Sainpas sen Virtasolan ylipuhuttua mukaan. Lauantaina 17.11. oli tarkoitus tehdä pikavisiitti maalle, jotta ehtisin illaksi kaupunkiin takaisin katsomaan Viikatteen keikkaa. Lähettelin jo edellisenä iltana viestejä ja soittaakin koitin puhelimella moneen otteeseen. Ei mitään. Ei ainakaan aamulla. No, isä tuli hakemaan ja mentiin sitten Solan oven taakse. Olihan se jopa hereillä (just herännyt) ja sanoi tulevansa, muttei lähtisi meidän kyytiin vaan tulisi omalla autolla perässä. No, kunhan tulisi. Se olisi tärkeintä.

Maalle, ei tosin laittamaan rumpuja pystyyn kuten olin aikonut vaan potemaan krapulaa. Syytä en selosta tässä. Virtasola jopa pääsi yllättämään minut ja marssi huoneeseen kun olin makoilemassa sängyllä. No, rummut kasaan ja tuttu mikitystyyli eli C606 basariin ja B1 overiksi.

"Joulu Meksikossa" biisiä alettiin tekemään. Meni vähän pohtimiseksi, bassoa en halunnut vielä soittaa kun se on enemmän riippuvainen kitarasta. Ja varsinaista kitararaitaa olisi ollut mahdoton tehdä yhtä aikaa rumpujen kanssa. Joten pistin kitaran suoraan raituriin ja soitin näin demokitaran. Useampi otto tehtiin, nyt en kyllä muista edes mikä niistä olisi sitten ollut paras kun ei ehditty raitoja juurikaan kuunnella. Joistakin otoissa oli basarin ääni helkkarin pieni, saa nähdä tuleeko tästä oikeasti 60-luku kamaa kun basso hoitaa kaiken alapään ja rummuista kuuluu vain tiku-takua. Ensi viikonlopuksi selvitettävää.

Soitettiinhan me Virtasolan kanssa vähän Tuomari Nurmiota ja The Misfitsiäkin. Mutta sitten oli Mikon aika lähteä kotiin. Okei, seuraavat tekijät paikalle.

Laurila ja Airaksinen tulivat paikalle. B1 asemiin ja alettiin lauluhommiin. Järjestyksestä en muista muuta kuin että "MEAT" rääkästiin uudestaan. Laurila oli viimeinkin saanut tehtyä "Tonttu joka tiesi liikaa" -lauluun sanat ja joikasi sen. Toisella kerralla OK. Sitten kävin tietokoneelta tulostamassa sanat "Joulu Afrikassa" ja "Pukin jouluyö" -biiseihin. Laurila lauloi edellämainitun ja ekan ottoon en ollut tyytyväinen kun se ei suurimmalta osin mennyt lainkaan nuotilleen. Ei se mennyt kyllä toisella kerrallakaan, mutta välttävästi sentään.

"Pukin jouluyö", siitähän muodostui lähes ratkiriemukas tulkinta. Laurila lauloi pääosin, sitten van extemporena Airaksinen laitettiin laulamaan Joulupukin osat ja ne tulivat kevyen tylyyn tyyliin "vittu, vittu, vitun-vitun-vittu, perkele" ilman suunniteltuja painotuksia. Melkein tätä "Voi hitsinpimpula!" -osastoa siis. Miepä sit selostelin ne kertojan äänet ja ihmettelin, että miks menee niin hiton säröille. No, heitin siinä sit ne jutskat kahteen kertaan ja sit vasta huomasin, että raiturissa sisääntulosäätö ei ollut 'line'- vaan keskiasennossa, siis lähempänä 'mic'-asentoa joten eipä ihme, että meni säröille, kun sisääntulosignaalissa oli vahvistus päällä.

Mie en kyllä tuota raituria tajua perkele, kun se ei lauluraidoissa yleensä hävitä sitä entistä sieltä kokonaan pois vaan edellinen otto jää kummittelemaan ja sitten tulee näitä outoja delay / doubletrack -ilmiöitä. Oiskohan de-magnetisoinnin paikka?

Mutta nyt siis valmiina on viisi biisiä kuudesta. Ens viikonloppuna loput.