En voinut jouluaaton jälkeen kovin kauan olla tekemättä mitään, siispä rakentelin jo pariin biisiin mukavasti lihaa luiden ympärille ja olen ylpeä lopputuloksesta. Neljä biisiä on tarkoitus äänitää helmikuussa ja mukaan tulee aika iso joukko ja The Beautiful Beast EP:stä tulee laajahko projekti.

Suurimmillaan kokoonpano on seuraava:

-laulu
-taustalaulu (2-4 henkeä)
- 2 viulua
- 3 fonia (altto, tenori, barska)
-trumpetti
-pasuuna
-koskettimet
-kitara
-basso
-rummut
(-perkussio)

En ole koskaan ennen tehnyt näin suurelle kokoonpanolle mitään, mutta homma ei tunnu mitenkään ylivoimaiselta. Olen huomannut, että vuosien saatossa päähäni on tarttunut yllättävän paljon tietoa ja vaistoa siitä, miten musiikkia tehdään. Istrumettikohtaiset oikut, ominaisuudet ja rajoitukset tulevat itsestään mieleen ja huomaan pohtivani melko pitkälle kaikkea. Yksin ollessa omat ajatukset saavat enemmän sijaa kuin esim. bänditreeneissä, missä on tullut joskus letkautettua typeriäkin ehdotuksia joihinkin aiheisiin ja kysymyksiin. Joskus unohdan että osaan niin paljon kuin osaan ja muutun ymmärtämättömäksi.

Olen päättänyt, että minusta tulee vielä joku päivä mestari tässä puuhassa, sävellyksessä ja sovittamisessa. Se on hienointa mitä tiedän. En osaa oikein sanoa, mitan instrumentalistin suunnitelmille käy jos havittelen taitoja monessa eri asiassa.
Tai miten muiden kuin muusikkoihmissuhteiden mahtaakaan käydä?

Välillä tuntuu, että olisi parempi elää pelkästään musiikkipiireissä ja unohtaa kaikki muu, mutta se ei olisi välttämättä kuitenkaan kovin viisasta. Jokatapauksessa ajankäyttö alkaa muuttua ongelmalliseksi. Viihtyisin musiikin parissa 24/7, mutta se ei ole mahdollista.