Mikseri on musiikkiyhteisö,
jossa voit kuunnella, ladata ja arvostella suomalaista musiikkia,
lisätä rajattomasti biisejä, luoda oman artistisivun, kerätä arvosteluja ja faneja
Lähetä pikaviesti
Lisää kaveriksi
LadataanIlosaarirock 08
PÄIVÄ 1: "Olen se heppu josta äitisi sua varoitti"Oli tullut se aika kun Ilosaarirock ja Joensuu kutsuivat meitä tien päälle. Heräsin väsyneenä perjantaiaamulla klo 10-11 aikaan ja pakkasin kampetta reppuuni. Tovin pakattuani söin aamiaisen ja aloin pikku hiljaa käppäillä Taikinan kämppää kohti. Pienen tuumimisen jälkeen ajattelimme ottaa mukaan vain tavallisen ulkoilmateltan (joka myöhemmin osoittautuikin huonoksi ideaksi) ja lähteä Jyväskylän keskustan bussiasemaa kohti. Bussimatka alkoi huoletta. Heitimme teltan bussiin ja menimme takapäähän istumaan. Tovin ajeltuamme matkan varrella tuli muita ihmisiä kyytiin. Valitettavasti mukana oli myös sellainen bilehulivili joka pilleri -ja viinapäissään jauhoi kaikkea mahdollista paskaa muiden matkustajien kanssa. Heppu oli asettunut juopottelemaan bussin takaosaan. Tovin dokailtuaan kaveri innostui häiritsemään meitä ja alkoi tarjoamaan mm. pillereitä, alkoholia ja omenalta tuoksuvaa saippuaa (jota hän innostui pudottamaan Taikinan farkkujen lahkeille). "Olen se heppu josta äitisi sua varoitti", heppu sihisi nauraen hysteerisesti. Hän pyysi meitä hänen mukaan juhlimaan mutta kieltäydyimme lähtemästä. Onneksi herra Bailu-Babar lähti pois bussista ennen meitä ja emme nähneet häntä enää sen jälkeen. Suurin piirtein kello 19 seisoimme Joensuun bussipysäkillä ja ilma oli mitä mainioin. Aurinko paistoi kirkkaasti ja koko kaupunki oli juhlatunnelmissa. Kuten tällaislta tilaisuuksilta voi odottaa, kaupungin tiet ja pihat olivat täynnä kaikenlaista roskaa, tölkkejä sekä pulloja + hilpeää nuorisoa. Itse asiassa niin paljon että ympärillä riitti pullonkerääjiä täydessä touhussa. Keräily näytti niin tuottoisalta, että tarvittiin vähintään neljä jätesäkkiä kantamaan niitä pullo - ja tölkkimääriä. Pari skidiä kuljetti kuormaansa kottikärryillä. Ihajjeesmäistä tuottoa. Kävelimme leirintäalueelle joka sijaitsi varsin rauhallisella alueella ja hiukan poispäin pahimmalta rokkialueelta. Saimme rannekkeet, astuimme sisään pystytimme teltan sopivalle nurmikkopaikalle. Teltan pystyttämsen jälkeen päätimme vielä käydä piipahtamassa siellä sun täällä ennenkuin kello tuli jo jotain 20-24. Vetäydyimme keltaisen väriseen telttaamme mutta se ei ollut kovin hyvä idea. Festarialueen raskaat (hevi)bändit rupesivat soittamaan täydellä voimalla. Äänestä päätellen joukossa olivat mm. Hanoi Rocks, Stam1na ja Kotiteollisuus. Itse asiassa Kotiteollisuus kuulosti ihan miellyttävältä, mutta leirintäalueen nuotio vielä miellyttävämmältä. Teltta kun oli sen verran kylmä, ja mikä surkuhupaisinta, emme olleet pakanneet minkäänlaista peittoa tai makuupussia mukaan! No, hetken täristyämme nuotio tuntui vastuttamattomalta houkutukselta (yllätys yllätys) ja käppäilimme sinnepäin. Notsikialueella tapasimme muutamia mukavia tyyppejä ja heitettiin läppää ja paistettiin makkaraa. Kävi tuuri tavata myös keskisuomalaisia ihmisiä ja keskustella kaikenlaisista asioista. Porukan hälvetessä päätimme mennä takaisin telttaan. PÄIVÄ 2: Vesisadetta, reggaeta ja moshpittiäLauantaiaamu oli aikamoinen "liskojen yö". En ollut nukkunut yhtään. Nuokutti, nälätti, tärisin kylmästä ja kävelin vähän väliä notskialueella lämmittelemässä. Päätin olla nukkumatta ja tsekkailin sen päivän esiintymislistaa. Tiedossa oli varsin maukkaita nimiä, kuten kotimainen humppahirmu Eläkeläiset sekä konemusapuolelta kanadalainen breakcoreartisti Venetian Snares sekä brittiläinen Ozric Tentacles -psykedeliabändi. Valitetavasti lauantain sääksi oli ennustettu myös sateita. Lopulta Taikina heräsi ja lähdimme käymään Joensuun keskustassa. Yö oli ollut sen verran kylmä että ajattelimme käydä lähimmässä Citymarketissa ostamassa aamupalaa ja jonkin sortin makkupussin. Löysinkin suhteellisen laadukkaan, parikymppiä maksavan peiton ja ostin sen. Ostosten jälkeen palailimme takaisin teltalle, heitimme turhat kamppeet sinne ja lähdimme hankkimaan sisäänpääsyranneketta. Kello 13 päälavalla esiintyi kotimainen Tuomo ja hänen bändinsä. Esitys oli energinen, iloinen ja raikas. Saundi muistutti erittäin paljon Jamiroquain musiikkia. Kesken shown tunnelman vesisade alkoi näyttämään "elon merkkejä" mutta sellainen pikkutihu ei tunnelmaa pilannut. Klo 14 ranta-alueen Rentolavan tähtinä esiintyi kotimainen reggaebändi The Valkyrians. Esitys oli kaikin puolin humoristinen ja energinen reggaeviba pisti persauksen heilumaan. Mainittakoon myös että marisätkän haju leijui tanssijoiden nenissä. Kyllä vain! Sää alkoi tehdä epämiellyttäviä muutoksia ja pudotti vettä niskaan oikein urakalla. Onneksi lämpötila oli sen verran korkealla. Klo 15 yritimme taistella vettä vastaan ja pakenimme snägäreiden katoksien alle. Vettä alkoi tulemaan niin kaatamalla että jouduimme ostamaan parin euron sadetakit jotka onneksi kestivät festaririehumista. Muistaakseni sijoituimme jonnekin saksalaisen Heaven Shall Burnin Kolmoslavan läheisyyteen ja tsekkailimme showta tovin ajan. Eipä kovin erikoinen setti omasta mielestäni mut Taikina tykkäs. Klo 17 aikaan pörräilimme vielä siellä sun täällä ennen kuin pääsisimme pomppimaan Venetian Snaresin musiikin tahdissa. Palasimme Päälavalle tsekkaamaan kotimaista Scandinavian Music Groupia joka osoittautuikin positiiviseksi kokemukseksi. Yleisesti kotimainen musiikki ei oikein nappaa mutta tämä bändi olikin pieni harvinainen poikkeus. Syynä varmaan hiukan "poikkeava" popmelodia. Emmä tiiä. Ainakin pari teiniskidiä kaatui maahan nuppi musiikkihurmoksesta sekaisin. Vai olisikohan kyseessä ollut "Mitään en oo ottanu" -momentti...? Klo 18-20 välisenä aikana ei tapahtunut mitään jännittävää. Vettä satoi silloin tällöin ja käytiin siinä samassa pörräilemässä vähän siellä sun täällä. Tulipahan korvatulpat ostettua. Sijoittauduimme takaisin Päälavan läheisyyteen kuuntelemaan lisää kotimaista musiikkia. Tällä kertaa vuorossa oli Von Hertzen Brothers, joka ikävä kyllä ei napannut ollenkaan. Klo 20 oli se H-hetki. Kanadalainen Venetian Snares soittaa Kolmoslavalla. Asetuimme eturiville ja odotimme malttamattomina hra Aaron Funkin tuloa lavalle. Viimein hän saapuikin lavalle ja yleisö villiintyi. Funk pisti koneet hyrräämään ja helvetti pääsi irti. Tunnin ajan käsittämättömän eläimellistä, toisin sanoen kaoottista breakcorea raikui koko festarialueella ja yleisö sekosi täysin. Moshpit syntyi hetkessä ja kaikki riehuivat hiestä märkänä. Tunnelma kävi niinkin hektiseksi että Taikinan ja minun täytyi paeta vähän reunimmalle alueille riehumaan. Shown loppuhetkinä volyymit oli pistetty kaakkoon ja rytmi muuttui järjettömäksi rynnäköksi! Elämämme parhaimmat ravebileet IKINÄ! Venetian Snaresin lopettaessa yleisö antoi raikuvat taputukset ja hajaantuivat hikisinä ja väsyneinä jatkamaan muita festariaskareita. Voitte kuvitella miten hyvältä vesi(sade) maistui setin jälkeen. Klo 21 Ismo Alanko oli vallannut Päälavan ja asettauduimme lähimpään snägäriin syömään. Snaresin setti oli sen verran kaloreita kuluttavaa että nälkä iski melkein heti. Klo 22 Menimme YleX-lavan luokse jossa brittiläinen Ozric Tentaclesin tunnin pituinen setti oli jo alkamassa. Kyseinen bändi oli meille varsin tuntematon mutta luvassa oli(si) psykedeelinen rock/proge/konemusa -happohyökkäys. Setti oli erittäin positiivinen yllätys. Visuaalisiin elementteihin oli panostettu suuresti. Katokseen heijastui monikulmisia ja -värisiä kuvioita ja kolmesta suuresta näytöstä sai katsoa epileptisen hallusinomaista animaatiotaidetta. Miltä kuulostaisi dinosaurukset ja lingossa sekoittuvat sateenkaarivesivärit? ;) Vilahtipa siinä myös Future Sound of Londoninkin grafiikkaa. Marisätkät olivat yleisön joukossa suuressa suosiossa. Mistäköhän syystä..... Ozric Tentaclesin keikka oli mahtava, mutta se sattui vähän venymään yli tunnin pituiseksi. Klo 23 Päälavan oli valloittanut kotimainen Eläkeläiset. Lisäksi ylivoimaisesti suurin osa festarilaisista oli tullut kuuntelemaan humpan ruhtinaiden 15-vuotisilosanomaa ja tunnelma oli mahdottoman veikeää ja kaikilla oli erittäin hauskaa. Jopa sadekin oli loppunut kokonaan. Eläkeläiset olivat virittäneet itsensä festarikuntoon kittaamaalla muutamat pullolliset "limpparia vahvempaa" ja päästivät ihmiset pomppimaan humpan tahtiin. Maestrot korkkasivat vähän lisää ja antoivatpa he viinaa myös eturivin yleisölle ja jopa turvamiehille (tosin heidän piti kieltäytyä). - "Mitäs te tahotte kuulla?" - "HUMPPAA!!" - "Teillä kävi tuuri! Tää seuraava biisi olis yks humppabiisi" Alkoholimittarit raksuttivat jo niin korkealla että jäsenten laulusanat ja melodiat vaihtoivat hiukan paikkaa. Sokerina pohjalla Eläkeläiset soittivat viimeisen hittibiisinsä (en kyllä muista mikä) ja lieskat nousivat lavan edestä. Setin päätyttyä Joensuun taivaalle ammuttiin 15 minuutin verran valtavia ilotulitteita ja yleisö ulvoi kädet taputtaen! Tällaista on vaikeaa pistää ensi vuonna paremmaksi, eiks jes? Uudenvuoden yökin tuntui melko olemattomalta tähän verrattuna... Palailimme takaisin leirintäalueelle. Telttamme oli päässyt niin paljon vettä että otimme kaikki ylimääräiset tavarat pois ja yritimme saada teltan kuivaksi, mutta turhaan. Meillä meni hermot ja heitimme teltan roskiin ja emme vielä tienneet missä viettää yön. Pyysimme järjestäjiltä neuvoa ja he suosittelivat meille Joensuun Lyseon lukion majoitusta. Kävelimme keskustaan ja majoituimme lukion liikuntasaliin jossa jokaiselle oli lämmin sänkypatja odottamassa. Kyllä uni tuntui sitten mukavalta.... PÄIVÄ 3: Rauhallisempi sunnuntaiHeräsimme jotain ennen klo 12 ja lähdimme syömään aamiaista joka tarjoiltiin Kerubin Kuppilassa. 4€:n aamiainen sisälsi mm. puuron, leipää, appelsiinimehua ja teetä/kahvia + muuta. Ihan monipuolinen aamupala. Sunnuntain musiikkikattaus ei ollut kovinkaan kiintoisa, mutta elektronista Pepe Deluxéa täytyi mennä katsomaan Kolmoslavan etuosaan klo 13. Bändin jäsenet olivat pukeutuneet mainiosti. Eräskin heistä piti frakkia ja silinterihattua samalla kun soitti vokooderikiipparia. Olipa hänellä myös virallinen Salami Fighting Association -logo selässään. Toisella taas oli tuliterä Theremin! Erittäin hieno laite. Soitettavina biiseinä suurin osa oli meille hiukan tuntemattomia (olemme sivistymättömiä tämän bändin suhteen), mutta suuret hitit, kuten Before You Leave, Salami Fever ja Pussy Cat Rock pistivät kropat liikkumaan. Koska sää oli klo 15 aikaan niin mahtava, emme menneetkään Rentolavan läheisyteen vaan asettauduimme rannalle ottamaan aurinkoa ja kuuntelimme Giant Räbätin chilliä hoppibiittiä ja humoristista riimittelyä. Erikoinen projekti, mutta Giant Robot kuulostaa hiukan paremmalta. Klo 16 oli aika käydä Rekkalavalla kuuntelemassa suomalaista huumoripunkbändi Kumikamelia. Yleisöä ei ollut kovinkaan paljoa joten asettauduimme hietikolle istumaan, hiukan etuosasta takavasemmalle katsottuna. Jalat olivat myös sen verran kipeitä ettei jaksanut seistä lähempänä. Kaikin puolin hauska bändi. Kitara revitteli ja v-sanat pomppivat ironisina jokaisen kuuntelijan tärykalvoon. Klo 17 YleX-lavalla esiintyi tanskalainen Kashmir -rokkibändi. Paikalle oli kerääntynyt hiukan enemmän porukkaa. Onhan Kashmir varsin suosittu pohjoismainen bändi ja muualla Euroopassa. Bändin rauhallinen rokki sopi aurinkoiseen kesätunnelmaan vaikka kitaristi innostuikin hankaamaan kitaran kaulaa terästolppaa vasten. Ihmeellista kyllä tälläkin kertaa ilmassa leijui marisätkän haju.... Kashmirin jälkeen tulimme siihen tulokseen että voisimme lähteä takaisin Keski-Suomeen päin. Kaikki kiinnostavat bändit oli jo tsekattu ja väsymys alkoi iskeä jo aika pahasti luihin ja ytimiin. Nightwish olisi päättänyt festarit klo 23.30 mutta emme jaksaneet jäädä kattomaan sitä kun se on muutenkin niin paska bändi. Käppäilimme takaisin Joensuun bussiasemalle, mutta se olikin sunnuntait kiinni. Lisäksi seuraavia Jyväskylään meneviä busseja tulisi vasta ensi maanantaina. Päätimme sitten mennä juna-asemalle. Valitettavasti myös junat kulkivat vähän miten sattuu, mutta päätimme ottaa siirtolipun Tikkurilaan ja tulla pendolinolla takaisin Jyväskylään. Jouduimme odottamaan junaa johonkin klo 24 asti mutta saimme jotenkin ajan kulumaan juna-asemalla (Vähän sormienpyörittelyksi meni mutta päästiinpähän aikaisin liikkeelle). Kyseessä ei ollutkaan mikään tavallinen junamatka joka veisi meidät Tikkurilaan..... PÄIVÄ 4: Rokkijuna After Party"Rokkijuna" tuli aseman laiturille ja otti mukaan kaikki festareista palaneet väsyneet juhlijat ja me kömmimme sisään istumaan. Erikoisinta junassa oli se että siellä oli discovaunu kaikkine valoineen päivineen ja minibaari! Jopa konduktöörit olivat pitämässä alkoholitonta hauskaa. Moni kirmaili vielä kahden aikaan yöllä kunnes lopulta suurin osa matkustajista simahti omalle matkustuspaikalleen. Minä ja Taikina lähdimme seikkailemaan. Törmäsimme erääseen veikkoseen joka oli "linnoittautunut" tupakkatilaan muiden iloisten juhlijoiden ja sammuneiden joukkoon. Hilpeä kaveri omisti kitaran jolla hän improvisoi kaikenlaista melodiaa maan ja taivaan väliltä. Me muut taputimme ja hurrasimme joukossa, yksi yhtyi kitaristin lauluun mukaan ja he improvisoivat lisää. Lattioilla ja pöydillä oli käytettyjä vesipakkauksia ja koko tupakkapaikka näytti kuin sikolätiltä. Pakkaukset sisälsivät puhdasta juomavettä kännisten juhlijoiden varalle, mutta koska kaikki nukkuivat, joimme suurimman osan niistä. Lisätietoa Ilosaarirockin virallisemmilta sivuilta. Ja koska ette kuitenkaan lue sitä niin pistetään se tähän: ”Hei venatkaa!” ”Vieläks ehtii Alkoon?” ”Missä se Rokki on?” Helsingistä saapuneen festivaalijunan sisältö, runsaat 300 rokkivierasta, purkautuu laiturille. Joensuun asema täyttyy äänistä. Monen matkaajan kulku on määrätietoista, muutama jää makaamaan kuumalle asfaltille. Junan konduktöörit, Lari Nylund ja Timo Nygård seisovat festivaalikansan keskellä ja altistavat olkapäänsä taputuksille. Asiakaspalaute kielii matkan sujuneen rattoisasti. Äänien etääntyessä on aika tarkistaa vaunut. Pullot ovat pääsääntöisesti roskiksessa, kenkä jää kiinni lattiaan vain paikoin. Yksi urhea törkykasa kurottelee kohti ikkunalautoja, mutta valtaosin juna on hämmästyttävän siisti. Nylund näyttää tyytyväiseltä. - Kuuden tunnin matka. Siihen nähden hyvää jälkeä, pelisääntöjä on noudatettu. Yhdellä paikalla on ollut vähän riemukkaampi porukka, mutta et sinä siitäkään isoa juttua saa. Juna on hengissä. Vasta konduktöörivaunun ovella kuuluu parahdus. - Eiii, yhdet oksennukset! Hymy pysyy kuitenkin leveänä. Tilastotappio. Kahdeksan vuoden kokemuksella rokkijuna_3.jpgNylundilla on vankka kokemus festivaalijunien kipparoinnista. Ensimmäisen matkansa hän teki Ruisrockiin kesällä 2000. Nyt hän pyrkii tarttumaan ohjaksiin aina kun mahdollista. - Ilmoitan hyvissä ajoin olevani vapaaehtoinen. Tännekin varasin hotellihuoneen jo vuosi sitten. - Rokkijunat ovat työvuoden kohokohtia. Varsinkin Ilosaaren junissa on aivan omanlaisensa tunnelma, koska tämä on pitkäkestoisin matka. Körötellään Riihimäen kautta ja väistellään muita junia. Tämä on todellinen koettelemus, jonka kokenut tietää tasan tarkkaan että nyt ollaan festareilla. Nylund kehuu estottomasti junan tunnelmaa. Tällä vuorolla konduktöörin kravatti on normaaliakin löysemmällä, mutta suurpiirteisyys vaatii oikeaa henkeä myös matkustajilta. Asianmukaisesti käyttäytyvä yleisö palkitaan asianmukaisesti käyttäytyvällä henkilökunnalla. - Tänään yhteen oveen oli kiinnitetty kyltti, jossa luki “näytä tissit”. No, nostin paitaa ja näytin tissit. Ihmiset olivat haltioissaan. Tällaista rock-henkeä täytyy olla mukana. Vanhaa mainoslausetta mukaillakseni: “junassa on hauska matkustaa niin kauan kun konduktöörillä on kivaa”. - Jos kaikki Suomen junat olisivat tällaisia, niin herranjestas sentään. Paluulippu ennakkoon Kuusi tuntia on pitkä aika ja sen voi kuluttaa monella tavalla. Toiset juhlivat jo junassa, toiset vasta perillä. Innokkaimpien matkustajien iloksi vaunustoon on liitetty diskovaloilla ja tanssilattialla höystetty klubivaunu. Päätoimensa sivussa konduktööri vastaa klubin musiikkivalinnoista. - Tällä kertaa mentiin lähinnä kotimaisin voimin ja tanssilattialla nähtiin pyörähdyksiä. 40-vuotias klubivaunu on näillä näkymin matkassa viimeistä kertaa, mutta pitää varmaan laatia adressi sen säilyttämisestä. Tunnelma vaunussa on ainutlaatuinen. - Paluujunassa siitä otetaankin sitten kaikki irti. Paluumatkaa varten Nylundilla on juhlakansalle yksinkertainen ohje. - Aseman lipunmyynti on auki varttia vaille puoleen yöhön asti. Ostakaa liput etukäteen, koska juna tulee olemaan loppuunmyyty. Junasta ostetulla lipulla saattaa irrota vain seisomapaikka. Ja jos ostatte lipun netistä, niin muistakaa että lähtöpäivä on 14. heinäkuuta. Kello 0.20. Suloa ja piirakoita Kun tarkastuksen läpäissyttä junaa ohjataan varikkoraiteelle, Nylund suuntaa kohti hotellia. Edessä on vapaa viikonloppu, joka alkaa Klaus Thunderin tahdissa Sulo-klubilta. Festivaalien varsinainen kohokohta odottaa kuitenkin majapaikan kupeessa. - Torilta on pakko hakea karjalanpiirakoita, jotka on valmistettu reseptillä “nyrkillinen voita pannuun ja Kossu pakkaseen”. Hymy ei katoa konduktöörin kasvoilta. Jokin antaa ymmärtää, että Ilosaarirock jatkuu klubivaunussa pitkälle maanantaihin. Teksti ja kuvat: Hannu Linkola Ajan ja matkan kuluessa kitaristi päätti lähteä omalle paikalleen. Menimme myös omille paikoille koska Tikkurila alkoi olemaan lähellä. Jossain kohtaa Riihimäen tienoilla junakuski erehtyi vaihtamaan väärää raidetta ja ajoi vahingossa aseman ohitse. Jouduimme pakittamaan varmaan noin puolen kilometrin verran takaisin päin. Sattuuhan tollasia. Klo 6:n pintoihin olimme päässeet Tikkurilan asemalle. Astuimme ulkotiloihin mutta vielä piti odottaa kolmen vartin verran ennenkuin pendolino tulisi noutamaan meidät. Pendolinomatka oli nopea. Johtunee myös siitä että Taikina simahti ja minä nuokuin myös ja yritin pitää mielen pirteä seuraamalla luontoa. Olimme takaisin Jyväskylässä klo 9.27 ja lähdimme väsyneinä eri bussipysäkeille päin. Matkan aikana oli tapahtunut niin monta asiaa että niitä on aika vaikea unohtaa! Että sellainen oli meidän Ilosaarirock 2008 -reissu. LIVENÄ NÄHDYT BÄNDIT:Eläkeläiset (FIN) Giant Räbät (FIN) Heaven Shall Burn (GER) Ismo Alanko Teholla (FIN) Kashmir (DEN) Kumikameli (FIN) Ozric Tentacles (UK) Pepe Deluxé (FIN) Scandinavian Music Group (FIN) The Valkyrians (FIN) Tuomo (FIN) Turisas (FIN) Venetian Snares (CAN) Von Hertzen Brothers (FIN)  Tuomo @ Ilosaarirock 08  Venetian Snares @ Ilosaarirock 08  Pepe Deluxé @ Ilosaarirock 08  Scandinavian Music Group @ Ilosaarirock 08  Giant Räbät @ Ilosaarirock 08  The Valkyrians @ Ilosaarirock 08  Kashmir @ Ilosaarirock 08  Kumikameli @ Ilosaarirock 08  Ozric Tentacles @ Ilosaarirock 08  Eläkeläiset @ Ilosaarirock 08  Eläkeläisten 15-vuotisesityksen jälkeinen Ilotulitus @ Ilosaarirock 08, kello 1 yöllä ja pauketta oli sellaiset 15 minuuttia. Taivas oli varsinaisen savuinen  Tällainen hauska lippu liehui Ilosaarirockin festarialueella. Sitä näki liehumassa monessa eri paikassa. Ozric Tentaclesin kitaristi piti lippua hauskana ja hymyili leveästi. |
Kirjoitettu Tuesday 15.07.2008
Kommentit
Vain sisäänkirjautuneet voivat lukea ja lähettää kommentteja.
Liity käyttäjäksi tai kirjaudu sisään
Kirjaudu Facebook-tunnuksella:
