On tullut vähän tavaksi antaa lisävalaistusta uusien biisien syntyvaiheista, joten teen sen taas kun uusi biisi tuli pullautettua. En tiedä lukeeko näitä kukaan, mutta ovathan nämä itseänikin varten ihan hyödyllistä dokumentointia.

The Pu-Punk Song on siis osittain Izzi the Snaken syytä, kuten biisin esittelyssäkin kerroin. Ei Izzi nyt varsinaisesti haastanut mua tekemään punk-biisiä, kunhan jonkun biisikommentin sivulauseessa pohdiskeli laajahkoa skaalaani, ja kysyi ääneen miltäköhän The Planin punkbiisi mahtaisi kuulua. Kun tätä kirjoitan en ole vielä Izzin kommentteja saanut. Toivottavasti hän ei vedä hernettä nenään siitä, että pojittelen häntä jo biisin ekalla rivillä... No, olenhan mä sentään vanhempi! :)

Ekan version tästä biisistä taisin tehdä jo noin kuukausi sitten, mutta silloin se jäi kesken. Izzin kanssa käydyn viestittelyn kautta tämä tekele palasi mieleeni, ja aloin muokata sitä julkaisukelpoiseen muotoon. Alkuperäisestä jäi jäljelle ehkäpä puolet melodiasta ja perusrytmi. Muutoin homma meni aika pitkälti uusiksi. Tosin tuo ”Izzi-boy” oli mukana alusta asti.

Sanat sain valmiiksi eilisiltana. Tänään vielä korjasin muutamaa juttua kun päätin vetäistä laulut muutenkin uusiksi. Eilen laulettu versio meni nimittäin puolitoista sävelaskelta korkeammalta, jolloin mun laulusuoritukseni oli vielä astetta koomisempi.

Tänään sitten ajattelin kokeilla sävellajin vaihtamista ja tein sen niin, että miksasin pohjat stereoraidalle ja shiftasin virettä alaspäin. Oli tarkoituksena soittaa kitarat uusiksi, mutta yllättäin shiftaus toi soundiin jotenkin sellaista tukevuutta jota olin muutenkin tavoitellut. Niinpä jätin pohjat siihen tilaan, ja vedin ainoastaan laulut uusiksi. Lauluja olisi toki voinut vieläkin hieroa, mutta tämänhän pitikin olla punkkia...

Toinen biisin sanoissa mainittu mikserihahmo eli Makes69 ehti biisiä jo kommentoida ja onnistui kommentissaan erehtymättömällä tarkkuudella poimimaan biisin vaikutteet. Ramo-punkkia lähdin siis tavoittelemaan, mutta mukaan tuli myös aavistus John Lydonin P.I.L.iä jo tavallaan biisin nimessäkin. Intro on kieltämättä vähän niin kuin Bryan Adamsin Summer of 69. Jos oikein kauas mennään, niin onhan tässä totta kai myös sitä Cochrania. Voi olla että jotain muitakin vaikutteita löytyy, jos oikein kaivellaan.

Tekniikasta kiinnostuneille kerrottakoon, että kitarasoundien takana on kaverini Markon rakentama loistava Vintage Marshall -henkinen putkinuppi (50W) ja kaappi (4x12). Straton ja vahvistimen välissä ei ollut muuta kuin piuha. Yhdellä kitararaidalla oli käytössä takamikki (Stratoon modattu humbucker) ja toisessa sekä leadissa keskimmäinen mikki. Mikitin stackini t-bonen konkkamikillä, jonka esivahvistimena toimi Behringer Tube Ultragain MIC200. Basson tyrkkäsin suoraan tuohon samaiseen etuseen. Rummut on duunailtu midi/samplepohjalta, ainakin omasta mielestäni aika uskottavasti, vaikka jotkut rumpalit saattavat olla eri mieltä.