Jotakuinkin noin asia ilmaistiin silloin kun sukupolvien välinen kuilu oli vielä selkeä tosiasia.
Sillä jokainen sukupolvi joutuu toteamaan saman: Ne tyylit ja tavat. Asenteet ja ilmeet, jotka meille ilmaisivat eron edelliseen (vanhempiimme) sukupolveen, seuraava sukupolvi tylysti muokkaa itselleen sopiviksi.
Samalla blandaa alkuperäisen idean omilla tuntemuksillaan ja käsityksillään oikeasta ja paremmasta.
Heavy Rock on siis ABBAn leveleillä nykyisin.Juuri se musiikki ja koko tyyli joka aikoinaan oli kaikkein kapinallisinta sillä oli vallan helppoa olla diinari tai punkki tai hämy, jotain vuosina 1978-84 Aina oli saman kaltaisia tyyppejä lähistöllä, mut hevi diggarit sai tulla toimeen omillaan.
Olipa sekin kusipäistä aikaa mut niin vaan oli...hassuinta kaikessa on kuitenkin asioiden syklisyys muodissa, musiikissa, arvoissa, kaikessa. Eipä siinä mitään muuta kuin että hevi on, mitä luultavimmin, laitimmaisella kierroksella populaarikulttuurissamme, sillä en voi käsittää tätä muuten kuin lopullisen rappion ilmentymänä, jota europliisut kuitenkin (myöntäkää pois) ovat. En jaksa myöskään uskoa että yksi biisi tai mikään esitys tai voitto voisi lopulta muuttaa mitään euroviisuinstituutiossa.
Nuoruuteni kapina siis on katoava ikuisiksi ajoiksi viihteen kuorrutettujen B-osien
melodia marenkien sekaan, tautofonian loputtomille tasangoille...bye bye

...ja sitäpaitsi paskaa se oli silloinkin...