ouh..tuntuu taas niin helvetin pahalle..ja sitä on niin helvetin vaikeeta myöntää..minen osaa pyytää apua..vaikka sitä tartteisinkin..kolmena iltana peräkkäin oon soittanu kullalleni ja itkeny, että on helvetin paha olla. tuntuu vaan, että menneisyys kaatuu niskaan..ettei siitä pääse koskaan irti. varsinkin kun on kevät.ei voi unohtaa viime kevättä jne.
onha miu rakas jotenkin onnistunu lohduttamaan..vaan se ei se ymmärrä..ei kukaan ymmärrä..helpottais varmaan jos sais joskus puhua kaikki surunsa jollekkin..