Ja näin koitti se pelätty päivä, tuo viheliäinen kuppauksen päivä, jona Tritechin työnsarka olisi pitkä mutta ehkä jopa palkitseva. Tällä kertaa pääkallonpaikka toimi poikkeuksellisesti Matinkylän Disco Inferno.

Syvä hengähdys, ja Jacksonin viisikielinen kiinni superdatasatanin M- Audion interfaceen ja mylly pyörimään. Soundi oli kuin hunajaa olisi kaadettu korvakäytävään ja sukuelimet pesty kookosmaidossa, samaan aikaan. I climaxed.

Aloitimme Brämhultsilla, joka saattoi olla jonkun mielestä outo liike, sillä se on selkeästi tulevan tuotoksen nopein ralli. Toisaalta teknisesti ei voida puhua mistään poikkeuksellisen haastavasta epookista, lukuunottamatta Devin Townsendin suuntaan kumartelevaa väliosaa. Alta aikayksikön olimme kuitenkin selättäneet tämänkin bpm- hirviön, joten näin saatoimme kätellä toisiamme ja taputella toisiamme selkään toverillisesti.

Seuraavana ruuvipenkkiin pultattiin työstettäväksi työnimeä "Indu"- kantava äärimmäisen koneistettu rumankaunis progeralli. Samaa kappaletta työstettiin jo Officella, joten jotain muistiharhoja saatiin kaiveltua bassotaiteilijan selkäytimestä. Alkuun pahimmat hikikarpalot aiheutti säkeistön ja teeman Ram- Zet- henkinen rytmittely, mutta sormenpäät mustaa verta vuotaen Tritech naulasi raidat sisään jäätävällä ammattitaidolla. Ala A aiheutti edelleen pieniä epäilyksen hetkiä, mutta pienellä studioteknisellä insinööritaidolla jälki saatiin hyvinkin vakuuttavaksi. Lisäksi omasta mielestäni bassoon jäi nyt sopivaa räimettä ja kolinaa, joka tuo mukavan pohjasoinnin induvaikutteiseen biisimateriaaliimme.

Täysin sisuuntuneina laitoimme vielä nauhoittaen kolmannet ja samoin tein neljännet kitararaidat. Ai miksi? No tilannehan on siis se että emme voi olla täysin tyytyväisiä mallinnettuun kitarasoundeiin ja tarkoitus oliskin ryhtyä harrastamaan korkeamman luokan rakettiteknologiaa, ja reampata ainakin kaksi raitaa. Olo on kuin immellä rippikoulussa, jännittynyt ja kostea.



Hymyissä suin julistimme itsemme multi- Kuninkaiksi ja kuin kruunuksi pitkälle illalle korkkasimme Lidlin omenamehupaketin. Samalla totesimme kahden kappaleen olevan liian vähän, ja tuntomme voimissa päätimme heti perään juhlistaa huomista perjantai- iltaa biisintekosessioden merkeissä. Olimme liekeissä kuin VR:n makasiinit.

np. Hate Eternal - Fury and Flames

- Father Ludicrous