Koululleni oli tuossa torstaina järjestetty ns.musamaraton jonne kaikki enemmän tahi vähemmän halukkaat pääsivät esiintymään (itse olin lähinnä pakosta musiikinvalinnaisen kanssa). Paikalle oli saatu jos jonkinmoista artistia valinnaisryhmien esityksistä ja kuoroista aina raskaampaan rockiin saakka.

Varsinaisen bändiosuuden aloitti kaverietteni orkesteri Resurrection jota vielä toistaiseksi ei mikseristä löydy. Pojat ovat jo ihan kiitettävästi mainetta niittäneet Keski-Uudenmaan alueella. Normaalisti heidän lava "shownsa" on varsin nähtävän arvoista, mutta torstai oli kyllä lähes pohjanoteeraus. Siihen kyllä vaikutti suuresti se, että orkan entinen laulaja lähetettiin hevon helevettiin vasta toissaviikolla ja tuo oli vasta heidän toinen keikkansa tuolla kokoonpanolla. Vaan eipä se mitään, lippu korkeelle ja sitä rataa.

Tässä välissä oli pari laulu-ja soitin yhtyettä joita en valitettavasti nähnyt sillä poikkesin syömään kotiini.
Mikseri bändeistä paikalle oli lisäksi eksynyt Koe-eläin.

Illan varmaankin mielenkiintoisemman ja tavallaan odoitetuimman keikan soitti Rottaniitti (löytyy mikseristä), jossa itsekkin soitin enemmän tahi vähemmän kunnialla vajaan vuoden. Kyseessä oli poikien "kambäk" eli ensimmäinen keikka lähtöni jälkeen joten odotukset olivat kovin ristiriitaiset. Soitto sujui vähän niin ja näin, mutta lava esiintymisestä on annettava iiiiso boonus sillä poijjaat olivat hankkineet langattomat kitaralle ja bassolle joten molemmat juoksentelivat ympäri salia varsin vakuuttavasti ja saivat harvalukuisen yleisönkin jokseenkin tunnelmaan mukaan. Kehitystä on yhtyeessä tapahtunut huomattavastikin, mutta silti suosittelisin reenaamaan ahkerasti...

Illan varsinaiseksi "pääesiintyjäksi" oli saapunut jo varsin hyvin mainetta ja kunniiaa Etelä-Suomen alueella kerännyt LOA (löytyy mikseristä ja kaäykää hyvät ihmiset kuuntelemassa!!!). Hekin vähän uusitulla kokoonpanolla, sillä orkka vaihtoi rumpalia jokin aika sitten ja tämä taisi olla uuden rumpalin toinen keikka yhtyeessä (ensimmäinen jonka itse näin). Vaan eipä se menoa haitannut. Vaikka edellinen pärryyttäjä käytti tuplabasareita ei niiden puutetta juurikaan huomannut, sen verran vakuuttavasti takoi nykynen kannuttaja Rannan Teemu. Bändi veti taasen odotetustikin aivan loistavan setin, vaikkakin tavallista lyhyemmän ja sai nyt jo vähän monipäisemmän yleisön liikkeelle niin että loppu keikasta lattialla oli jo pientä moshpitin poikasta. Koska kitaristi Tommi ja basisti Lasse lainasivat Rottaniittin langattomia viritelmiä, pääsivät hekin riehumaan ympäri salia ja väilillä piti laulaja Arton kysellä, että missä mahtaa basisti sijaita kun soitto vaan kuuluu ja mies on jonnekin katsojien sekaan piiloutunut. Olen heidän keikkojaan kolme jo nähnyt eikä pettymystä ole tarvinnut kokea, sen verran kokeneita ovat kundit jo siinä hommassa ja mahtavan shown saavat aina aikaiseksi. Right on!!!

Koska tapahtuman äänentoisto koostui pääasiassa koulun omista kamoista ja artistien kitara ja basso vehkeistä ei sillä ole paljon brassailemista. Myös salin akustiikka on harvinaisen perseestä tuollaiseen tapahtumaan ja se häiritsi huomattavasti soittoa ja sen kuuntelua. Odotan innolla ensi vuotta, sillä silloin on koulullemme rakennettu uutuuden kiiltävä ja moderni auditoorio jossa fiesta on huomattavasti helpompi ja mukavampi järjestää. Sillon vaan sitten halukkaat lähialueilta kuuntelemaan musiikkiva!



Kiitos ja kumarus niille jotka tämän jaksavat lukea.