Täällä saksassa. Ikävä suomea!! kaikki muistuttaa koko ajan asioista joita tapahtui kesällä. Ei auta vaikka onkin kaukana... välimatka ei helpota tuskaa, ikävää... Kesä oli niin mieletön että se lämmittää vielä pitkälle talveen. Niin mielettömiä ihmisiä ihania ja kivoja. Uusia ystäviä. Olen saanut enemmän itseluottamusta ja rohkeutta, muttei se siltikään poista kaikkea ujoutta ja arkuutta jota tunnen kun asiat tapahtuvat hetkessä. Vasta jälkeenpäin tajuan asioiden tärkeyden ja merkityksen. Sanat eivät merkkaa enää mitään jos ei teoilla osoita kuinka tosissaan sanomisillaan on... sen opin. Opin miten kehut voivat olla tyhjiä...sanat ovat tyhjiä. Onneksi opin sen.

Mulla on ikävä jallua.. se on kuulema ihan villiintynyt ja on nykyään ulkokoira...auts koska joutsenossa se joutuu taas olemaan sisällä.... saa taas pelätä kotinsa puolesta joka päivä koulun jälkeen..

En voi kuunnella musiikkia täällä. Liikaa kaipausta ja muistoja... kuuntelen kavereiden musiikkia.. se tuntuu neutraalilta kun ei ole mitään siteitä biiseihin. Päässäni soi hugging the phone...