Juu, keikkailusta on pidetty taukoa jo jonkin tovin. tämän vuoden keikkamäärä on kuitenkin ylittänyt viime vuoden, josta itsessään olen innoissani, mutta huolet ovat toiset. Keikkaruljanssi alkoi nimittäin tuolla Huhti-Toukokuun vaihteessa. Oltiin meidän jamittelubändin kanssa keikalla erään ystävän 18-vuotisjuhlissa Suodenniemellä Ravintola Pianossa. Bändille täytyi tietysti keksiä jonkinlainen nimi, jotta ihmiset tiesivät kertoa sen niille, jotka sitä tietoa niin paljon janosivat. joten bändin nimeksi tuli tilapäisesti "P. Levolan Rytmiorkesteri". Niin... Emme tietysti soittaneet siellä mitään Suomi-Humppaa. Yksityistilaisuus oli kuitenkin kyseessä. Meikäläinen veti koko keikan todella överiksi, pakko myöntää. Tuli siinä vissiin otettua fiiliksissä muutama kalja liikaa, kitaravahvistimeeni tuli ilmeisesti yksi volume -taso lisää, ja siinä sitä sitten mentiin. niin lujaa soitin kun siinä tilassa pystyin, josta kyllä jälkeenpäin sanomista tuli. Eipä tullut ainakaan yllätyksenä.

Syyskuussa oli sitten vuorossa toinen keikka, myöskin yksityisbileet, erään ystävän 30-vuotisjuhlat, samaisessa ravintolassa. Bändille ei edes tällä kertaa päätetty nimeä ennenkuin 15 minuuttia ennen keikkaa. Rumpalimme, P. Levola, päätti että nimi voisi olla Tomi Rajala Project, jonka hän ilmoitti minulle vasta alkuspiikkiä tehdessään... Olisin varmasti sulattanut sen paremmin, jos olisin edes ollut kännissä, mutta kun en ollut juonut kun pannullisen kahvia, pari pulloa Fantaa ja kusetti niin jumalattomasti. Keikka oli tylsä, mutta meni kuitenkin loistavasti.

No, edellä mainitsemani jamittelubändi on toiminut jo useamman vuoden, tarkalleen ottaen vuodesta 2002 lähtien, enkä ole koskaan ottanut asiaa kovinkaan vakavasti. Tai paremminkin, olen yrittänyt olla ottamatta sitä vakavasti. Edellä mainitsemani keikka kuitenkin poiki lisää keikkoja, joka tuli minulle puhtaana yllätyksenä. Eihän meidän tavoitteena edes ollut ruveta keikkailemaan yhtään sen aktiivisemmin. ja puhe oli muutenkin keikoista, vain ja ainoastaan siinä yhteydessä, että jos joskus joku ystävä tai muu läheinen tarvitsee hyvää (huonoa) cover -bändiä, niin me oltaisiin käytettävissä.
Kuitenkin, keikkaa seuraavana Sunnuntaina, ravintolan omistaja otti rumpaliimme yhteyttä puhelimitse ja pyysi tätä käymään ravintolassa. Tietysti rumpalimme oli aivan ymmällään, edellisen kerran, kun ravintolan omistaja oli soittanut ja pyytänyt käymään, hän oli saanut porttikiellon. Kuitenkin, hän lähti käymään paikallisessa, ja hetken juttutuokion jälkeen hänellä olikin uusi keikkapäivämäärä kalenterissa, josta tuli myös meille muille ilmoittaa. Tässä vaiheessa huolet tulevat esiin.

Minulle henkilökohtaisesti musiikki on kaikki kaikessa, henki ja elämä. Olen luvannut lopettaa siihen pisteeseen, kun musiikin soittaminen ja tekeminen ei enää tunnu miltään. Valitettavasti tämä "jamittelubändi" (jos sitä voi enää siksi kutsua) alkaa vaikuttaa negatiivisesti. En haluaisi haukkua ketään avoimesti, mutta joskus asiat on sanottava niinkuin ne ovat.
Yksi asia mikä harmittaa on se tosiasia, että me soitamme covereita. Ei covereiden soittamisessa itsessään ole mitään vikaa, mutta kun biisit kulminoituvat vain ja ainoastaan Suomi-Rokkiin, alkaa vitsit olla vähissä. Suomi-Rokkia olen soittanut niin kauan kun muistan. ja vaikka kuinka olen yrittänyt aloittaa soittamaan jotakin muuta, mielellään jotakin hieman raskaampaa, ja tietenkin, omia kappaleita, olen kuitenkin onnistunut löytämään itseni soittamasta Suomi-Rokkia jostakin räkäisestä kuppilasta. Suurin huolenaihe on tietysti se, ettei edes omia biisejä pysty treenaamaan, koska rumpalillamme ei yksinkertaisesti riitä inspiraatiota. Muutakun korkeintaan Yön tai Popedan soittamiseen. Kaikkein mieluiten hän varmasti soittaisi Britney Spearsia, mutta se on taas asia erikseen. Bändin toimimisen edellytyksenä on tietysti se, että otetaan muut huomioon, ei ajeta pelkästään omaa etua. Muiden ajatukset sysätään syrjään, ja mitä yksi mies sanoo, se pitää.
Keikka on tarkoitus pitää tulevana Lauantaina, ravintolassa on Halloween -juhlat ja samalla ravintolan 1-vuotisjuhlat. Minä olen suostunut soittamaan tämän keikan, vaikka ilmoitin, että en aio soittaa. Kuitenkin kyseisen keikan jälkeen olen ilmoittanut lopettavani toimintani kyseissä bändissä, ja aion vastaisuudessa keskittyä omaan musiikkiini. Vaikka ei bändiä ole, jonka kanssa niitä kappaleita voisi soittaa, onpa niistä ainakin omaa iloa. Tuleviakin keikkoja olisi tiedossa jopa kaksin kappalein, mutta olen ennalta käsin jo kieltäytynyt soittamasta niitä.

No, synkkyys sikseen ja kohti uusia taisteluita. toivottavasti jossakin vaiheessa onnistun löytämään bändin, jolta löytyy motivaatiota, ja jossa minun EI tarvitsisi laulaa :D