Tänään olen surullinen. Tunnen vihaa, itseinhoa...katkeruutta. Inhottava olo ja paska päivä!! koira repi tossuni, töissä kaikki stressavat festareista ja tuntuu kuin olisin tiellä minne ikinä menenkin. Ihmiset ei osaa kävellä helsingissä sillei ettei ne olis just mun edessä, ja varsinkin ku oli kiire junaan. Onneksi koira ei sentään pitkän päivän jälkeen ollu paskonu sisään. kiitos.. ulkona alko sataa juuri ku piti pyöräillä asemalta himaan. ja en ees muista ku haluun unohtaa kaiken masentavan..

Mun tekis mieli huutaa nii et metsä raikaa ja kaatua itkemään. Makaisin sängyllä josta on lakana karannut koska en viimeyönä voinut nukkua. Ukki loukkasi selkänsä joensuussa eikä pystynyt ajamaan. Nukuin koiran kanssa yksin liian isossa talossa. Kävin kolmesti yöllä koko talon läpi että ovet oli varmasti lukossa. heräsin kun jallu meni juomaan. Nukuin pommiin ja myöhästyin duunista. Mä en ikinä myöhästy. Mä vihaan myöhästymistä ja varsinkin sitä jos joudun odottaman jotain joka on myöhässä. Sitä mä oikeastaan vihaan eniten!!

Mun silmät turpoo kyynelistä, mä tiedän et olo helpottaa hetken päästä. Tappelin ystävieni kanssa..jostain aivan tyhmästä asiasta, pyysin anteeksi muttei sekään helpottanu mun oloa. Mä en kestä kuinka me muututaan ajan kuluessa. Mä väitän kaikille että muutoksiin pitää tottua mutten ite kestä sitä. Olen niin tekopyhä!! nyt kun sanoin sen ääneen, niin ehkä pystyn hyväksymään muutoksen muissa ja itsessäni. Ymmärrän että kaikki läheiseni pariutuvat ja haluavat viettää rakkaidensa kanssa aikaa. Kaikki ei enää hengailekkan porukassa. Osa on muuttunut pois, minä mukaan lukien, mutta kuvittelin koko ajan että kun kerran sieltä perseestä tänne tulen niin ystäväni haluaisivat tulla juhlimaan kanssani. Mikään ei toimi niinkuin ennen. miksi mä en muutu...??

Olen vieläkin liian kiinni unelmissani ja urassani jota haluan luoda intohimoisesti. Koko ajan pitää olla menossa. Huomasin kun minulla oli keskellä viikkoa kahden päivän loma, niin en osannut tehdä mitään! nukuin ja makasin katsoin 5 leffaa putkeen, ulkoilutin koiran ja ruokin. Olin ihan epätoivoinen kun ei ollut mitään tekemistä. Suunnittelen viikot etukäteen ja varsinkin viikonloput. Voisiko joku edes yrittää yllättää mut ja suunnitella edes yhden viikonlopun puolestani. ei tietenkään. Kerran kävi näin. Ne olivat mun läksiäiset, tosin olin suunnitellut nekin mutta kaverit ovelasti muuttivat suunnitelmia niin etten tajunnu. Se oli paras ja ikimuistoisin viikonloppu sitten tupareideni. kiitos siitä asianosaisille <3

Oon iha hitonmoinen marttyyri!! iha naurattaa kaikki mitä oon puhunu. Alan kohta olemaan paremmalla tuulella, voisin mennä tekemään pinaattikeittoa, rupes tekemään mieli töissä tehä kerranki pinaattikeittoa ettei aina vetäis nuudelia.

VOi VITTU!! Sain just tietää et vuokranantaja ei oo korjauttanu mun lavuaaria KOLMEEN kuukauteen vaikka sen piti korjata se samalla viikolla ku lähin sieltä tänne eteläsuomeen. OTTAA PÄÄHÄN!!! se siitä hyvästä fiiliksen tuulahduksesta. Nyt tekee mieli RAIVOTA!!! PERKELE jotain angstimusaa kehiin!! no soitan sille saakelin ukolle sit ku palaan saksasta et jaahas, mitäs mitäs täällä...!!

meen juoksee itteni kipeex!! niin kovaa et keuhkot repee!!