1.
Mietin hiljaa mieles, mihin olisin voinu mennäkään/
Pienen pojan atteella, kulkenu omas mielessään/
Mut olisinko kohdannu sen jota eniten rakastan?/
Jolle mun sydän sit oikeesti tulee kuulumaan/

Mietin pääni puhki mielessä, mitään ei tuu kuulumaan/
Sisäl hakkaa, mun olis varmaan parempi hakata takas/
Mut sydän sykkis helpommin, jos vierel olis joku rakas/
Jota hyväillä, joka olis hyvä, se herttaässä siin pakas/

Mut kuulo etäisyyden pääs, kuulen kantautuvan jotain/
Et don't be sad, it'll get everything ool rait/
Sit sitä mielessä kelaillen, mul olis paljon kysyttävää/
Mut kun oikee aika tulee, en ikin kysymään jää/

Et onks tää mun aika, onks mul tääl oma paikka/
Johon kuulun, jota sit huollan omal ajal/
Mut mieli kankeena, jatkan päivään seuravaan/
Mun mieli on ilkee, ja se mua salaa sisäl teurastaa/

K.
Mietin mielen miettees, mitä mul on pieles/
Samat kohtaukset, taas uudestaan ja uudestaan mieles/
Pääs pyörii ajatuksii, karseita ja mustii/
Ne on mun sisält, ne on mun pääni mielenkuvii/

2.
Tartunnu monasti kynää, päästäny hirviön vapaaks/
Sisäl karmivii ajatuksii, jotka hirviön lailla tappaa/
Jos sanat ja mielikuvitus tappas, mä olisin jo menny/
Silti tässä seisonu edelleen, enkä oo mitää tehny/

En mitenkää voi antaa anteeks itelle, et tartuin kynää/
Sillon ekal kerral, kun muste oli viel puhdasta ja ajattelin hyvää/
Nyt voi lievästi sanoo, et oo mielenvikanen hullu/
Jolle mikään ei sovi, enne ku on omat ajatukset kuullu/

Kirjottanu paperille ne, ja saanu musteen suttuun/
Hinkaten kynää paperiin, kunnes sekin mustuu/
Asia kerrallaan, koitan pyrkii näyttää tunteita/
Mut kun huomaa siinki, et yhteen sivulliseen menee tunteja/

Niit tunteja elämästä, mitä oon jättäny elämättä/
Kulkien ääri rajoilla, pelkäämättä edes sitä/
Et voisin olla kuollut, tai edes satuttaa itteeni/
Mut mun haavat ei parane ikin, avaan siks siteeni/

K.