aurinko pilvien lomasta esiin pistää/
silmäsi saa sen valo välkähtämään/
mieleen tuo kreikkalaisen viisauden/
laitan mukaasi kolikot, vuoksi varmuuden/

lausun perkeleet rukousten sijaan/
epämääräisiltä jumalilta vastausta tivaan/
kuka kertoo ystäville, kuka omaisille?
lankeaa vastuu kokonaan minulle/

oven takana mietin tuhannetta kertaa/
onko oikeaa tapaa asiaani esittää?/
halata en uskalla, voin olkia kohauttaa/
täytyykö itkeä, vai kiveä esittää?/

"isänmaanpuolustustehtävissä aina hyvin pärjännyt poikanne.. ei, ei, ei!"
"muistattehan, että poikanne lähti sotaan urhoollisin miel.. EI, EI!"
"me kaikki kohtaamme joskus vaikeuksia ja.. eih.. eieiei.."
"teidän poikanne, minun ystäväni, on.. EI PERKELE!!!!!!!!"

POIKANNE ON KUOLLUT/
mietin miten aloitan/
POIKANNE ON KUOLLUT/
onko väärin jos vain kirjeen kirjoitan?/
POIKANNE ON KUOLLUT/
miten tämän esitän?/
POIKANNE ON KUOLLUT/
entä jos kaiken vesitän?/

reitti on tuttu, tunnen tien kuin taskuni/
silti väärään oveen jo kertaalleen koputin/
vietin tällä alueella päivät menneen lapsuuteni/
mistä siis johtuu että näin pahasti eksyin?/

oikea ovi kasvojeni edessä nököttää/
entä jos en saa sanotuksi yhtään mitään?/
riittääkö elkeet, kertooko tarpeeksi/
jos vain virallisesti pyydän anteeksi?/


VOI KUNPA PÄÄSISIN VIELÄ/
POIKANI ELOSSA NÄKEMÄÄN/
EN SINUA TÄSTÄ SYYTÄ/
EN PIDÄ VASTUUSSA TIETENKÄÄN/
VAAN KAI TAJUAT/
ET OLET TERVETULLUT ENÄÄ/

VOI KUNPA PÄÄSISIN VIELÄ/
POIKANI ELOSSA NÄKEMÄÄN/
EN SINUA TÄSTÄ SYYTÄ/
EN PIDÄ VASTUUSSA TIETENKÄÄN/
VAAN KAI TAJUAT/
ET OLET TERVETULLUT ENÄÄ/