Mä en todellakaan ansainnu oo tätä kaikkee/
Mitä oon saanu kokee matkan varrel vaikeel/
Vaikka välil on ollutkin olo haikee/
Joka vitun tempauksesta saanu paskan maineen/
Kaikki on väärin mitä aina yritän/
Kaikes asias sä näät mun aina tyrivän/
Näin muut ajattelee heti kun mut näkee/
Ihan sama mitä sanon ne sanoo mulle vedä käteen/
Mun ei todellakaan tartte pitäkää se pää kii/
mitä muka oon tehny niin vitun väärin/
Et saan aina selkäänpuukotusta joka taholta/
Niin syvät haavat sydämmes et kohta herään teholta/
Iskuja naamaan ja potkuja päähän/
Ihme ettei järki menny kokonaan jäähän/
Mut on henkisesti piesty kokonaan verille/
Tuntuu kun ois nukahtanu veitsen terille/
Tää on niin paskaa mikään ei natsaa/
Kauankohan jaksan elämää rakastaa/
Mä en ikimaailmassa mitään pahaa tahdo/
Silti en voi kiittää elämäst vaan tyhjyyteen katson/



Taas aamu sarastaa ja aurinko loistaa/
Mä toivon et se vois kaikki muistoni poistaa/
Mutta en voi unohtaa mitä kokenut oon/
Kunpa joku voisi ohjata mut uuteen valoon/
Oon kohtaloni orja mutta ehkä se on tarkotus/
Tulevaisuus tulee oleen yksi synkkä arvotus/
Ei voi tietää sitä mitä tulee tapahtumaan/
Mutta parhaani aina yritän sen lupaan/
Ei haittaa vaikka iskuja alkaa sateleen/
Mä käännän sille selän ja lähen käveleen/
Nautin siitä mitä tulevaisuus tuo/
Ehkäpä se mulle aivan uudenlaisen lopun tuo/
Ettei tarttis enää ikin elää ypöyksin/
Katsella taivaalta salamanvälähdyksii/
Kyyneleiden valuessa poskea pitkin/
Niin monen monta kertaa itseni uneen itkin/

Katselen taivasta kirkkain silmin/
Kuvittelen itseni taivaan pilviin/
Sitten havahdun taas karuun todellisuuteen/
Panostan kaikkeni päivään uuteen/
Onneks mullon hyvii ystävii jokka auttaa/
Ne mun elämäni oikeelle tielle palauttaa/
Ja mun naiseni jonka vuoksi vielä jaksan/
Se on mun kaikkeni sitä yli kaiken rakastan/
Saan kiittää mun perhettäkin kaikesta/
Et ne auttanut on mut pois tilanteesta vaikeesta/
Sekä kaikkia muitakin sukulaisia/
Kaikkia miehiä kaikkia naisia/
Nyt tässä sitä seistään teidän ansiosta/
Totuus löytyy ehkä salaisesta kansiosta/
Pienestä pojasta kovaa luuta/
Kyynelistä aina hymyilevää suuta/
Paljon sit on koettu paljon sit on opittu/
Paljon on riidelty ja on aina sovittu/
Huominenkin päivä näyttää tänään lupaavalta/
Ylös pääsin sittenkin maan alta/


Mut nyt kaikki on hyvin ainakin niin toivon/
Loppupeleis meikä elämältä vie voiton/
Ei mikään saa mua masentumaan enää ei ikinä/
Oon ollu niin masis et on ollu toivon kipinä/
Aivan sammumisen partaalla/
Vaikka kädet ristis rukoilin sydämellä hartaalla/
Ei ollut toivoa vaan katkera totuus/
Piti ajatella järjel ei auttanut hosuu/
Ja tähän asti päästy kaiken paskan kautta/
Onneks mun kaikki tärkeet ihmiset mua auttaa/
Ja antaa syyn yrittää aina uudestaan/
Antaa syyn relaa ja olla irti arjesta/

(Antaa syyn relaa ja olla irti arjesta)

Nyt oon melkeen ysitoista ja räppiä väsään/
En haluu olla yksi noista jotka sättii ja räbää/
Vaan haluun kertoo mun omasta elämästä/
Ekasta viimesestä ja tästä päivästä/
Mitä oikein mietin ja miltä musta tuntuu/
Miltä se tuntuu kun sydän suotta murtuu/
Niin paljon on koettu jo tähän ikään saakka/
Painava on ollut aina elämäni taakka/
Mut aivan turhaa alkaa uimaan säälissä/
Elään tarkotuksella valinnoissa väärissä/
Nyt on maailma kirkkaimmillaan mulle/
Se antaa valon polulle varjostetulle/
Ja valaisee mun elämää läpi koko ikäni/
Antaa mulle aina armoo joka päivä mikäli/
Osaan tehdä oikein ja elää kunnolla/
Loppuun asti puhtaalla omalla tunnolla/
Nyt maailma hymyilee oon saanu elämäni takas/
Ja vasta tässä vaihees tajuun kuinka elämä on rakas/
Nyt mä osaan tehdä oikein ja elää kunnolla/
Loppuun asti puhtaalla omalla tunnolla/

(Loppuun asti puhtaalla omalla tunnolla)