En tarkoita aikaa, mitä mittaamme, vaan en oikein keksi väen vääntäenkään kirjoittamista. No, suopursu tuokoon runon rakkaudesta unessani. Ethän ole temponut kättäsi irti kämmenestäni. Ei kukaan halua kadotusta ikuisen sielun sijaan. Hän ken seuraa Jeesusta, niin on aina kämmenellä ja siitä ei komenneta hyppäämään pois. Vain usko riittää, että kaikella on tarkoituksensa, vaikka toisinaan se sotii järkimaailmassa kohtaloa vastaan. Kolikolla on ne kaksi puolta ja ken heittää puolettoman heiton, niin hän on jokeri. Raamatussa sanotaan, että mitä sitä murehtimaan kyynäränkään vertaa. Tämä maailma vain on niin murheen suopa paikka ja näkee kauhua kaikkialla. Ei yksinkertaisesti jaksa seurata polkua, jota massat kulkevat. Legioonassani valitsen kultaisen keskitien ja yksin ei voi tehdä harmia itselleen tai muille. Ympäristö muokkaa kiristämällä ruuveja tiukemmalle, mutta se et ole sinä itse. Sinussa ei ole mitään vikaa, vaan ympäristössä. Nyt on aikaa itselläni olla, mutta en haluaisi olla päivääkään kauempaa enää yksinäinen sielu. Jokainen tarvitsee toisen ihmisen ja itse tiedän, ken minulle sopisi täydelliseksi vastapainoksi. Onhan hän jo kädessä kiinni ja olkapäilläni, mutta tuo lintu ei paljon siellä tuo minulle painolastia. Sulka lennättää taivaaseen keveän sydämmen, niin ne ovat tasapainossa pitäen lukua kuusi pystyssä. Inhimillisyyttä. Olen minäkin laumaeläin, vaikka kuljen omia polkuja. Ei saa unohtaa ketään porukasta. Meitä on nyt tällä hetkellä 13, eli rakkauden luku Paavalin Korinttolaiskirjeessä. Nyt toivotan Muusalleni oikein kauniita unia. Jokainen taiteilija saa inspiraationsa jostain ja monella se on nimensä mukaisesti Muusa... Annathan anteeksi, mutta minulla on käynyt iso inflaatio. En oikein osaa enää hymyillä tai nauraa. En ole tosikko, mutta mikä olen?