Nuo jumalaiset päivät paljastavat itsestäsi ja omistamistasi turhakkeista kummia puolia. Kyseinen tapahtumaketju käynnistyi omasta youtuben-läräily sessiostani. Tuo hauska videopalvelu kun toi silmieni eteen muutama viikko sitten julkaistun riemastuttavan Beastie Boysin Fight For Your right Revisitedin. Video on tehty promoamaan juurikin ilmestytnyttä Hot Sauce Committe Pt. 2 albumia ja sen taustalla kuullaan kahtakin eri levyltä löytyvää kappaletta (Make Some Noise & Too Many Rappers, ainakin ne mielestäni). Video on puolituntinen cameoparaati, joita en halua paljastaa vaan ne on parempi katsastaa itse. Voin kyllä varoittaa, että jos sinua ei naurata Seth Rogenin, Danny McBriden tai Will Ferrelin huumori, sitten ei kannata vaivautua.

Tämä video laukaisi minussa kumman reaktion jonka johdosta aloin etsimään omista hyllyistäni samanlaista upeutta. Laitoin soimaan uutta Fleet Foxesia ja Glasvegasia ja löysinkin riemastuttavan määrän hauskoja julkaisuja. Toivottavasti hyviä elokuvia joita on alekorista löytynyt, mutta ei ole tullut ikinä katsottua (Brick, The Crazies, Ponyo Rantakalliolla, The Hunger...). Kummia kirjoja (Hugh Laurie; Gun Seller, Mikko Majander; Demokratiaa Dollareilla, Saul Williams; Sanoi Haulikko Päälle) ja iki ihana luotettava Gameboyni jolla oli ilo jauhaa Ballon Kidiä. Näiden jälkeen aloin penkomaan muutama viikko takaperin järjestetyn Record Store Day saalistani. Mikään sinä päivänä ostamistani levyistäni ei silti jaksanut kiinnostaa niin paljoa, kuin niiden seasta löytämäni kumma vinyyli, jonka kansi puhuttelee ihmistä kuin ihmistä.

Kyseessä oli kirpputorilta kyseisen kannen perusteella ostamani hupaisa levy jota en myöskään ollut ikinä kuitenkaan kuunnellut. Siinähän ei auttanut muuta kuin lyödä levyä lautaselle ja neula sen pinnalle muodostamaan toivottuja sulosävelmiä. Ensimmäinen puolen aloittaa You're The Reason balladi. Kappale on ihan hauskan korni, mutta silti hieman unohdettava. Sävellys ei ole mikään maailman ihmeellisin, eikä meininki ole muutenkaan niin toivotun härskiä Las Vegas -hupailua kuin voisi olla mahdollista. Joten yllätykseni oli suuri kun seuraavat kappaleet löivätkin peliin sitten ihastuttavaa poproskadiscofunkkia. T. Bird niminen kappale ei vielä täyttänyt tanssilattiaa, mutta sen jälkeen tuleva nimikappale Dangerous vei jo sydämeni mukanaan. Tunnelma pysyy kovana myös seuraavan puolenkappaleilla Get Down ja That's No Way. Stasera Mi Butto tasaakin tunnelmaa hieman kohti loppua ja levyn outrona kuullaankin levyn aloittaneen You're The Reason kappaleesta hyvin samanlainen versio, joka toimii levyn outrona. Ratkaisu on kumma, että levyn tylsin ja hitain kappale ei ole pelkästään ensimmäinen kappale vaan se kuullaan kahteen kertaan. Mutta levyllä on tosiaan vain kahdeksan kappaletta, mutta mitäpä tuota turhaan venyttelemään, minä sain ainakin viihdettä rahani edestä. Millään tasolla en voi väittää, että levy olisi mikään kadotettu klassikko, mutta yrittäkää asettua kenkiini, jotka ovat nyt kylläkin eteisessä. Olen tottunut, että suurin osa Anttilan alekorista kerätyistä heräteostoksista ovat melkoista roskaa. Mutta nyt kirpparilta oli mukaani tarttunut muutamalla eurolla levy jonka kansi ja nimi jaksaa ihastuttaa ja sen sisältämä musiikkikin pisti jalan vipattamaan. Ja se on paljon enemmän kuin mitä moni ostamani uusi julkaisu pystyy tekemään, joten pisteet sinulle Doug Fowlkes joka oli kirjoittamassa levyn kappaleista kuutta ja toisena tuottajana

Joten kiitoksia sinulle Dangerous. Kiitoksia, että toit kuuman ruotsinlaivan tanssilattian yksiöni likaisille lattioille. Tämän musiikin tuottama energia innosti minua liikkumaan pienestä asunnostani ulos ja tekemään elämälleni jotain muutakin kuin käymään läpi kaikkea turhaa ostamaani materiaa. Tiedä vaikka tulisi poikettua kirpparille tutkimaan tulisiko vastaani samanlaisia löytöjä ja jatkamaan mietintöjäni mitä kaikkea mahdollista tämä kertoo minusta itsestäni.