Olen nähnyt jo pitkän aikaa joka yö painajaisia,toinen toistaan kamalampia ja todellisiakin.
Joka kerta olen kuitenkin herännyt pahimmassa koetuksessani,minut on herätetty rukoukseen.
Rukoukseni ovat olleet voimallisia ja minusta riippumattomia,harvoin muistan myöhemmin mitä olen loppujen lopuksi rukoillut.
Unissani olen kokenut verisiä välikohtauksia,joissa olen itse kuitenkin ollut sivullinen ja minun on ollut mahdoton tehdä mitään,Jeesus-nimi on ollut ainoa apuni.
Viime yönä heräsin kaksi kertaa,ensimmäisen klo 00 ja toisen klo 02. Olen siis nähnyt lyhyitä,mutta silti kokonaisia tarinoita sisältäneitä painajaisia,joista on ollut aina yhtä ihmeellistä herätä.
Herättyäni toisen kerran,rukoilin päästyäni pahimmasta shokista ja sen jälkeen luin raamattua,minun tuli lukea juuri tiettyä kohtaa,joka käsittelee enteitä ennen Jeesuksen takaisin tuloa,sitä mikä erottaa jumalattoman jumalisesta.
Sain jälleen unta luettuani,heräsin klo 6 seuraavan kerran. Silloin oli jo mukavampi olla.
Aamu ei kuitenkaan kovin kauaa ollut ruusuinen,sillä äitini keksi sanoa meikatessani väärän sanan,joka johti itkuun..
Sillä oli kuitenkin tarkoitus,sillä aloimme keskustella syvällisesti ja asiallisesti tämän hetkisestä elämän tilanteesta ja unestani. Rukoilimme myös hartaasti.
Onneksi ulkona oli kovin kaunis ilma....mutta ei siinäkään vielä kaikki.
Kun pääsin asemalle,meinasin liiskautua tunnelin liukuovien väliin. Ne jostain kumman syystä alkoivat aueta niinkuin normaalistikin kun olin menossa niiden välistä,mutta pysähdyin ja liukuovet menivät nopeasti kiinni,minua olisi sattunut,jollei minua olisi refleksin omaisesti pysäytetty.
Kun pääsin Hyvinkäälle,suojatiellä valkoinen pakettiauto ajoi hurjaa vauhtia minua päin liukasta tietä,mutta jälleen,juuri ennen kuin olisin jäänyt alle,minut pysäytettiin aivan samalla tapaa kuin liukuovien edessä.
Miesten ilmeet pakussa olivat totaalisen järkyttyneitä,kuin myös minun.
Kiitos Herra,olen elossa!