Olihan levoton yö ja unet ovat täyttä sekamelskaa. Tuntuu, että ei kerkeä antaa itselleen aikaa ja hyvinvointia itsensä hemmotteluna. No, kadunmies ei hempoa tunne itseään kohtaan. Karu elämä opettaa aika kovaksi kuoreksi ulkoa päin. Olenhan Samaria-kodissa, mutta siitä puuttuu oman kodin tuntuma ja alusta saa etsiä joka ikusen nippelin mahdolliseen uuteen kotiinsa. No, eihän ole helppoa löytää. Olisinpa päässyt helvetistä pois, eli Suomesta pysyvästi ulkomaille. Katkeruus omaa syntymä kotiani kohtaan jää lähtiessäkin. Sattuu sydämmeen menenpä minne tahansa Suomessa, niin paljon tämä paska läpi nimeltä Suomi-Finland Perkele on koetellut kulkijaansa. Oma suku ja kaikki ovat selkään puukottajia.

Vihaan Suomea. Olenhan sanonut äidilleni, että vittuako naitten minut, kun tällaisen elämän tarjositten. Olen antanut vähistäni tarkoittaen toiselle köyhälle, niin EI, aina keräilijä on se kuka hyötyy. Nauhaton bassokin oli tarkoitettu vähäosaiselle lapselle ja opetusvideot. EI päätyi keräilijän seinälle. Olen kuin Pietari ja kiellän Suomen 666 kertaa, joten vain tämä valtio ansaitsee kantaa statusta paholaisen numerosta. Rosvoava kansa ja Jeesuksen viha on ollut täällä koko ajan, koska häntä saa etsiä ja huutaa ääneen kovaan etsien roskapöntöistä. Hävettää siten sininen risti lipussamme. Onhan meillä optio, että lippu vaihtoon, kun v. 1995 liityttiin EU:hun. Tähtilippu tilalle, kun tiainen joikaa murheellista maata. Maatan on huono olla tai valveilla. Pitäisikö heittää kärrynpyöriä, voltteja vai kuperkeikkoja? Voltteja on vain henkisessä paristossa jäljellä kovin vähän ajatellen koko elämää, joka hyvässä elektrolyytit pitäisi liikkeessä pitkään. Jännite ihmiseen syntyy jumalasta ja loput luontoäidistä. Onhan ihmisen anatomia, usko ja psykologia mielenkiintoinen käsite. Ehkä siitä ei tarvitsekaan tajuta kaikkea tai hormoneilla ohjailisimme toisiamme. Jumala on enemmän, eli rakkaus. Mistä tulee usko ja toivo, kun elämä murjoo ja ketään ei kiinnosta enempää, kuin kilo paskaa toisen elämä ja mahdollinen onni tai kurjuus. Näemme toisemme muukalaisina, vaikka vain ohi kävelisimme...