Martti Innanen kertoili kerran, että hän koko iskelmäuransa ajan yritti levyttää sellaisen biisin, jonka yleisökin olisi tajunnut huijaukseksi. Viimeinen levytys tapahtui niin, että hän käski orkesteria soittamaan mitä sattuu ja huusi siihen päälle. Niin syntyi "Persialaisen passipoliisin parempi huuhaalaulu. Ja hitti siinä samalla.
Jospa tähän pieni samaa asiaa hipova muistelus parin vuosikymmenen takaa. Siis omalta taipaleeltani.
Piti äkkiä saada kasaan bändi säestämään Manolo Uriel nimistä Espanjalaislaulajaa. Sain haalittua erään Keuruulaisen haitaristin ja rumpalin. Hanuristilla oli WLM:n Paksi, eli urkulaite ja hän leuhki, kuinka häneltä taipuu bassottelukin sillä. Itse lähdin kitaristiksi ja kakkossolistiksi. Homma hoituikin aluksi oikein hyvin, hanuristi revitteli niitä parempiatangojakin. Siis Ilta välimerellä ja sillai, mutta palasi joka tauolta suutaan pyyhkien ja leuhkien, kuinka kerkisi ottaa kuusi viskiä naapurikapakassa tauon aikana. Viimeisellä setillä se sitten jo kostautui. Säestyskin oli jotenkin saatu hoidettua ja viimeistä settiä alettiin. Joku yleisöstä toivoi tangoa. Sanoin hanuristille, että Satumaa ja rumpali nakutti lähdön. Intropa ei alkanutkaan, vaan hanuristi läjäytti sormet nappuloille, eikä kyseessä ollut mikään harmooninen sointu. Urkulaite oli isollaan ja koko biisin aikana ei hanuristi siirtänyt sormeaankaan paikaltaan. Siihen taustameteliin minä komppasin ja huusin Satumaatangon. Rumpali koitti tulla mukana, mutta kun häntä nauratti vedet silmissä. Kun "kappale" loppui, nousi hanuristinkin silmäluomet puolitankoon ja hän ymmärsi nostaa sormet pois klaviatuurilta. Voi, miten silloin olisin toivonut maan nielevän meidät, mutta eikös yksi nainen tullut lavan eteen, taputti aivan hurjana ja huusi:
LISÄÄ SAMANLAISTA!"