Tätäkö se on?
Tunsin jo suurta ahdistusta herätessäni tähän auringon kyllästämään päivään. Edellinen ilta kun vaipui omalta osaltamme, kuten saattoi odottaa, lääkkeessä.

Onko tylsempää kuin tajuta viettäneensä viimeisen viikon jonkun muun potilaan tarkoitetulle reseptille omistautuneena? No ei se nyt niin hullumpi kuitenkaan ollut.. ainakin alkuviikolla kun komerosta asteli edesmennyt isoisoäitini ja komensi minut tekemään kärrynpyöriä alasti päiväkodin eteisessä. Torstaina jo tämä alkoi tuntua kertaukselta.

Vittu nyt en jaksa jatkaa. Tiedän että ensi yö on 1. kerta viikkoon ilman rohtoa.

Naapurin sepposeponseponsepolta terveisiä.