Carved in Ashes, eli "tuhkaperseet" näin kaveripiirissä, on tässä viimeiset reilut 12 kuukautta ensisijaisesti puhallellut kollektiivisesti muniinsa jonkinlaisen eksistentialistisen lamaannuksen kourissa: pitkäaikainen taistelutoverimme Lauri rumpujakkaralta päätti keskittyä muihin projekteihinsa (mm. Dark Sarah) vuoden 2013 alkupuolella, eikä edes akustinen lämppärislotti Antimatterin (UK) Helsingin keikalle keväällä 2013 lämmittänyt sen enempää kuin talvipakkasilla housuunsa kuseminen. Jotain tars tehdä, sehän nyt oli sanomattakin selvää...mut liekö sitten ollut Päivi Räsäsen körttinutturan aiheuttama vääristymä yleisessä aika-avaruusjatkumossa vai yleinen laskusuhdanne feng shui-barometrissä, kun rauta ei vaan lähtenyt nousemaan. Treenikämppäkin kävi tarpeettomaksi/meni alta, kun bändimme kyrpiintyi kajalilla lätväävien kanssavuokralaisten goottiperseilyyn. Eräänäkin iltana kun kitaristimme Kimmo oli poikennut treenikselle ihan randomilla, oli kämpän ovi ammottanut auki - ja kämpässä ihan vain karkeastikin arvioiden yli 20 kiloeuron arvosta erinäköistä musiikkiromua! Onneksi sentään treenis oli osa isoa treenikämppäkompleksia Helsingissä, kulunvalvontalaitteineen kaikkineen. Mitään ei sillä erää kämpältä kadonnut, mitä nyt luottamus kimppabändiin, ikuisesti. Akustinen EP olis sekin pitänyt pistää aluilleen, mut joka suunnasta tuntui satavan vain niskaan ripulipaskaa kuin teuraseläimen peräsuolesta. Allekirjoittaneen taloudellinen tilanne heitti sekin hetkellisesti häränpersettä ja kas: bändin kotisivujen suoraveloitus kusahti sen kerran, ja Murphyn lakia mukaillen juuri sinä aikana kun domain ei ollut omassa hanskassa, joku saatanan perseaivo-apinanrunkkari oli mennyt rekisteröimään sen itselleen. Kuvitteliko joku Atlantin tuolla puolen lituskanäytölleen energiajuomia roiskiva finninaamainen nörtti, että saisi hyvät massit kun siirtäisi domainin takaisin Carved in Ashes'ille sievoista rahasummaa vastaan? Ja vitut. Pitäköön tunkkinsa, saatanan jälkipubertantti paskamaha.

Missään vaiheessa ei silti edes huumorimielessä otettu bändin poikain kanssa puheeksi, josko olisi jo aika pistää pensselit santaan ja aloittaa vaikka kiva sudoku-harrastus. Ei.

Musiikintekeminen kun on sen luonteinen sielunvamma, että biisejä tulee väkerrettyä vaikka nälkäkuoleman partaalla, kunhan tärisevin käsin pääsee tuottamaan jotain ääntä mistä vaan mölytoosasta. Tai noh...okei. Vähän taisin nyt liioitella; Olenhan itsekin jättänyt erään ensimmäisistä Carved in Ashes-keikoista väliin jossain Jumalanhylkäämässä soittojuottolassa pääkaupunkimme periferisimmissa kolkissa, kun sain jälkikasvultani päiväkodista tuliaisiksi ärhäkän noro-viruksen ja pariin, kolmeen päivään ei ruuansulatuskanava suostunut käsittelemään edes ajatusta kiinteästä ruuasta. Tiedän, joo, sen legendaarisen anekdootin Twist-Twist Erkinharjusta, joka keikan kunnialla läpi ruokamyrkytyksen tai jonkinsortin vatsataudin kourissa ja biisien välissä tyynesti ravisteli paskaa rokkifarkkujensa puntista ulos. Ihan niin kova jätkä en itse vielä oo...(säälin kyllä rumputeknikkoa joka tuon sotkun joutui siivoamaan :D)

No mutta. Nyt alkaa vihdoin hieman pilkistää valoa tunnelin päässä, eikä se taida tällä kertaa olla intercity-junan polttimoista. Uusia biisejä on kaikessa hiljaisuudessa väkerrelty ja demoteltu - ja tuo ikuisuusprojektin piirteitä saanut akkari-EP alkaisi biisimateriaalinsa puolesta olla aikalailla läjässä ja pelkästään biisien nauhalle laittamista vaille. Muutamia noista uusista schlaagereista pääsimme jo live-yleisönkin edessä testailemaan tuossa muutama viikko sitten, kun vedimme semi-akustisen setin Dubrovnikissa, Helsingissä. Vastoin kaikkia pahaenteisiä ennakko-odotuksia keikka meni aivan saatanan hyvin! Reilu vuoden keikkatauko ei kuulunut otteista ja tilaisuuden järjestänyt Macaroni Penguin Music-pienlevymerkki/ohjelmatoimisto oli sen verran vakuuttunut tuhkaperseidemme edesottamuksista, että jatkossa hoitaa manageroinnin ja keikkamyynnin puolestamme, mikä sopii meille laiskoille paskiaisille paremmin kuin hyvin. Keikkojen säätäminen on aivan oma taiteenlajinsa, josta esim. meikäläinen ei jaksa olla kiinnostunut sitten hevonvitunkaan vertaa. Pitäisi osata myydä bändiä, olla markkinointihenkinen, nuolla persettä, luvata ummet & lammet, ja sit vielä keikan jälkeen tapella ravintoloitsijan kanssa siitä, myytiinkö tarpeeksi olutta, joiko bändin hipinretkut bäkkärillä liikaa olutta ja kuka keikan laskuttaa (vai kiertääkö baari veroja ja maksaa mielummin pimeänä käteen, jolloin kaikenlainen vedätys keikan tilaajan puolelta on enemmän sääntö kuin poikkeus). Liikaa byrokratiaa ja suhdetoimintaa. Ei kiitos.

Eli: nyt Carved in Ashes tekee siis yhteistyötä Macaroni Penguin Music-labelin kanssa! Lafka myy bändimme keikat ja hoitaa laskutuksen - ja hoitaa siinä sivussa kaikenlaista muutakin pientä promootiota levymerkin ominaisuudessa. 360 - vai miten se nyt meni nykyään busineksessa? Ja mitä tulee tuohon promootioon, siitä alunperin pitikin raapustelemani: aivan tässä näillä näpyttimillä nimittäin MPM julkaisi Bandcamp-sivuillaan eräänlaisen "sämplerin", kokoelmalevyllisen rosteriinsa kuuluvien orkesterien muzakkia. Tästä linkistä sen voipi käydä tarkastamassa, ja vaikka jostain syystä Carved in Ashes-musa ei sielun syvimpiä sopukoita puhuttelisikaan (mut niinhän nyt ei tietenkään voi olla), luulisi pläjäykseltä löytyvän vähän jokaiselle jotain.

https://macaronipenguinmusic.bandcamp.com/album/sampler-vol-2

Meidän hippilaumalta valikoitui kokkarille tuoreimman The Drowned Silhouette-EP:n (2012) ehkä eeppisin raita, Lupus Homini. Tällä kertaa ideana oli tarjota potentiaalisille faneille progressiivisempaa soundia, koskapa viime syksynä, kun tarjoutui once-in-a-lifetime-tilaisuus tehdä musiikkivideo, pelasimme jo ns. hitti-kortin. (btw. tuo Midnight Solitude-biisistä tehty video on YouTubessa rikkonut jo 3000 katsojan rajan, mikä tällaiselta nobody-bändiltä lienee ihan hyvä saavutus! Amerikkalaisella gootti/metallimusiikkisivustolla nimeltä Vampire Freaks tuo video on saanut jo yli 3600 katselua!) Tuon TDS-EP:n ilmestymisen tiimoilta tämä nimenomainen proge-eepos kirvoitti mukavan positiivista palautetta mm. Led Zeppelininkin kanssa työskenneeltä veteraanituottajalta Stuart Eppsiltä - joka olisi pientä nimellistä korvausta vastaan tarjoutunut miksaamaan biisistä oman versionsa. Tuota korttia emme kuitenkaan katsoneet.

Sillä aikaa kun CIA oli "luovalla tauolla", en patologisena musanörttinä tietenkään tyytynyt lepäämään laakereillani, vaan askartelin oman postrock/elektrojazz-terapiaproggikseni kanssa, taka-ajatuksena julkaista jonkinmoinen "soololevyllinen" instrumentaalimusiikkia muiden samanmielisten musiikkinörttien ratoksi. Tuo proggis kuitenkin jäi taka-alalle kun sain kutsun featuroimaan WOTZC-yhtyeen live-kokoonpanoon yhden keikan ajaksi, kun bändin oma sormiovelho oli lähtemäisillään Berliiniin. Noh, tuo yksi tuurauskeikka poiki heti toisenkin - ja nyt olen ilmeisestikin yhtyeen täysivaltainen jäsen kosketinsoittajan ominaisuudessa, vanha kiipparisti kun näyttää jäävän Saksaan toistaiseksi. Noh, mikäs siinä! Hieno bändi ja hyviä tyyppejä. Bändin tuorein Fireworks-single, joka tuolta MPM:n kokoelmalevyltäkin löytyy, on aivan helvetin tiukka biisi! Bändin rumpali olikin jo entuudestaan tuttu yhtyeestä The Music of Erich Zann, jossa soitin jokunen vuosi sitten hetken aikaa. Maailma on pieni - niin pieni, että kun yyteröin ensikertaa tuota kappaleluetteloa tuolta MPM:n kokkarilta, en voinut olla hienoisesti huvittumatta: soitan kahdessa noista kokoelman bändeistä - ja kolmannenkin kanssa olen justiinsa paraikaa valmistautumassa featurointi-keikkaan, yksi onkin jo plakkarissa hiljan järjestetyiltä Lost In Music-festareilta Tampereelta. Tuokin "tuurauskeikka" poiki samantien toisen... :D Tämä kolmannen asteen yhteys kokkarilta on helsinkiläinen postmetal-bändi Crib45, jonka kanssa olis tarkoitus könytä Semifinaalin lauteille 14. marraskuuta, eli rapsakan kahden viikon päästä perjantaina, kun orkesteri esittää todella eksklusiivisen 2 setin 10-vuotis juhlakeikan Incredible Brainshellsin kera.

Ja mitä tulee tähän musaskenen "piiri pieni pyörii"-meiningiin, niin tuolla parin viikon takaisella Carved in Ashes-akkarikeikalla oli headlinerina niinikään MPM:n vaikutuspiiriissä oleva Electric Wheels of Confusion, jonka kanssa soitin viime kesänä pari vetoa, mm. Kokkolan Manifesteillä - ja jos olis työkiireiltä ehtinyt vaan treenaamaan edes pari rallia, olis voinut EWC:n kanssa vetäistä muutaman kesähitin for ol' times' sake, mut kun kroonisesti persaukisen muusikonkin pitää välillä käydä ihan oikeissa töissä, perkele. Noh, tuolla Dubrovnikin keikalla kävi sit puolestaan CIA:n kannalta melkoinen lottovoitto, että WOTZC:n lyömäsoitintaiteilija Joonas sattui olemaan mestoilla yyteröimässä meidän progehippien elämöintiä, ja kuten sanoin: keikka meni niin fiiliksen kuin soundiensa puolesta sen verran erinomaisesti, jotta Joonas tarjoitui leipomaan rumpuja tulevalle EP:lle jos tarvis - ja toki se vain passaa! Ei tarvitse ainakaan pelätä, että levy alkaa kallistua nuotiokitaroinnin ja ripariyhteislaulujen suuntaan. Itse kun olen jäävi omia biisejämme analysoimaan, niin täytyy vain luottaa muiden sanaan: kuulostamme kuulema tuhdisti Opethin, Katatonian ja Anatheman risteytykseltä, erityisesti akustisesti. Hyvä niin!

Jos tulevalle rieskalle saisi edes hyppysellisen esim. Opethin Damnation-levyn fjongaa, ehkä rahtunen Katatonian Dead Kings- ja Night Is The New Day-levyjen atmosfääriä, ripauksen Porcupine Treen tunnelmoivampaa laitaa ja - jos vaan vielä saa yhden ainesosan keitokseen sekoittaa: Pink Floydin kulta-ajan soundia...tiedättehän, Dark Side of the Moon, Wish You Were Here...Echoes...

Joku 7-8 biisiraakiletta olisi tyrkyllä, katsotaan nyt sitten mitä niistä syntyy...ja btw: tämä ei nyt varsinaisesti liity aiheeseen hevon-vitun-mitenkään, mutta kun tässä skrivatessa on taustalla soinut koko ajan David Sylvian, niin onpahan vaan pakko sanoa se tännekin: aivan pakahduttavan hienoa musaa! Heebon kollaboraatiot Ruyichi Sakamoton kanssa, aijai! Forbidden Colours, World Citizen...ja sitten ne lähes silkkaa meditaatiota olevat hissuttelulevyt: Approaching Silence ja Holger Czukayn kanssa tehty Mutability (A New Beginning Is In The Offing). Silkka neroutta!!!