Vaikka tekisin miten hyviä tekoja maailmalle, niin vastaisesti minut halutaan tappaa vailla kiitosta. Ei makseta hyvistä teoista palkkaa, vaan tarjotaan varallinen kurjuus. Miksi haluaisin tehdä enempää, kun palkinto on tämä ja vapautenikin viedään. En halua olla osa tällaista kansaa. Haluaisin valita kansani ja ystäväni. Älkää tyrkyttäkö vääräuskoiset itseänne minulle. En tarvitse teitä, ketkä pahaa palvovat ja tarjoavat selkäpuolta puukotettavaksi. Minä katson pahuutta silmiin, vaikka kuljen leuka alaspäin tavatessani ihmisiä vastaan tulevia. En halua katsoa koko ajan vastaantulijoissa pahuutta silmiin. Tahdon ollakin yksin nyt, tai hengellisesti rakkaideni kanssa. Minun rakkauteni riittää Mary myös heille, ketkä ovat aidosti sinun ystäviäsi. Minulla ei omia aitoja ystäviä ole, kun elämäni on sabotoitu luottamuksen pulalla. En ole paranoidi, mutta aikuinen ja saan valita kaverini ja minun hierargiassa ystävä on paljon, paljon enemmän kuin vain kaveri. Ymmärräthän, että miksi sinun ystäväsi ovat minulle tärkeitä. Olet parempi valitsemaan seurasi ja ketkä elämääsi kuuluvat. Minulle tyrkytetään paskoja ystäviä liikaa. En ole paha, vaan kiltti ihminen, jolle pahuus työntää itseään liikaa. En halua, en voi, tekisin syntiä, jos olisin ystävä pahalle. Siksi en tiedä kenet ystävägalleriaani aitoina haluan ottaa. En ole selvännäkijä toisista ihmisistä, niin mieluiten olen se muukalainen täällä Suomessa. Ruotsi todisti sen, että se on sympaattisempi kansa. Meinasin olla kuolon oma ja ystävällisyys pelasti minut ja anteliaisuus. Kiitos ystäväni Ruotsalaiset, minulla oli oikeasti hätä silloin ja te huomioitte minut, ettekä satuttaneet lisää. Annoitte sydämmestä apua minulle. Kiitos, tack så mycket.... Jag älskar med hjärta... Suomessa narsismi kukoistaa lailla kedon kukkasen ja empatiaan ei ole kykyjä. Tunnista itsessäsi tuo epämukava piirre, niin saatat olla kolikossa paremmalla puolella, eli kruuna... Maailma luulee, että on hyvä olla sikopaimenena samalla ruokapalkalla, mitä siat syövät... Ken on itse pääpiru tässä sikopaimenen tarinassa. Onhan muona hyvää, mutta sielun ravitsee usko. Missä on usko parempaan, niin se on kadotuksessa. Rukouksella voimaa, mutta ken ainoa sitä minulle antaa? Ethän luhistu taakan alle? Taivaassa synnit painavat ja valtameret kannattelevat. En halua, että jäät jyrän alle, jos minä lysähdän. Painosi harteillani ei ole suuri korppini, olethan höyhenen keveä, mutta muut kuormittavat painoa ja työntävät omaa pahaa oloaan minuun ja se painaa. Et sinä St.Mary... Sulalla pääsee taivaaseen ja se kantaa lintuni sydämmen keveän. Näistä päiväkirjoistani teen uusia lauluja, että ne arvet jäävät ikuisesti kanssanne. Kiellän taas sanomalla EI, kun elän häkkilintuna kotimaassani. Katsooko esi-isämme millä silmillä meitä, keiden vapautta poljetaan katuun.