Hyvä puoli on raittiimmassa, mutta ei ihan raivoraittiissa elämässä päivän sana, eli otsikko. "Sunnuntai aamuna ilman krapulaa". Samariakoti Porvoossa tarjoaa nyt lämmön ja muonaa, että ei ihan kaduilla tai teltassa tarvitse paleltua ulkona. Onhan nyt miestenpäivä ja ironisesti Liisan nimipäivä. Nomen est omen, eli nimi on enne. Kakofoniaa on ajatusten tulva paremmasta elämästä, joka haaveena tuntuu ylivoimaiselta, mutta luovuttaa ei saa, kun näin sanoi eräs taannoin näkemäni kohtalotoverikin. Aamiaista napaan ja siitä lähtee jo parempi päivä käyntiin, kun saa puuroa, kahvia, leipää ja muuta terveellistä ravintoa A-luokan lihansyöjän koneistoon. Cashew pähkinät ja muut terveeliset öljyt odottavat seuravaa palkkapussia. Tiedän hyvin oman vatsani kautta, että mitä on terveellinen ruokavalio ja Suomalainen ravintoympyrä. Syö aamulla kuin kuningas, päivällä kuin ruhtinas ja illalla kuin kerjäläinen. "Hän huutaa vastatuuleen, vaikka myötätuuleen pystyisi kuiskaamaan. Soutaa vastavirtaan veneensä vieden koskeen kuohuvaan..." Kun tuulee vastaan, niin ryömimällä pääsee eteenpäin. Joskus vastatuuli hidastaa ja on tosiaan aikaa miettiä, mutta yhteiskunta ei anna aikaa elää. Marigold, kehäkukka tai ringablom on tuleva kukka, joka puutarhaani koristaa kaikkeudessaan. Se on keltainen aurinko Solar Plexus, kuten paratiisini on kirjava kuin sateenkaari. Spektri värien tulee auringosta. Vain liila rusketus ja viininpunainen lämpö puuttuu punaisilta poskiltani. "Sä tulit suruisena savuiseen kuppilaan. Enkeleitä toisillemme, niin saamme rakkautemme kestämään."

Jope Ruonansuu - Enkeleitä toisillemme:

Toinen toistaan huonompi ihminen,
Kaipaa rakkautta kuitenkin,
Silloin särkynyt sielumme syntinen,
Löytää toisestansa enkelin,
Sä tulit suruinesi savuiseen kuppilaan,
Miltein kyyneleitä silmissäs näin,
Jäimme yhdessä huoliamme hukuttamaan,
Joku katsoi meitä ylhäältä päin,
Ollaanko enkeleitä toisillemme?
Siipiesi suojaan saanko painaa pään?
Jos oomme enkeleitä toisillemme,
Saamme rakkautemme kestämään,
Ollaanko enkeleitä toisillemme?
Kai sinut ikuisesti pitää saan,
Jos oomme enkeleitä toisillemme,
Emme muuta enää kaipaisikaan,
Vaikka sinut syliini painaisin,
Voin olla kaukana jossakin,
Mutta palaan varmasti, rakkahin,
Vaivuin hetkeksi muistoihin,
Minä kerran sinua jos loukkasin,
Tyhmyyttäni sinut melkein menetin,
Sitä anteeksi pyytää nyt tahtoisin,
Sulta, rakkaani, viimeinkin,
Ollaanko enkeleitä toisillemme?
Siipiesi suojaan saanko painaa pään?
Jos oomme enkeleitä toisillemme,
Saamme rakkautemme kestämään,
Ollaanko enkeleitä toisillemme?
Kai sinut ikuisesti pitää saan,
Jos oomme enkeleitä toisillemme,
Emme muuta enää kaipaisikaan,

Kari Tapio - Valoon päin:

Olin kulkenut maata ja merta,
Nähnyt melkein mä Helvetin,
Ehkä suonissain virtaavaa vert,a
Joskus liikaa mä myös laimensin,
Olin vannonut myös joka kerta,
Kautta suojelusenkelin,
Seilaan viimeistä kyynelten merta,
Sisimpäin minä näin laimensin,
kertosäe:
Valoon päin nyt varjoista kuljen,
Yksin siihen en pystyisikään,
Ja jos hetkeksi silmäni suljen,
Mä hänen kulkevan vierelläin nään,
Valoon päin nyt varjoista kuljen
Nöyrin mielin oon päättänyt tän,
Ja kun viimeksi silmäni suljen,
Mä hänen suojaansa ainiaaks jään,
Näitä arpia en enää peitä,
Ne on aarteita sittenkin,
Ilman niitä ja mun kyyneleitä,
Yössä yksin nyt vain olisin,
Siitä kiitänkin jokainen ilta,
Kun mä tyynylle painan pään,
Vihdoin alla on kestävä silta,
Jota kuljen mä taas elämään,