1. Onko kiire?
-Vain haudan lepoon ihmisen muutenkin lyhyen elinkaaren puolessa välissä. Vastaan, että ei ole kiire, mutta ohjataan ihmistä kiirehtimään. Jonkun toisen varallisuutta kohottaakseen maljana ylöspäin kohti taivasta. Se ei sovi kaikki tietävän Jumalan pirtaan. Mistä lähtevät tällaiset tonttu-uskomukset.

***Para (ruots. bära tai bjära) on länsisuomalaisessa ja ruotsalaisessa kansanperinteessä tunnettu maatilan tai talon haltija, eräänlainen tonttu, ja myös omistajansa apuolento. Para on kuitenkin nykyajan tarinoiden herttaisista tontuista poiketen kuvattu usein pelottavan näköiseksi ja voimalliseksi olennoksi.***

"WIKIPEDIA: Paran tehtävä oli talon ja omistajansa auttaminen ja varallisuuden kasvattaminen. Parat kävivät usein varastamassa muiden ihmisten tai perheiden omaisuutta tai maitoa heidän lehmistään ja toivat sen emännälleen tai isännälleen. Para ja sen omistaja olivat yhteydessä toisiinsa niin, että jos paraa vahingoitti, myös sen lähettäjä loukkaantui.

2. Onko nälkä tai jano?
-Suolainen nälkä ja elämänjano. Nöyrtyminen toisen ylivoiman edessä ei sovi kuin sellaiselle, joka osaa antaa anteeksi. Jos on annettavaa anteeksi pahoinpitelyssä, niin sanaa kiitos ei tarvitse sanoa paholaiselle. Vaikuttaa, että pimeys on vallinnut jo kauan, vaikka erilaiseen säähän ja valoon heräämmekin joka ikuinen päivä. Maailmankuva huijaa totuudesta.

3. Olenko yksinäinen sielu?
-Sadetta sietänyt niskassa ja tuulta tappuroissa. Yhteisössä tai kommuunissa hakeudun omaan rauhaani ja en tykkää ympärillä hälinästä, siis silloin kun en itse sitä tahdo. Olen tavallaan taivaanrannan maalari ja haen sielulleni rauhaa omista ajatuksista. En tykkää olla myöskään peukalo ylhäällä, jos joku toinen ajattelee minun aivoillani. Uskon kohtaloon, että kyynäränkään vertaa ei voi elämänsä pituutta hengellisenä ihmisenä pidentää, mutta teoilla hyvillä itselleen sitä voi vaurastuttaa. Sotii vastaan, että enkö itse voi terveellisellä elämällä vaikuttaa oman elinkaareni pituuteen. Kysyä pitäisi asiasta käsikirjoittajalta, eli arkkitehdiltamme Jumalalta. Esitän kysymyksiä itselleni, mutta nyt kysyn tieni pituudesta itse Jumalalta. En halua lopusta tietää, vaan tiedottomana lähteä. Synnynhän uudelleen toisena ihmisenä erilaiseen rikkauteen.

4. Miksi on tärkein kysymys?
-Tuo sana on äidinkielessämme taipumaton partikkeli ja nyt koko maailma huutaa, että MITÄ, MITÄ, MITÄ? Kuulostaa järjettömältä mielen köyhyydeltä huutaa noin. Ymmärrä sana MIKSI, niin saat pian sata kysymystä eteesi ja vastaukset niihin. Alat lähestyä kaikki tietävää Jumalaa. En tykkää, että kolmion sisälle laitetaan Jumala yhtenä silmänä, että sieltä hän kaikki näkee. Pitäisi nähdä ihminen parillisena, että jokaiselle on olemassa se oikea kumppani. Mitä asioita sydämmen lisäksi meillä on yksi elimistössä, niin aisteissa ovat tunto, hajuaisti nenällä, kieli maistamiseen ja jos sinulta joku aisti puuttuu, niin olisitko yhdestäkään valmis luopumaan. Vastaan tuohon, että varmasti et nautintoa tuovista aisteistasi mistään olisi valmis luopumaan. Voit menettää parillisista puolet, nenässä on kaksi sierainta, silmiä on kaksi ja korvia on kaksi kuulemiseen. Jumalan sana vaatii kuulemisen, mutta voit myös aistia lämmön tunteena. Vaali aivojasi, jotka ohjaavat elintoimintojasi aistien harmooniassa. Muista työturvallisuus elämää pidentääksesi. Tahtoiko Jeesuskin kasteen Helluntaina ja löytää oikean kumppanin? Hänelle ei tuota sallittu. Pidettiin pyhimyksenä.

5. Onko kysymyksiä enempää?
-Toistaiseksi vastaan lyhyesti ja ytimekkäästi kielteisesti, mutta en negatiivisesti vihaa tuntien. EI!!!