Noniin, kello viisi aamulla ja töihin lähtö. Ei nappaa, mutta ei auta.

Tosiaan, keikkailta oli tuossa lauantai-iltana, siinä samassa Ravintola Pianon 1-vuotisjuhlat ynnä Halloween-bileet. Keikka oli OK, ja onnistuin jälleen kerran keräämään koko joukon 40+ ikäisiä naisfaneja ympärilleni. Olenkin tässä moneen otteeseen miettinyt sellaista asiaa, että mitä kyseisen ikäluokan ihmiset, erityisesti naiset siinä näkevät? Onko kyse aidosta nautinnosta, jota nykymusiikki ihmisille tuo, vai onko peräti kyse jostakin niinkin traumaattisesta kuin menetetystä lapsuudesta ja/tai nuoruudesta? Varmasti kyse on jostakin elämää suuremmasta, muuten on aika vaikea kuvitella tuon ikäluokan ihmisiä suuriksi metallin tai rockin ystäviksi.

Sitten muutama sana tuosta säästä, joka tietysti kuuluu aina hyviin tapoihin (ja on myös selvä merkki siitä, että alkaa itsekin tulla vanhaksi kun alkaa säistä jaarittelemaan...). Parin viime päivän aikana, täytyy myöntää, etten ole ollut kovinkaan vaikuttunut tuosta sattuneesta lumimäärästä, joka maahan putoili tuossa tiistain ja keskiviikon aikana. Muuten sen kanssa ei olisi mitään ongelmaa, mutta kun se tukki koko pihan, ja lopulta esti koko töihin lähdön eilen (keskiviikkoaamuna). Mielelläni olisin heittänyt lumet vaikkapa esimerkiksi naapurin pihaan, vaikkapa niin, että suurimmat osat olisin lapioinut suoraan oven eteen, jottei olisi tarvinnut heidän naamojaan nähdä koko talveen. Toivottavaa, joskaan ei mahdollista. Kyllähän tuossakin olisi varmasti syyllistynyt jonkinasteiseen rikokseen, joten jätin suunnitelmani ainoastaan suunnitelmien asteelle.
Kun ovesta kurkisti ulos (kunhan ensin sai oven väkivalloin auki) vitivalkoinen näky peitti kaiken, mukaan lukien autoni, jota oli kovassa kiireessä pakko lähteä etsimään keskeltä korkeimpia kinoksia. Kyllähän se sieltä lopulta löytyikin, ja juuri kun sain sen startattua, pomo soittaa kertoakseen, että tänään on sitten vapaapäivä. just. No, ei muutakun minä takaisin tupaan, maate sänkyyn ja unten maille. Turhaa sitä sitten on viiden aikaan aamulla pystyssä olla, jos ei mihinkään ole kiire.

Ja noista keleistä päästäänkin sitten murheellisempiin aiheisiin, nimittäin nuo oudot laivojen uppoamiset alkavat jo pikkuhiljaa sapettaa. Mikä on vialla? Viikon sisällä kaksi laivaa on jo uponnut, ensin Helsingissä Heavy-hinaaja, ja nyt tuolla Gotlannin läheisyydessä tuo Freebird vai Finbird tai joku sellainen. Onneksi sentään uudelta Estonialta vältyttiin, kun ei miehistöä ollut kummassakaan tapauksessa kuin nimeksi, ja käsittääkseni kaikki säilyivät vieläpä hengissä. Iso kiitos pelastuslaitokselle, erinomaista työtä kertakaikkiaan.
Näihin ikäviin sattumiin en löydä muita selityksiä kuin sen, että laivoihin on todennäköisesti palkattu virolainen miehistö, tai pahimmassa tapauksessa ruotsalainen miehistö. Virolaiset kun tuppaavat unohtaa asioita, joskus jää pohjatappi auki, joskus keulaportti...
ruotsalaiset sen sijaan pystyvät aiheuttamaan suurtakin vahinkoa hyvinkin pikkumaisista asioista johtuen. Se jo pelkästään saa Svenssonin sekaisin kun käytetään miehistöstä juuri nimitystä "Miehistö". Ei ihme, että Ruotsista tulee niin paljon merenkäyntialan ammattilaisia. Miehistön perässä sitä vaan ollaan. Kai se on jokaisen ruotsalaisen merikapteenin unelma - saada oma laiva, jonne voisi lukita oman miehistön...
Rasistiksi meikäläistä ei kuitenkaan sovi lähteä syyttelemään, vihaan nimittäin ainoastaan kahta asiaa tässä maailmassa; rotusortoa ja mustalaisia.

Joista tulikin mieleeni, lumisateesta johtuen koitti mustalaisillekin kovat ajat. Jos hevoset ei juokse tarpeeksi lujaa, ei ole tienestiä, ei pysty maksamaan sähköä/poltinpuita/öljyä/pellettiä tai mitä ikinä lämmitysmuotoa käyttävätkään. Tai no, tietysti vanha totuushan on se, ettei rehellisyydellä pitkälle pötkitä, sen on jo veli mannekin huomannut aikapäiviä sitten. Ei taida niissäkään pesissä omat puut palaa.

Sepä siitä sitten. Tulipa taas siinä loukattua muutamaa vähemmistöäkin, syvimmät anteeksipyyntöni, mutta sanaakaan en kadu. huomenna lisää jos siltä tuntuu.

hyvää työpäivää vaan kaikille!