Sattumalta törmäsin erääseen "ei-niinkään-tuttuun" runoilijan puolikkaaseen Puolen hehtaarin metsässä. Tarjosin kaverille halpaa autopaikkaa Saarnion linnan parkkipaikalta. Ei kalvennut kaveri, eikä hänellä ollutkaan autoa, joten tarjoukseni meni kiville ja runoilija kuralle. Jo kohta olin valmis myöntymään eteenpäin. Runoilija otti minut anteeksia pyydellen vastaan. Lepäsimme hetken kivisillä rappusilla. Hetken.