Paluu Mikseriin voisi olla jotain hienoa ja tunteita herättävään, vaan kun ei ole. Olo on kuin kävelisi yksin hautausmaalla lukien hatakivistä nimiä, päivämääriä ja muistokirjoituksia. Nimet ovat vieraita ja päivämäärät vanhoja. Ei täältä minulle mitään löydy, mutta on ainakin rauhallista. Tänne voin joukkohaudata biisini kenenkään sitä häiritsemättä tai siitä suuremmin häiriintymättä.