Viikon verran meni toipua Tuskasta, ennenkuin saan minkäänlaista raporttia kirjoitettua. Tässä kuitenkin vähälti kattava näkemys.







SLAYER!!!!!!!!!


Perkele! Ihan mieletöntä! Tosin vain puolet ehdin katsomaan kun piti kaverin kanssa lähteä kotiin kun tultiin sieltä hakemaan ja äiti käski ja nyyynynynyny. Mutta silti. Ei luojanimunperkele notta tahdon nähdä sen uudestaan. Puolentoistavuoden takaiseen Unholyn nähden niin paljon tiukempi ja toimivampi setti että alta pois.

Vähän yleisempää raporttia, keskittyneenä bändeihin joita ajatuksen kanssa katsottiin tahi moshattiin:

Seurueeseeni enemmän tahi vähemmän kuului viikonlopun aikana pari muuta Deathrimental jäsentä, meidän "valokuvaaja", yksi Deathrimental hangaround kusipää, kummivanhempieni tytär jonka kanssa on enempikin tullut keikkoja kierrettyä, Fitz, Fitzin broidipuoli ja joku niiden hangaroundi. Myös pari kummivanhempinei tyttären ystävää yhtyi meihin sunnuntakina. Ja sitten keikkoihin.

Mokoma: Moshpit!!
Stam1na: MOSHPITMOSHPITMOOOOOSHPIT!!
Dimmu Borgir: Einäin! Ei voi pyhä belsebuub sentään huutaa "bläkki" bändin laulaja lavalta, että "We're Dimmu Borgir from Norway and We're gonna kick your ass tonight!" Ei se ole mikään fakin Metallica! Christ. Missä pahuus? Missä pimeys? Missä uskottavuus? Sieltä pitäsi kuulua "I'm your new Satan!"

Se perjantaista. Scourgerikin oli ihan jees sivusta seurattava, mutta aika vaisu. Muita ei perjantaina sen tarkemmin tullut seurattua. Lauantaihin siis:

Aamulla aluksi hengailua metallijoukossa Hellsingin keskustassa. Ja kuinkas sattukaan. Kivasti oli GayPride, tahi joku sellanen gay-festari menossa rautiksella. Nooh, ei sinänsä mitään vikaa, mutta kontrasti pimeyden kansan ja hmm... iloisen kansan välillä oli vähintäänkin korni. Mutta festarialueelle.

Ensimmäinen jota saavuimme katsomaan oli Sotajumala jonka aikana tietysti MOSHHHPI... AIIII
Allekirjoittaneelta venähti ilkeästi vasurin keskarin ensimmäinen nivel. Ja se muuten teki yllättävän kipeetä niin ettei taas siellä takana naureta! Muutaman biisin ajan katselin touhua sivusta, mutta sitten alkoi sattua niin pirusti että pakko oli itsensä käyttää sidottavana ensiavussa. Sormi paketissa siis loppufiesta. Jippii.
Seuraavana aktina päälavalle nousi Behemoth, joka Dimmun sijaan toimi ihan Saatanallisen hyvin! Sopivan rienaava black henkinen show. Kaikki se mikä ei Dimmulla toiminut toimi Behemothilla. Ihan kipeen hyvä setti.
Ja heti putkeen Ghost Brigade, jonka lähinnä kuuntelimme Sue Stagen mäellä istuen. Toimi kyllä, mutta enemmän olisin odottut. Myös levy tuli heiltä ostettua, mutta se sitten vasta olikin pettymys. Kaipa siihen tottuu ajan kanssa.
Tunnin hengailun jälkeen Infernolla Discard veti loistavan rässisoun. Vaikkakin ilman toista kitaristia, mutta silit todella hyvä setti.
Viimeinen jonka katsoimme oli Suomen äijin Rainer Nygård orkestereineen. Diablo veti myöskin todella kovaa. Tosin ihmetyttää kovasti sijoitus Sue:lle, kun teltassa oli niin pirusti porukkaa että alkoi jo melkein ahdistaa.
Morbid Angelia emme enää jääneet pällistelemään.

Sunnuntaiaamupäivällä taasen suuntasimme stadiin päin jo aiemmin hengailun merkeissä. Lavalla päivän avauksena osaltamme toimi Job for a Cowboy, jota odotimme ainakin minä, fitz ja dm-rumpalimme kuin kuuta nousevaa. Tosin snadi pettymys iski kun Nikula spiikissään ilmotti että bändi vetää instruna kun laulajan kurkku on tulehtunut. Vaan eipä se menoa haitannut. Ihan mieletön instrumentaali keikka oli silti. Herrojen musiikki kun on niin teknistä että siinä on ilman vokaalejaki todellapaljon kuunneltavaa. Todella jees, vaikkakin odotan heidät näkeväni laulunkin kera.
Sitten olikin lähinnä pelkkää hengailua ja olemisesta nauttimista puoli seitsemään asti. Eräitä seurueemme jäseniä harmitti kovasti Korpiklaanin peruutus, mutta siitä se ohi meni kun Týr aloitti. Itse painin Nilen ja Týrin välillä mutta kyllä fäärsaarelainen viikinkimetalli vei voiton siinä fiiliksessä. Ja en hetkeäkään katunut. Ihan tajuttoman kova keikka. Vaikka en tuntenut kuin muutaman biisin niin silti huusin ihan fiiliksessä. Ehkä yksi parhaita keikkoja mitä olen nähnyt ikinä koskaan ever.
Ja Týrin jälkeen vuorossa olikin SLAYER josta luitte jo alussa.

Eipä tässä muuta. Thänks for teh party ja ens vuonna uudestaan. Nasta meininki, mitään ei jäänyt hampaankoloon. Kiitos kaikille seurueeni jäsenille. MOSH!