Ajattelimpa kirjoittaa tänne päiväkirja- juttuja, jos joku vaikka sattuisi lukemaan. Noh, kouluthan ovat kaikilla paraikaa loppumassa, ja uutta suuntaa pitäisi elämässä etsiä. Itse tulen vielä jämähtämään puoleksi vuodeksi Taivalkoskelle, mikä vituttaa minua suuresti. Tällaiset murtokaudet elämässä ovat ainakin minun psyykelleni sellaista hullunmyllyä, ettei paremmasta väliä. Kokeita pitäisi vielä suorittaa, vaikkei ollenkaan jaksaisi. Vanhemmat eroaa, ystävät lähtee maailmalle ja terveyden kanssa on ongelmia. Aika perseestä, mutta ei voi valittaa. Kun itse tietää, mitä tekee, tekee silloin oikein. On kuitenkin hyvä myös muistaa kuunnella muiden suuntaa- antavia neuvoja, mutta liiakseen ei muiden puheita kannata ottaa elämän ohjenuoraksi. Välillä tuntuu tosi vaikealta, mutta kyllä eläminenkin helpottaa, jos vaan jaksaa panostaa. Mulla on onneksi ihana avomies, joka mua on tukenu jo pari vuotta mun kriisieni kanssa. :) Noh, jotkut kriiseistä voivat kyllä johtua taiteilijan haihattelevasta luonteesta, mutta silti liian loogisesta ajattelutyylistä. Ristiriitaista, olisi jo aika oppia elämään näiden kahden luonteenpiirteen kanssa. Omatunto soimaa ja mieli vaan hoilaa. Tai jotain. Noh, eipä siinä. Olen myös huomannut, että huumorin kanssa selviää jos jonkinmoisista kriiseistä. Joku voisi luulla, että kiellän kaiken huonon yrittämällä ottaa rennosti. Mutta hei! DaaH? Xxx?? Ei perusmelankolinen ihminen jaksa kauaa jos ottaa kaiken liian tosissaan. :) Asioista on hyvä puhua mutta ei niitä silti tarvi kokoaikaa miettiä. Turhaa energian tuhlausta. Minä tuhlaan energiani johonkin arvokkaampaan. Vaikka mansikoiden syömiseen.