korkeintaan sieltä, mistä komea, yhdeksän pisteen arvoinen vauvakin tuli. 1/5

SYN SZATANA
SON OF SATAN
PAHOLAISEN POIKA
Poland / Puola
2007
Fiction // 7 min // Beta // b&w
Director: Sandra Tomalka
Script: Sandra Tomalka
Photography: Pawel Dyllus
Editing: Sandra Tomalka
Production: Resplandor Films / Sandra Tomalka

Poikajengi päättää, että he eivät pidä enää yhdestä pojasta, joten he päättävät potkia häntä. Sitä ennen ja sen jälkeen he puhuvat kuin mafiosot. Sitten, kun potkinta on loppunut, he keksivät uuden tavan kiduttaa. He siis hirttävät hänet ja nauravat kun pissaa loruu pitkin pojan housuja. Sitten he tajuavat, mitä on tullut tehtyä ja ryntäävät pois. Yksi pojista palaa takaisin ja irrottaa hänet. Hän on vielä jostain ihmeen syystä hengissä. Hän kuitenkin sanoo kidutetulle, että jos hän kertoo kenellekään, hän itse tulee tappamaan hänet. Kiduttaja-poika palaa päivän päätteeksi kotiinsa, jossa isä alkaa syyttää häntä tapahtuneesta. Isä takoo häntä ovea tai seinää vasten. Poika menee isäänsä sängyn alle piiloon ja kun isä yrittää saada pojan kiinni, tämä puree häntä käteen. Isä parkaisee ja lähtee huoneesta. Jonkin aikaa yksin oltuaan poika nousee sängyn alta ja menee ovelle. Hän avaa oven ja kurkistaa. Mitään ei näy ja hän astuu ovesta ulos. Loppu.

Tämäkin tarina päättyy avoimesti. On katsojan mielikuvituksen asia, mitä seuraavassa kohtauksessa tapahtuu. Itse kuvittelin että isä hyökkää pojan kimppuun ja tappaa tämän, mutta sitä ei voi tietää. Kaikki arvaukset ovat oikeita. Tarina perustuu Charles Bukowskin johonkin tarinaan, en tiedä mihin. Päättyyköhän sekin yhtä arvoituksellisesti? Raaka tarina mutta hyvin kerrottu. 5/5.

YGRAEIO
GAS
KAASU
Greece / Kreikka
2006
Fiction // 19 min // 35 mm // col.
Director: Bujar Alimani
Script: Bujar Alimani
Photography: Christos Karamanis
Sound: Leandros Dounis
Editing: Napoleon Stratogiannalis
Music: Thanasis Papakonstandinou
Production: Public Greek TV ERT - Oxymorom Films /Argyris Papadimitropoulos

Pikkupoika on vammainen, hän ei osaa puhua. Sen lisäksi hän näyttää olevan omissa maailmoissaan. Eikä sekään vielä riitä. Hän tekee ihmisille pahaa, tajuamatta tekojaan. Leffa alkaa siitä kun hän yrittää hukuttaa siskonsa, mutta äiti onneksi estää sen. Äiti ei kuitenkaan kestä enää vaan sysää pojan ex-miehelleen. Isällä on vaikeuksia työpaikalla eikä hän saa aina palkkaa, minkä seurauksena hänen kaikki laskunsa erääntyvät. Isä yrittää viedä pojan päivähoitoon, mutta siitä ei tule mitään pojan aggressiivisuuden vuoksi. Naapurin ystävällinen mummeliini suostuu ottamaan pojan päivähoitoon, mutta tuhoisin seurauksin. Poika päätti pistää hänet palamaan soihtuna. Tämän seurauksena isältä katkaistaan kaasuntulo. Seuraava päivänä hänet erotetaan töistä varastamisen vuoksi eikä onnistu saamaan muuta työpaikkaa sillä siellä kysellään suosituksia ja miksi hänen sopimuksensa päättyi. Isä varastaa jonkin liikkeen edustalta kaasupönikän ja vie sen huoneistoonsa. Siellä hän lukitsee ovet ja ikkunat ja avaa kaasun, joka täyttää ilman. Kukaan ei pääse sisään auttamaan heitä ja he kuolevat.

Jos edellinen tarina oli raaka, niin mikä sitten tämä oli? Raakuuden huippu? Hyvin synkkä ja koskettava tarina hyvin toteutettuna. 5/5.

SZALONTÜDÕ
TRIPE AND ONIONS
PÖTSIÄ JA SIPULIA
Hungary / Unkari
2006
Fiction // 7 min // 35 mm // col.
Director: Szirmai Márton
Script: Szirmai Márton
Photography: Palos Gergely
Sound: Koporosy Janos
Editing: Szirmai Márton
Music: Vegso Zoltan
Production: Instant Films / Szirmai Márton

Rikas, vatsakas mies menee grillille ja tilaa pötsiä ja sipulia sekä jotain juomaa. Hän vie ne pöytään, mutta huomaa että unohtikin syömävälineet ja palaa takaisin hakemaan niitä. Kun hän palaa pöytään, hän huomaa että hänen annostaan syökin joku hoikka, köyhä mies. He kinastelevat siitä hetkisen, kunnes rikas mies päättää olla jalo ja jakaa annoksen puoliksi. He syövät annoksensa loppuun, ja kun köyhä mies poistuu, rikas mies huomaa että hänen annoksensa onkin toisessa pöydässä koskemattomana ja kokki on viemässä sitä pois.
Sanaton, huumoripitoinen tarina. Koko salillinen elokuvavieraita nauroi tälle. Yksinkertaisuus toimii aina. Ja sanaton huumori kaikkialla. 5/5

DIRTY GIRL
LIKAINEN TYTTÖ
United States / Yhdysvallat
2007
Experimental // 5 min // 35 mm // col.
Director: Jennifer Clary
Script: Jennifer Clary
Photography: Blain Brown, Rachel Dunn
Animation: Jennifer Clary, Kevin Haberer
Sound: Kevin Haberer
Editing: Kevin Haberer
Production: Jenkev Productions Inc. / Jennifer Clary

Naisella on syöpä ja hän menee leikkaukseen. Edellinen oli kuvattu tavallisella filmillä. Sitten kuvataan syöpäolioita, jotka taistelevat pihtejä vastaan kuin Jackie Chan. Tämä siis (vaha?)animaationa. Isot oliot saadaan nitistettyä, mutta ne ovat saaneet poikasia, jotka kuoriutuvat heti leikkauksen jälkeen.
Tärkeä ja vakava aihe, joka oltiin pilattu sekavalla tavalla. Lisäksi tiedoissa sanotaan, että ”Likainen tyttö käsittelee syöpäkirurgiaa naispotilaan näkökulmasta.” Minä en kyllä nähnyt tässä mitään erityistä naisnäkökulmaa. Olihan siinä nainen, mutta mitä siitä? Ihan yhtä hyvin siinä olisi voinut olla mies, tällä toteutuksella. 1/5

TRI LJUBAVNE PRICE
THREE LOVE STORIES
KOLME RAKKAUSTARINAA
Croatia / Kroatia
2007
Fiction // 25 min // Beta // col.
Director: Snjezana Tribuson
Script: Snjezana Tribuson
Photography: Branko Linta
Sound: Dubravka Premar, Fuckar Gordan
Editing: Marina Barac
Music: Jura Ferina, Miholjevic Pavao
Production: Kinorama / Ankica Juric Tilic

Kun katselin tätä, en tajunnut että onko tämä nyt sitten fiktiota vai faktaa. Se hämmensi minut täysin. Kotona sitten kun luin tietoja tästä, niin huomasin että fiktiotahan tämä…
Tämä kertoo siis kolmesta naisesta, joita miehet kohtelevat kaltoin eri tavoilla. Paitsi että eivät kyllä ne naisetkaan kovin viattomia ole.

Koska leffa ei ollut selkeästi tajuttavissa kumpaan kategoriaan se kuuluu, laskee sen arvo yhdellä pisteellä. Ei se kyllä muutenkaan kovin loistava ollut. 1/5.

SHUT EYE HOTEL
HOTELLI NOKOSET
United States / Yhdysvallat
2007
Animation // 7 min // 35 mm // col.
Director: Bill Plympton
Script: Bill Plympton
Photography: Lisa LaBracio
Animation: Bill Plympton
Sound: Greg Sextro
Editing: Biljana Labovic
Music: Corey Jackson
Production: Plymptoons / Bill Plympton

Tiedoissa sanotaan: “Hotelli Nokoset on film noir -mysteeri tapahtumapaikkanaan rähjäinen hotelli. Hirveitä murhia tutkivat poliisit joutuvat itse pahan voiman uhreiksi. Hotelli Nokoset tekee nukkumiselle sen, mitä Tappajahai teki uimiselle.”

Hotelliin saapuu mies ja pian hän menee nokosille. Sitten hänet murhataan. Seuraavana yönä tulee toinen vieras ja hänelle käy samoin. Etsivät ovat ihmeissään. Kaiken lisäksi uhreilta puuttuvat päät. Etsivät päättävät jäädä itsekin yöksi seuraamaan tapahtumia. Naisetsivä menee sänkyyn ja nukahtaa mutta herää pian eikä tiedä miksi. Sitten hän nukahtaa uudelleen. Pian kuuluu huuto. Tyynyyn on ilmestynyt jotain valkoisia juttuja (hampaita?) ja tyyny yrittää syödä hänen päänsä, tukehduttaa hänet. Nainen ryntää ikkunaan ja putoaa maahan, tyyny hajoaa palasiksi. Nainen luulee, että tapaus on selvitetty ja hän poistuu miesetsivän kanssa. Mutta hotellin yläkerroksista heidän poistumistaan seuraa murhaajatyyny hykerrellen (jos tyyny voisi hykerrellä, mitä en epäilisi enää tämän juonikuvion jälkeen).

Kerrankin mainosteksti piti paikkansa. Film noir-tunnelmaa löytyy. Tämä oli itse asiassa oikeastikin todella pelottava, vaikka niin ei välttämättä ihan äkkiä uskoisi. ”Tyyny murhaajana? Hah hah, mikä vitsi!” Tämän leffan jälkeen en olisi kyllä uskaltanut ihan äkkiä mennä nukkumaan, onneksi katsoin sen iltapäivästä. 5/5

1-7=72=0
Finland / Suomi
2007
Experimental // 12 min // Beta // col.
Director: Kauko Lindfors
Script: Kauko Lindfors
Photography: Kauko Lindfors
Sound: Kauko Lindfors
Editing: Kauko Lindfors
Music: Kauko Lindfors
Production: Angry-La Visual Design Ky

Leffa kertoo erittäin masentuneesta miehestä, jolle ei löydy millään hoitoaikaa. Hän miettii erilaisia itsemurhatapoja, kunnes päätyy siihen että ajaa jotakin juttua päin autolla täysillä (en saanut selvää että mitä päin). Loppu.

Tämä ei ole kovin asiallisesti sanottu, mutta sanon sen silti: miten kauheaa tekotaiteellista kuraa! Editoija on käyttänyt tuhottomasti aikaa tämän tuhoamiseen. Niin sekavaa efektointia kuin vain voi ikinä olla. Huono lopetus näytökselle. Jopa minä kehtaan sanoa osaavani tehdä paremman kuin tämän tekijä vaikka minulla on kokemusta leffojen tekemisestä vain puolelta vuodelta. Hävetti kyllä suomalaisten puolesta ja kovasti. 1/5 (olisin antanut 0 jos arviointilapussa olisi ollut sillekin kohta).

-----

Alkuun pidin tätä surkeana päivänä, mutta ajan myötä ajatukset muuttuivat myönteisimmiksi. Kyllähän niitä helmiäkin oli joukossa, kuten varmaan huomasitte jos pisteitä katsoitte. Ihmiset olivat aikaisempien vuosien tapaan yhtä innostuneita tapaamaan toisia leffafriikkejä (oli hän sitten mistä tahansa kotoisin) ja ystävällisiä. Tämä oli nyt minun kolmas kertani Tampereen Filmifestivaaleilla (toinen yksinäni), ja toivon että perinne jatkuu koko lopun elämääni, mahdollisesti jopa elämänkumppanin kera. Vaikka kyllä tästä yksinkin on mukavaa nauttia :)