Olen ylioppilas, tai siis ylihuomenna virallisesti, mutta.. niin. Pää on aivan tyhjä. Nyt kuulemma ollaan siinä tilanteessa, että ollaan yleissivistyneimpiä, fiksumpia ja enemmän tiedolla täytettyjä kuin koskaan enää myöhemmin elämämme aikana. Mitä?! Minä en tiedä mitään... On niin haikea olo, olen ponnistellut välissä kovemminkin tämän eteen ja se on ollut sellainen "kaukainen", hieno päätös sitten siellä jossain ja nyt kaikki yhtäkkiä konkretisoituu: vanha tuttu koulu on pian taaksejäänyttä elämää, samoin tutut opettajat (sekä ne mukavat että hiukan epämiellyttävämmät) ja kaikki ihanat ystävät, joihin olen juuri lukiossa tutustunut. Lukiossa vasta löysin ihmisiä, joiden kanssa todella olimme samanhenkisiä ja kaikki natsasi todella hyvin yhteen, hehän ovat käsittämättömän rakkaita.. Nyt sen vasta voi tajuta kunnolla, vietin lähes kolme vuotta niiden ihmisten kanssa 1/3 vuorokaudesta (ja enemmänki vapaa-aikana!) viitenä päivänä viikossa!
Nyt jätän kaiken, tai siltä tällä hetkellä tuntuu. Mitä minulle oikein jää? Minä en tiedä mitään... Oma jengi vähintään tietyllä tasolla hajoaa ympäri Suomea ja pelottaa jos me ei kuulla toisistamme mitään enää... Nytkö tämä on ohi. Näin nopeasti! Juurihan se alkoi, nytkö se jo päättyy? Tulen ikävöimään teitä paljon. Jos olet yksi heistä, joille tätä kirjoitan, niin tunnistat itsesi<3

Kaikkea hyvää loppuelämälle... :´(

<3: Katariina