Viimeinen kuukausi on ollut luovuuden juhlaa ja tuskaa.
Tartuin haasteeseen ja aloin etsiä sävelasua Ala-Melasen suomennoksille.

Ala-Melasen "suomennokset" eroavat esim. tavumäärältään (enemmän) ja
poljennoiltaan (mutkikkaampia) alkuperäisteksteistä. Äkkisilmäinen lukija ei
niitä samoiksi tottavie tunnistaisikaan.

Toimin "sovittaessani" siten, että riisun yksittäisen biisin musiikillisen
materiaalin teksteistä. Listaan sitten kappaleen melodiset-, rytmiset-,
harmoniset-, sointivärilliset teemat ja motiivit. Näistä konstruoin sävellyksen
uudelleen Ala-Melasen "käännösrunon" ohjaamana. Materiaali käy läpi siis
eräänlaisen metamorfoosin.

Tämäkään ei aina riitä. Olen rohjennut muokata ja tuottaa esim. melodista
materiaalia omakätisesti - kuitenkin varmasti Brownsonin "hengessä". Hyväksytän
sovitustyöni mestareilla itsellään. Nerojen rinnalla minulla on hyvin pieni olo.

Neljä runoa on työn alla. Kohta laitan ne kuunneltavaksi. Tähän on lupa tietysti myös Ala-Melaselta.