Mun etupihalle ilmesty tossa pari viikkoo sitte spudari. Tulin viikonlopun keikoilta kotiin ja siinä se oli. Ankee lasi/teräs koppi muutaman tiilen päälle asennettuna erittäin hataran näköisesti, Hak niemen rannan Grilli, siinä luki. Meiltä on hagiksee vähä matkaa.Mut relevantilta se döllää, siis siltä ku nakkikioskit haisee.

Snadi puistokaistale joka eroittaa talomme eräästä pääkaupunkimme kokoojakadusta, on maisemaani kun istun koneen ääreen. Nyt tuolla onnettoman kokoisella nurmialueella on koettu elinkeinoelämän maihinnousu kärjessään elintarvike huollostamme yhä suuremmalta osaltaan vastaavat kaukoidän kansalaiset. Ei nää mun etupihan nakkikauppiaat ei ole suomalaisia, vielä. sen sijaan kadun toisella puolen ravintolaa pitävä Tangin perhekunta ovat jo suomenkansalaisia. Vaikkeiherra Tang vielä suomea puhu, hän kun ei ole asiakas palvelussa...

...ja koska toi spudari on maisemaani, olen pistänyt merkille et, asiakkaita on ehkä kolmetoista illassa. On vilkas liikenne, mut ei tää mitään party-seutua ole, sen mä oisin voinu niile kertoo, tietty, jos joku ois kysyny. Kaikis tän seudun raflois on safka myyntiä ja ne menee aikaisin kiinni.Kaduilla ei juurikaan ole jalankulkijoita.
Ei voi toimia. Jos tota mestaa pitäis härmäläiset ni taseet ois pakkasella, alta oomin.

Toista se on kantonin provinssisssa josta nämä tulokkaat ovat. Paitsi et ne on sitkeitä ja ne antaa piut paut kaikille työaika määräyksille tai yliyötyökorvausjärjestelmille eikä täällä verotarkastajaa paremmin kuin kissojakaan tulevaisuudessa näy. Voin luvata rauhallisia talvi-iltoja, upporasvaorjalle lasikopissaan.
Eurojen juostessa täkäläisen koronkiskurin taskuun, mut niinhän hänkin oli aloittanut ensimmäisten joukossa kaksikymmentävuotta sitten Hagikses.

Palaan asiaan.