Se mikä piti valmistua kevätpäivän seisaukseen mennessä ei nää päivänvaloa vielä juhannuksenakaan. Meidän kuuluisat deadlinet...myass...mutta se mikä on parasta hitaasti puurtamisessa on ideoiden kypsyminen niiden moninaiset metamorfoosit, jo hylätyt ja roskiksesta kaivetut neronleimaukset jotka ois tulosvastuullisessa hommassa jääny sinne rodariin, sorvataan taiteeksi. Vakavasti otettavaa ei vaan voi oikeen tehdä nopeesti tai sit pitää olla taivaankappaleiden todella kohdallaan. Itse olen siinä tekemisen tilassa tän 3-biisin session suhteen että kaikki mitä mä sanoitan tai soitan pitää ottaa uusiksi. JA sitten uusiksi. JA...Ennen syyspäivän tasausta tää on valmista. Varmasti.