MARKKU

"Mikä sinut saa tuntemaan tuonkaltaista viehtymystä pieniin lapsiin", kysyi terapeutti Markulta.
"No mutta ku miehän oon sanonna jo monta kertoo jotta mie en oo mikkään pedofiili."
Terapeutilla oli hyvä syy väittää vastaan.
"Markku, kuulehan, Markku. Sinä olet käyttänyt jo kolmea lasta seksuaalisesti hyväksesi. Ensimmäinen askel ongelman ratkaisemiseen on ongelman hyväksyminen."
Markulla oli jo valmiiksi ollut kädet puuskassa, mutta nyt ne olivat vielä entistäkin puuskemmassa. Näiden kahden puuskan eroa ei tosin kukaan voinut silmillä nähdä, mutta totisesti Markku sen tunsi omassa palleassaan. Käsissäkin Markulla tuntui selvä verenkierron vaivautuminen.
"Ei miulla oo sellasta ongelmaa, uskokee nyt!"
Terapeutti teki päässään joitain loogisia johtopäätöksiä. Mitä luultavimmin hän mietti helppoa tapaa saada urkittua se myöntäminen ulos Markusta. Muuten kaksi seuraavaa kysymystä voisi vaikuttaa melko epäjohdonmukaiselta.
"Krhm. Eikös ollut jännä peli eilen? Telkkarissa. Ai mutta! Siitä tulikin mieleeni, että kun tuo murteesi tuntuu olevan sekoitus monesta eri murteesta, niin kerrohan mitä muistat lapsuudestasi. Muistatko kenties jonkun ikävän tapauksen lapsuudestasi?"
"No tuotapa... En mie niistä nii ennää mittään tiiä, mutta pittääp sanoa, että kyllä miulla ongelma on. No eihä sitä kehtoo aikunen mies myönnellä tämmösiä, ei ies itellekkää, mutta kun mie niin tykkään niistä, nuista kääpiöistä."

Terapeutti ei istunnon aikana muutenkaan ollut ollut kovinkaan eloisa. Keskivertosuomalaista jähmeämpää eloa, mitä nyt välillä peukaloitaan pyöritteli ja niskaansa naksutteli pieneen muistivihkoonsa kirjoittamiselta ehtiessään. Nyt hän oli sitäkin jähmeämpi. Silmillään katsoi ensin vasemmalle, päätään liikuttamatta tietenkin. Sitten oikealle yläviistoon, jonka jälkeen suoraan kohti Markkua. Ja sitten taas vasemman kautta suoraan alaviistoon.

"Ei se ole heleppoa yrittää kokoajan kuvitella, että siinä on kääpiö eikä lapsi. Siinä edessä ku mie sitä panen. Tai alla", lisäsi Markku.

------------------------------------------

MAIRE

Mairella oli 70-luvun alkupuolen hippiaikoina erittäin hyvä ystävä, jolle hän vihdoin sai kertoa kaiken sydämensä tunnoilla olevan. Tuo ystävä ei Mairea tuominnut eikä missään nimessä pilkannut, saati edes nauranut, mikäli Maire taas onnistui sanomaan jotain tavanomaista tyhmempää. Niinkin oli monta kertaa käynyt.

Eräällä kerralla hän kertoi ystävälleen Irmelille, että näin:
"Se on koetellut minua, tuo omatunto, tässä elämäni aikana. Meidän perheessä ei seksistä ikinä mitään puhuttu. En kyllä sinänsä usko, että kenenkään muunkaan perheessä silloin siitä mitään puhuttiin, mutta meidän perheessä se oli sellainen tabu, vai miksikä sitä sanotaan. Vaikka olihan se muidenkin perheissä varmasti niin. Mutta meillä nyt ainakin. Ja muualla, kuten jo sanoinkin."

Irmeli oli mukava. Hän ei keskeyttänyt minkäänlaista hapuilevaa alustusta. Ei ikinä. Hän oli hyvä ystävä. Ja etenkin hyvä kuuntelija.

Irmeli jatkoi:
"Minä löysin tuon itseni tyydytyksen nautinnon jo verrattain nuorena. Aivan ekoina kokeilukertoina se ei niin vielä haitannut, kun se oli vain sellaista pientä kivaa nappulan koskettelua eikä se vielä niin kivalta tuntunut, kuin sitten myöhemmin tuntui, se nappulan koskettelu. Sitten, kun se alkoi tuntua erittäin hyvältä se nappulan koskettelu niin, että tuli ihan orgasmi poikineen, niin silloin sitä mielessäni mietin, että jokohan näin nuorena jo synniskelin aivan liikaa. Että väärinkö tein. Tavallaan jäin heti alusta siihen niin koukkuun, että aina piti sitä salaa tehdä ja aina tuli se sama omantunnon kolkutus."

"Tarpeeksi usein kun sitä tein, sain sen kolkuttelun lopulta loppumaan. Mutta sitten aina! Aina, kun sain kolkuttelun loppumaan, tuli uusi kolkutus! Aivan aluksi se tuli siitä, kun aloin tehdä sitä ulosteella käydessäni. Tuli sellaiset lisänautinnot siitä tunteesta takapuolessani. Tai en minä tiedä oliko siinä lopulta kyse lisänautinnosta vai siitä, että normaali tapa ei enää tuottanutkaan niin hyvää tunnetta ja tämä uusi taas tuotti sen saman vanhan tunteen. Toki nyt tuntuen jotenkin paremmalta, kun enhän ollut sitä samaa erittäin hyvää tunnetta saanut normaalilla tavalla aikoihin, vaikka tämä tunne ei oikeasti yhtään parempi ollutkaan."

"No, siitä päästyäni pussailtiin erään tyttöystäväni kanssa ja tietenkin se meni siihen, että ihan niitäkin paikkoja koplailtiin. Lesbolaiseksihan siinä itsensä tunsi ja se jo oli omiaan tuomaan minulle omantunnon tuskia."

"Pääsinpä sitten siitäkin ajan kuluessa eroon, siitä kolkuttelusta. Mutta sitten piti vielä jossain ihmeellisessä tilanteessa oman veljen kanssa niitä juttuja alkaa tekemään. Se oli aina niin kovin kivaa, mutta jälkeenpäin tuntui niin kovin pahalta. Mutta aina sitä vain tuli tehtyä."

"Sekin sitten heltyi ja ajattelinkin, että mistäköhän seuraavaksi tulee ne kolkuttelut. Että mihinköhän sitä tässä vielä ryhtyy, että yleensä jotain kolkutteluja alkaa tulla...?"
Maire naurahti yllättäen ja hyvin aidosti.
"Voin hyvin kuvitella, että olen kasikymppisenä sängyssä jonkun mieheni kanssa ja se mies tietenkin kuolla kupsahtaa kesken kaiken, mutta minä siinä sitten kiimoissani koitan hinkata alavartaloa nopeaan tahtiin liikuttaen itselleni orgasmin. Tulee hyvä orgasmi, mutta sitten pian jo mietin, että miksi tähänkin piti ryhtyä. Että kuolleellakin jo itselleni nautintoa laitan."

Monta vuosikymmentä myöhemmin juuri niin sitten tapahtuikin.


-------------------------------------------------------------------

RIKSA

Riksa on kaikkien mielestä erittäin kiltti mies. Sitä hän on itsensäkin mielestä.

Kuitenkin kerran kaupungilla ollessaan hänen maineensa oli lähellä tärviötä.
"Taas on sarjaraiskaaja raiskannu jonkun naisparan", kuului pienehköstä miesjoukosta ääni.
"Hirteen se pitäis laittaa ja sitte leikata munat irti", huusi eräs miehistä.
"Nii just", huusi eräs muu samasta porukasta.
"Eikun siis ekaks leikataan munat irti ja sitte vasta hirtetään se mies! Noin niinku meinaan, että se olis tuskallisempaa sille raiskaajalle silleen", korjasi aiemmin huutanut mies.
"Eiku just! Sitä määki tarkotin", huusi taas aiemmin edellistä miestä myönnellyt mies.

Sitten kommentoi Riksa:
"No tuota... Muttapas... Onhan sitä tuollakin oikeuksia, että kannattaakohan sitä nyt tolleen kohdella. Miesparkaa. Siis siinä tilanteessa. Että mukamas munatkin vielä irti."

Alkoi aivan suunnaton ärinä tuossa miesporukassa.
"MITÄÄ!"
"Ny kuule Riksa perrrrkele!"
"Se on raiskaaja! Raiskaajat on homoja! Homot ja raiskaajat pitäis tappaa! Ootko säkin muka joku homo ku tollasia puolustelet!?"

Riksa suunnitteli poistumista paikalta toivoen, että hänen kommenttinsa olisi jo huomenna unohdettu. Hän ei kuitenkaan nähnyt sitä järkeväksi ideaksi ja päätti miettiä pikaisesti jotain muuta maineensa ja ehkä jopa henkensä pelastamiseksi.

"No siis nyt kuule tuota siinä! Tottakai saunan taakse semmoset!"
Näin sai Riksa osakseen myöntyviä äännähdyksiä ja pääsi pikkuhiljaa poistumaan paikalta.

Riksa oli erittäin tyytyväinen siitä, että sai ilmaistua asian niin, kuin oli ilmaissut. Hänhän ei itse toki tarkoittanut, että saunan takana tehtäisiin jotain väkivaltaa tai murhaa. Saunan takana voi odottaa vaikka ihan yhtä hyvin terapeuttikin. Näin hienosti Riksa järkeili asian itselleen. Ei tarvinnut olla tyly tuollekaan rikolliselle. Sai olla se sama vanha rauhallinen ja kiltti Riksa.

Riksahan on niin kiltti, että haluaa raiskaajienkin saada elää elossa elämäänsä, jotta Riksa voisi itse taas olla kiltti raiskauksen uhreille ja niillekin naisille, jotka kokevat muihin naisiin kohdistuneet raiskaukset henkilökohtaisesti. Eihän kiltteyttä voi jakaa ihmisille, jos ei sille ole enää mitään tarvetta! Niin kiltti se Riksa on!

---------------------------------------------------