Mikseri on musiikkiyhteisö,
jossa voit kuunnella, ladata ja arvostella suomalaista musiikkia,
lisätä rajattomasti biisejä, luoda oman artistisivun, kerätä arvosteluja ja faneja

Ladataan

fantasiaa 3

Pieni esipuheentapainen: tämä tarina saattaa olla herkimmille pelottava ja jos olet herkkä saamaan painajaisia pelottavista jutuista niin ei välttämättä kannata lukea tätä. Itse olisin lapsena nähnyt ihan hirveitä painajaisia tämänkaltaisen jutun luettuani joten varoitus lienee paikallaan.

Kohtalokas väärinkäsitys

Tavallinen iltapäivä erään rauhallisen yhdysvaltalaisen kaupungin puistossa oli kääntymässä iltaan. Ilma viileni. Kesä oli kuumimmillaan, joten ilta oli paras aika olla ulkona koska kaupunki oli sisämaassa. Puistoon olikin kerääntynyt paljon ihmisiä: rakastavaisia, nuorisoa, vanhempia pariskuntia iltakävelyllä, jotkut piknikilläkin. Puiston laidalla rakennettiin suihkulähdettä, ja hitsauksen sähköinen ritinä kaikui tyynessä ilmassa kunnes sekoittui leikkivien lasten nauruun.

Sitten kaikki alkoi muuttua. Laskeva aurinko pimeni pariksi sekunniksi, ja jotkut olivat huomaavinaan jonkin suuren lentäneen auringon ohi. Kaikki koirat kilometrien säteellä alkoivat haukkua peloissaan ja jotkut, herkkäkorvaisimmat ihmisistä, painoivat sormet korviinsa koska voimakas ja taajuudeltaan lähes ihmisen kuuloalueen ylittävä vinkuna täytti ilman. Tuli aivan tyyntä, ja vinkunan jatkuessa tarkkanäköisimmät huomasivat ilman väreilevän kaikkialla kuin kuuman auton konepellin yllä. Puiden latvat jäätyivät äkisti ritisten ja sinisiä, perunalastun kaltaisiksi kovettuneita lehtiä putosi rahisten alas massoittain. Tätä kesti noin minuutin verran, ja sitten se yhtäkkiä loppui. Hetken päästä linnut alkoivat taas laulaa, mutta koirat eivät rauhoittuneet.

Seuraavan päivän aikana ei tapahtunut yhtikäs mitään. Yllättävän harva halusi keskustella tapahtuneesta ja kaupungin paikallinen sanomalehtikin julkaisi asiasta vain puolen sivun jutun. Kenelläkään ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä mitä oikein oli tapahtunut. Vain villejä arvauksia. Illalla, täsmälleen samaan aikaan kuin edellisenäkin päivänä, he saivat vastauksia. Sama vinkuna ja ilman väreily toistui, mutta puiden latvoissa ei ollut enää lehtiä jotka olisivat tippuneet jäätyneenä alas. Muutama poppelipuu väistyi rutisten tieltä, kun yhtäkkiä keskelle puistoa ilmestyi kuin tyhjästä kolossaalinen, musta pyramidin muotoinen esine joka leijui ilmassa äärimmäisen epätodellisen näköisesti. Pyramidin läheisyydessä olleet ihmiset ihmettelivät ympäristön äänten äkillistä vaimenemista hieman mutta pian unohtivat sen, sillä heidän edessään oli jotakin ihmeellisempää.

Vaikka pyramidi leijui ilmassa, se pysyi paikallaan yhtä kiinteästi kuin jos se olisi maannut maankamaralla kuten painovoimalaki olisi antanut olettaa. Aina kun tieteiselokuvissa joku leijui, se huojui ylös ja alas, mutta pyramidi vain oli, yhtä lujan konkreettisena kuin muinaisen Egyptin faaraoiden hautakammioinaan käyttämät kivipyramidit. Esineen ilmestyminen ei aiheuttanut minkäänlaista paniikkia tai sekasortoa väestössä, vain pelon ja uteliaisuuden ristiriidan jokaisen sydämessä. Kaikki hiljeni entisestään. Tuntui siltä, että hiljaisuus syveni koko ajan. Sitten pyramidin juurelta tulvahti räjähdysmäisesti kirkastakin kirkkaampaa valoa joka sai osan ihmisistä pakenemaan kauemmas.

Suihkulähdettä rakentamassa ollut hitsaaja oli hitsauslasiensa takia ainut joka pystyi näkemään mitä tapahtui. Pyramidin juureen oli avautunut oviaukko josta näkyi ensin vain valkeutta, kunnes puolen minuutin kuluttua sieltä alkoi erottua liikettä. Hitsaaja erotti kaksimetrisen meduusamaisen hahmon joka leijaili alas oviaukosta ääneti. Olennon läpikuultavan yläosan sisällä oli neljä kiiltävänmustaa silmää jotka kävivät nopeasti ympäristön läpi ja nauliintuivat sitten hitsaajaan. Olento päästi voimakkaan harmonisen helähdyksen joka oli kuin C-kasetille äänitettyä puhetta pikakelauksella. Se oli ilmeisesti tarkoitettu merkiksi kahdelle muulle samanlaiselle olennolle, jotka lipuivat pyramidin oviaukosta ulos ensimmäisen olennon vierelle.

Olennot keskustelivat hetken pikakelaukselta kuulostavalla kielellään jonka jälkeen yksi niistä lähestyi hitsaajaa, yhä lipuen kuin painovoima ei merkitsisi sille mitään. Hitsaaja nielaisi kurkkuunsa nousseen palan ja mietti mitä tekisi. Kauhu alkoi hiipiä hänen mieleensä mutta hän oli lujahermoinen mies ja tukahdutti sen, alkaen ajatella kuumeisesti. Eihän siinä ollut mitään järkeä että nämä olennot tulisivat vihamielisin aikein, vaikkeivät kovin miellyttäviltä näyttäneetkään. "Varmasti mekin olemme niiden mielestä hirvittävän näköisiä" ajatteli hitsaaja, ja hetken mielijohteesta nosti kätensä tervehdykseksi.

Olento katseli hänen ylhäällä olevaa kättänsä hetken ja nosti sitten yhden allaan roikkuvista rihmoista vaivalloisesti ilmaan. Sellainen liike näytti tuottavan olennolle suuria vaikeuksia, ja muut sen rihmoista roikkuivatkin täysin rentoina kuin merestä ylös nostettu levä. Ehkä ne olivat kotoisin planeetalta jolla on todella heikko painovoima ja maapallolla ne liikkuivat siksi jonkinlaisilla lentolaitteilla vaikka hitsaaja ei kylläkään nähnyt mitään keinotekoista olennon mukana. Taaempana olleet kaksi muuta oliota liikehtivät hermostuneen näköisesti.

"Hei." pääsi hitsaajan suusta. Se tuntui närkästyttävän olentoja, jotka alkoivat äännähdellä kiihtyneesti. Hitsaajaa lähestyneen olennon ympärillä olevan ilman paine alkoi vaihdella mielivaltaisesti aiheuttaen pyörteisiä tuulenpuuskia. "Lasit! Ne eivät tee mitään! Silmäni!" puhkesi hitsaaja huutamaan kun hänen silmänsä kärventyivät, suojalaseista huolimatta. Sillä nyt aluksesta tuli valkean valon lisäksi toisenlaista valoa, kylmää valoa. Kuolettavaa valoa. Tuo valo oli radioaktiivisen säteilyn aiheuttama kammottava hohde, hohde jonka nähdessään tietää kuolevansa pian jos ei ole suojautunut kunnolla. Eikä hitsaajaparka tietenkään ollut varautunut radioaktiivisen säteilyn varalta. Olennot kiirehtivät sisälle alukseensa samalla kun hitsaaja tuupertui maahan, iho täynnä suuria rakkuloita.

Alus alkoi nousta, ja kauhistuneet sivustakatsojat seurasivat sen matkaa hiukan yli kaksi minuuttia, jolloin se yhtäkkiä kiihdytti silmänräpäyksessä pois. Koko kaupungissa ei ikinä enää laulanut yksikään lintu, ja kilometrien säteellä laskeutumispaikasta mikään kasvi ei kasvanut. Pian tapahtuneen jälkeen kaupunki hylättiin, ja puisto oli satoja vuosia eristettynä. Olentoja ei sen koommin nähty enää ikinä.

Yrgnlarh Järjestelmällinen, aluksen navigaattori, mietti matkan tapahtumia. Heidät oli lähetetty tarkastelemaan joko Maapallon asukkaat olisivat tarpeeksi kehittyneitä heidän liittolaisikseen. Heidän oli määrä opettaa ihmisille kaikenlaista hyödyllistä teknologiaa jos ihmisistä vain olisi siihen. Tapaamisessa oli vain tullut pieni ongelma kun alus meinasi nousta takaisin ilmaan omia aikojaan. Edes heidän retkikuntansa johtaja, Znarasgkh Viisas, ei ollut kuitenkaan tarpeeksi viisas käsittämään miten Maan asukas oli tiennyt aluksen moottorit aktivoivan äänikomennon "Hei". Ehkäpä ihmiset eivät tarvitsisikaan heidän teknologiaansa.

Kirjoitettu Friday 16.02.2007

Kommentit

Vain sisäänkirjautuneet voivat lukea ja lähettää kommentteja.

Liity käyttäjäksi   tai kirjaudu sisään


Kirjaudu Facebook-tunnuksella: