Mies joka oli antimateriaa

Hänen elämänsä alkoi kahden (tai neljän tai kahdeksan tai kuudentoista, riippuu miltä kantilta katsoo) neliulotteisen fraktaalin vahingossa törmätessä toisiinsa sinikäyrän muotoisilla radoillaan jotka hän itse oli sotkenut kuollessaan. Hän tuli olemaan tähän maailmankaikkeuteen, ja hänen nimensä oli Mauri. Mauri näytti siltä miltä vastasyntyneet antimateriamiehet yleensäkin, eli suunnilleen samalta kuin keskiverto suomalainen neljäkymppinen mies. Ilman vaatteita. Hänen ensimmäinen ajatuksensa oli "miksi fraktaalien radat olivat sinikäyrän muotoisia?".

Tuohon kysymykseen Mauri ei koskaan saanut vastausta. Hän oli näet sattunut syntymään tähän tuntemaamme maailmankaikkeuteen ja vielä kaiken lisäksi lähelle planeettaa nimeltä Maa, jonka lähelle syntyminen on suuri turvallisuusriski jos sattuu olemaan antimateriamies. Mauri katseli noin sata kilometriä hänen alapuolellaan sijaitsevaa Maapalloa joka läheni epämiellyttävän kovaa vauhtia. Parikymmentä minuuttia, ja hän iskeytyisi siihen. Vai iskeytyisikö? Mauri ei ollut ihan varma. Kukaan ei ollut selittämässä hänelle asioita ja hän oli vasta tullut olevaksi. Näitä asioita Mauri pohti 21 minuuttia ja 59 sekuntia ja sitten olikin jo aika osua tai olla osumatta.

Mauri solahti nätisti maankamarasta läpi ja jatkoi matkaansa kohti ilahduttavan lämpöistä ydintä. Mauri ei enää nähnyt mitään mutta tunsi yhä putoavansa. "Johan nyt on perkele!" manasi Mauri kun ei osannut reagoida tapahtumiin mitenkään sivistyneemmin. Hän vain putosi ja putosi. Mielettömän kauan. Sitten - vauhti alkoi hidastua. Hän oli pudonnut ytimeen ja sen ohi. Liike-energiaa oli kuitenkin sen verran, että hän oli nyt matkalla kohti maapallon vastakkaista puolta. Mauriin ei vaikuttanut mikään muu voima kuin kohti ydintä vetävä painovoima. Hän mietti, riittäisikö liike-energiaa maan pinnalle asti.

Kyllä se riitti, juuri ja juuri. Hänen vauhtinsa oli jo pysähtymäisillään kun hän yhtäkkiä näki valoa. Ja vähän muutakin. Nimittäin miehen ahterin. Eikä se ollut mikä tahansa mies; se oli aivan saman näköinen kuin Mauri. Itse asiassa, tämän uuden tuttavuuden nimi oli myöskin Mauri. Ja hänkin oli alasti, sillä hän oli saunassa omakotitalossaan Joensuussa. Maurin ylöspäinsuuntauneen liike-energian rippeet eivät ihan ehtineet loppua ennen kuin hän törmäsi toiseen Mauriin. Heti ensimmäisen antimateria-Maurin atomin osuessa saunovan Maurin vasemman kiveksen pisimmän karvan kärjessä sijaitsevaan atomiin tapahtui paljon kivoja juttuja.

Tähdet sammuivat. Maailmankaikkeus imeytyi Mauriin ja Mauriin, ja he sulautuivat yhdeksi. Maurisulautuma leijaili tyhjyydessä kuin uponneen laivan keittiöstä vedenpinnalle kellumaan jäänyt kahvipannu. "Minä olen Mauri." se sanoi, jääden hetkeksi ajattelemaan juuri sanomaansa yksinäisen kuuloista lausetta jota kukaan ei kuullut. "Minä olen Jumala Mauri." Ei, se kuulosti hassulta. Mauri mietti hetken. "Minä olen." Ja hän oli.