Mikseri on musiikkiyhteisö,
jossa voit kuunnella, ladata ja arvostella suomalaista musiikkia,
lisätä rajattomasti biisejä, luoda oman artistisivun, kerätä arvosteluja ja faneja

Ladataan

Fantasiaa 4

Suoraa jatkoa "fantasiaa 3":n tarinalle tarinassa nimeltä

Matka omaan maailmaan

Yrgl Järjestelmällinen, aluksen navigaattori, mietti matkan tapahtumia. Heidät oli lähetetty tarkastelemaan joko Maapallon asukkaat olisivat tarpeeksi kehittyneitä heidän liittolaisikseen. Heidän oli määrä opettaa ihmisille kaikenlaista hyödyllistä teknologiaa jos ihmisistä vain olisi siihen. Tapaamisessa oli vain tullut pieni ongelma kun alus meinasi nousta takaisin ilmaan omia aikojaan. Edes heidän retkikuntansa johtaja, Znarask Viisas, ei ollut kuitenkaan tarpeeksi viisas käsittämään miten Maan asukas oli tiennyt aluksen moottorit aktivoivan äänikomennon "Hei". Ehkäpä ihmiset eivät tarvitsisikaan heidän teknologiaansa.

"Keisari ei tulisi pitämään tästä" ajatteli Yrgl Järjestelmällinen rantapallon kokoisissa aivoissaan. "Jos Maapallon asukkaat pystyvät saamaan selville laitteidemme äänikomennot noin vain, ties mihin muuhun he pystyvät. Ihme etteivät ole ikinä lähteneet pikku aurinkokunnastaan pois. Ovat rumiakin kuin Znaraskin surkastuneet perälonkerot." Epäonnekseen Yrgl - tapansa mukaan - ajatteli vahingossa ääneen. Blerg Vajaatoiminen, aluksen mekaanikko, reagoi omaan tapaansa: "Hah, olet kusessa jos vanha ukko kuulee mielipiteesi hänen perälonkeroistaan. Ja siinä paha missä mainitaan..."

Znarask Viisas oli vanhanaikainen mies. Sellainen, joka tiesi arvonsa ja odotti muidenkin tietävän. Hän oli aluksen kapteeni ja retkikunnan johtaja, joskus ankara mutta yleensä ottaen omissa oloissaan viihtyvä pohdiskelija. Hänen suosikkipohdinta-aiheensa oli tällä hetkellä tapaaminen ihmisten kanssa ja siinä tapahtunut yllättävä käänne. Hän ei pitänyt yllättävistä käänteistä, ne sotkivat kaikki hyvät suunnitelmat. Nyt hän oli saapunut miehistön hyttiin ja katseli välinpitämättömänä ruokailutilasta häntä kyräileviä Yrgl Järjestelmällistä ja Blerg Vajaatoimista.

Heidän rotunsa, Aldebaranin trrvoonzlaiset, oli päättänyt olemassaolonsa tarkoitukseksi auttaa muita sivilisaatioita alkuun tähtienvälisessä matkailussa. Ei kuitenkaan siksi, että he olisivat tunteneet olevansa yksin avaruudessa, vaan pikemminkin nostaakseen imagoaan muiden sivilisaatioiden silmissä. Siksi heitä ei tippaakaan kiinnostanut järjestää diplomaattisuhteita sivilisaation kanssa, joka kykeni tuosta noin vain käännyttämään heidän aluksensa takaisin taivaalle. Näin oli käynyt vain kerran aikaisemmin johtaja Znarask Viisaan uralla.

"Mikäs teidät säikäytti? Olen teitä arvokkaampi toki mutta ainakin Yrgl näyttää siltä kuin itse Keisari olisi tullut paikalle." Tämä oli aivan silkkaa haistattelua, sillä Yrgl ja Blerg eivät muistaneet edes tehdä kunniaa. Blerg oli luonteensa mukaisesti heti äänessä: "Yrgl tässä vain sanoi että hänen mielestään pers... Au!" Yrgl Järjestelmällinen potkaisi Blergiä lonkeroiden väliin. "...Niin että mielestäni perstuntumalla lentäminen on kivaa" Yrgl jatkoi Blergin keskeytynyttä lausetta ja kuiskasi sitten kipeitä lonkeronivusiaan pitelevälle Blergille: "Jätetään se perslonkerovertaus väliin, jooko?"

Znarask Viisas huokaisi syvän masentuneesti ja sanoi: "No siinä tapauksessa ehdotan että menet ruoriin, navigaattorinkloppi. Betelgeuzen tähtijärjestelmässä asustaa kuulemma joitain humanoideja jotka ovat päässeet kehityksessä vasta höyrykoneisiin. Alkeelliset paskiaiset." Yrgl protestoi: "Taas humanoideja?! Eikö niiden luona vierailua voisi vähän rajoittaa, vastahan kävimme Maapallolla! Olen kyllästynyt humanoidirotuihin. Ne ovat liian... vähäraajaisia ja niiden kaikkien kieli on rasittavaa mongerrusta. Lisäksi kehittyneemmät humanoidit eivät juuri muuta tee kuin kaappaavat vähemmän kehittyneitä lentäviin lautasiinsa. Kuinka amatöörimäistä. Minä pidän enemmän monilonkeroisista roduista. Kuten meistä."

2. luku

Znarask Viisas ei koskaan epäillyt lisänimensä todenperäisyyttä. Omasta mielestään hän olisi viisaudessa pärjännyt - kuten hän jaksoi aina jankata - itse Keisarille. Käskyjen jakelemisen lisäksi hänen tehtävänään oli ensimmäinen yhteydenotto aina kun he tapasivat humanoidi- eli ihmisen kaltaisia kansoja. Siinä hän oli mielestään myös hyvin etevä. Olihan hän sentään opiskeluaikoinaan kiitettävän oppilas antropologiassa ja humanoidikielissä. Useimmat humanoidityyppiset rodut puhuvat suulla ääntäen, ja se on kimakkaäänisten värähtelykalvojen avulla puhuvien aldebaranilaisten korvissa kuin hidastetun filmin mongertavaa ääniraitaa kuuntelisi. Nyt Znaraskia ei kuitenkaan juuri innostanut edessä oleva Betelgeuzen humanoidien kohtaaminen, koska hän ei ollut vielä täysin toipunut Maapallon asukkaiden aiheuttamasta yllätyksestä. "Rutiinitarkistus siellä takapajulassa vain äkkiä ja sitten otan lomaa" hän ajatteli.

Aluksen ohjaamossa Yrgl löhöili pilotin istuimessa ja katseli vanhoja lonkeropallo-otteluita kuvatallentimesta, tökkien silloin tällöin laiskasti ohjaimia pitääksen vanhan ja reissussa rähjääntyneen aluksen kurssissa. Aluksen automaattiohjaus vaati säännöllisiä kurssinkorjailuita ja Yrgl oli varma että sen tietokone vain pilaili hänen kustannuksellaan. Aluksen tietokoneen tekoäly oli päivittämätön versio Sicrollofn 19 -avaruuspilottisoftasta ja sillä oli tapana olla joskus hieman omapäinen. Tällä kertaa se jaksoi vaivautua ilmoittamaan että oltiin saavuttu Betelgeuzen toisen planeetan tuntumaan ja Yrgl antoi sen hoitaa laskeutumisen. Pian pyramidin muotoinen tumma aluksenrotisko sukelsi planeetan pilvisen ilmakehän läpi polttaen hapen tieltään ukkosenkaltaisen jyrinän saattelemana.

Outo rysähdys yllätti kaikki aluksen matkustajat. Kahdentoista kilometrin korkeudella planeetan pinnasta aluksen ei kuulunut päästää rysähdyksiä, joten Yrgl tiedusteli huolestuneena tietokoneelta mitä oikein oli tapahtunut. "Ei mitään kovin kamalaa, yksi pohjan neljästä repulsiomoottorista vain petti. Syttyi muuten näköjään juuri palamaan. Sammutetaanko?" Yrgl teki tietokoneelle selväksi että repulsiomoottorin pettäminen oli heidän kannaltaan kamalaa ja ettei sen tulisi kysyä tyhmiä kysymyksiä kuten "sammutetaanko", ja tietokone hiljeni hivenen loukkaantuneena, mutta sammutti kuitenkin tulipalon tehokkaasti.

He laskeutuivat kolmen repulsiomoottorin varassa erittäin epämukavasti poukkoillen ja huojuen kohti pientä aukiota jota ympäröi silmänkantamattomiin jatkuva harmaa ja ryteikköinen metsä. Parempaa laskeutumispaikkaa ei ollut aikaa etsiä jos he halusivat että polttoainetta riittäisi planeetalta poistumiseenkin. Mekaanikko Blerg ei ollut tosin edes varma, saisivatko he moottorin korjattua jotta tehoa riittäisi nousuun. Heti aluksen moottorivajaan kulman tavoittaessa planeetan pinnan sen yhä toimivat kolme moottoria sammuivat ylikuumenneina ja päästivät sihisten ilmoille suuren höyrypilven. Koska painovoimaa vastaan taisteleva voima moottorien sammuttua lakkasi yhtäkkiä, aluksen koko paino putosi raskaasti rysähtäen puolen metrin korkeudelta maahan pudottaen Yrglin tuoliltaan ja hajoittaen Blergin hillopurkkikokoelman. "Tervetuloa Betelgeuze kahdelle" julisti tietokone täysin tilanteeseen sopimatonta pirteyttä äänessään.

3. luku

Aluksen mekaanikon tehtävä ei ollut koskaan helppo. Toki oli paljon luppoaikaa - jonka Blerg käytti yleensä syömiseen, nukkumiseen ja tuhmien vitsien kertomiseen - mutta silloin kun ei ollut luppoaikaa, oli aivan mieletön häslinki ja tiukka aikataulu. Laitevikoja ja onnettomuuksia ei nimittäin valitettavasti pysty ennalta näkemään. Nyt Blergillä oli lonkerot täynnä työtä, ja moottoreiden pitkään laiminlyöty huolto palkitsi miehistön varsin haasteellisella korjausurakalla. Blerg oli pohjimmiltaan kiltti ja rauhallinen, mutta tällaisissa tapauksissa hänellä tuli raja vastaan. Hänen sadattelunsa ja päivittelynsä kantautuivat vaimeana aluksen oikeasta takanurkasta avatusta luukusta. "Voihan nyt helvetti, täältä on selvästi irronnut jotain mutta... aa, tuossa se onkin. Kuuluuko tämä muka tänne?"

Lonkeropallo-ottelun nauhoite (Blebronin Punttiskuudit vastaan Gerrvossin Hapsukaiset, 128-0) oli juuri päättynyt ja Yrgnlarh oli juuri aikeissa ruveta katsomaan elokuvaa nimeltä "Bella Rehevän seitsemän paritteluelintä" ("ei pornoa vaan eleganttia erotiikkaa" kuten Yrgl mielellään asian ilmaisi) kun Blerg löntysti komentosillalle ilmoittamaan, että moottori oli nyt korjattu - mikäli hän ymmärsi oikein - mutta aluksen akuissa ei ollut tarpeeksi energiaa nousuun. Polttoainetta oli juuri ja juuri tarpeeksi, mutta sähköä ei ollut hukattavaksi. Yrgl närkästyi. Häneltä jäisi hyvä elokuva näkemättä. Hän muotoili närkästyksensä hermostuneeksi kyselyksi: "Mitä me teemme? Miten pääsemme täältä pois? Miten saamme sähköä? Haluan kotiin!". Hän rauhoittui vasta kun Blerg selitti hänelle ja Znarask Viisaalle.

Aluksen pintalaatoitus on suunniteltu siten, että se pystyy muuttaman minkä tahansa siihen kohdistetun tarpeeksi suuren energian joksikin toiseksi energian muodoksi, tarpeen mukaan. Järjestelmän pääasiallinen tarkoitus on muuttaa liike-energiaa sähköksi jarrutettaessa, auttaen samalla jarrutusta (koska liike-energia muutetaan sähköksi, alus hidastuu kätevästi jopa avaruuden kitkattomuudessa). Heidän tarvitsisi vain kohdistaa aluksen ulkorunkoon suuri määrä energiaa. Kukaan vain ei tuntunut keksivän miten.

***jatkuu (ehkä)***

Kirjoitettu Tuesday 27.02.2007

Kommentit

Vain sisäänkirjautuneet voivat lukea ja lähettää kommentteja.

Liity käyttäjäksi   tai kirjaudu sisään


Kirjaudu Facebook-tunnuksella: