Aargh! Taas meinasi iskeä paha angsti.

Selitellään: Mikserin Foorumissa Musiikin tekeminen alueelta löytyi otsikolla "Voiko syntetisaatorilla/tietokoneilla tuotettua ääntä kutsua musiikiksi?" keskustelua aiheen päällä ja ympärillä niin että heikompaa hirvitti. Mielipiteet lensi kuin muta Jussi kuokasta sillä tietyllä suolla. Ja sisua rimpsun läpilukemiseen tarvitseekin, sillä sen verran pitkä ketju on.

Ja aivan turha!

Joku on joskus kertonut mielipiteenään, että makuasioista on turha kiistellä, ja kieltämättä niin se on. Makunsa voi tuoda ilmi, sitä voi selittää, sen voi jopa muuttaa itse, mutta toisen maun muuttaminen on toivotonta. Hermot menee molemmilta aivan turhaan. Eli en raaskinut itse mennä viestiketjuun jonon jatkoksi valittamaan.

Niin ja se angsti... Sehän meinasi tulla edellisestä blogi merkinnästäni: Neuvoin Artoa pikkasen kysymysten asettelussa, vaikka todellisuudessa taisin olla sitä mieltä, että mitä se rockmies niitä ennakkoluulojaan konemusiikista tuo esille. Tyhmä minä: Artolla on oikeus omaan makuunsa! (Sori, Arto! :))

Teknisesti kysymys koneiden käytöstä jaeltavassa musiikissa on nykyisin totaalisen turha, sillä puhtaasti analogisia musiikin tuotantoprosesseja on todella vaikeaa löytää (=äänisignaali tallennetaan, käsitellään ja siirretään analogisessa muodossa loppukäyttäjälle.) Jossain vaiheessa tuppaa aina joku signaalia binäärimuotoon muuttava laite väliin löytyä.

Näin se vain taitaa olla...

Kieltämättä olen tästä hieman pahoillani, sillä analogiaudiopuristien mielenterveyden kannalta olisi parempi, että AAA-tekniikalla tuotettua vinyyliä olisi aina tarjolla. Tosin jos sitä ei koneilla tuotettua musiikkia haluaa nauttia, niin paljon on myös vielä vaihtoehtoja jäljellä. Konsertit, niin kevyen kuin klassisen puolella tarjoavat osaavien soittajien otteita moneen makuun.

Ja musiikkinautinnon taso on silloinkin - aivan - korvien välissä.

Seuraavaan kertaan...