Ensiksikin pahoittelut kaikille, joiden biisejä olisin vähemmän kiireisissä olosuhteissa kuunnellut ja kommentoinut. Vielä koittanee sekin aika jolloin palaan mikseriyhteisöön hivenen aktiivisemmin.

Kuten fiksuimmat otsikostakin jo lienevät päätelleet, olen viime aikoina ollut kiinni elokuvahommissa. Ei sentään mitään Hollywood-meininkiä, vaan normaalien päivätöiden ohessa tapahtuvaa harrastustoimintaa. Kaverini (joka on tuttu myös Supernaiivi-yhtyeestä) pyysi minua tekemään musat ja äänityöt puolituntiseen spektaakkeliin, jonka työnimi on tällä hetkellä "pallienvilauttelusviikot". Elokuva on itse asiassa kuvattu jo vuosikausia sitten, mutta syystä tai toisesta sen valmistuminen on viivästynyt.

Kun päätös yhteistyöstä syntyi, sain leffasta raakaleikatun version katsottavakseni ja aloin luonnostella musaa. Raakaversiossa oli käytetty referenssimusaa, josta sain tiettyjä suuntaviivoja fiiliksen hakemiseen. Alkuperäisessä ohjeistuksessa ohjaaja luonnehti leffaa Levottomien tyyppiseksi. No, lopullinen luonnehdinta jääköön katsojien tehtäväksi, mutta aloin työn sijoittamalla videon cubaseen, ja hakemalla rytmiluuppeja, joiden ajattelin sopivan leikkauksen/tunnelman rytmiin. Seuraavaksi nappasin käteeni basson (!) ja improvisoin luuppien päälle.

Sanoisin, että varsin toimiva systeemi, vaikka enää yhtään alkuperäisen improvisaation nuottia ei taida olla enää jäljellä. Sitä kautta sain kuitenkin paljon materiaalia, jossa oli sopiva yhtenäisyys. Hyvässä yhteistyössä ohjaajan kanssa kokeilimme musapätkiä eri kohtauksiin. Minä muokkasin biisejä ja ohjaaja leikkasi filmiä. Loputtomalta tuntuvan iteroinnin seurauksena leffa alkaa nyt olla valmis.Todellisuudessa aikaa kului kait pari-kolme kuukautta.

Musan lisäksi siivosin ja miksailin alkuperäisiä ääniraitoja, lisäilin tehosteita ja muuta sellaista. Pakko tunnustaa, että opetteluun meni paljon aikaa, sillä aika noviisi olen tässä hommassa.Harjoitustyöksi tämä oli poikkeuksellisen haastava siksikin, että monin paikoin orginaaliäänitykset olivat laadultaan... no sanotaan että jotain muuta kuin täydellisiä. Kohinaa piti ensin yrittää vaimentaa, sen jälkeen ekvalisoida reploja siedettävän kuuloisiksi ja lopuksi miksata homma läjään niin etteivät äänityksen heikkoudet särähtäisi kovin pahasti korvaan, mutta kuitenkin niin, että reploista saisi jotain selvää... Vaikea yhtälö, joka ei ratkennut ilman kompromisseja.

Kaikesta tuskasta huolimatta kyllä nautin tästä hommasta suuresti ja koin sen hyvinkin opettavaisena. Ehkäpä jonain päivän leffa on myös suuren yleisön nautittavissa!

Elokuvahommien ohella kävimme noin kuukausi sitten BMR-orkesterin kanssa äänittämässä pohjat neljään uuteen biisiin. Näitä olen työstänyt leffaprojektin suvantohetkinä. Sen verran pitkä juttu on tämäkin, että pidättelen teitä jännityksessä, arvoisat lukijani, ja kerron tästä projektista lisää hiukan myöhemmin.