...täs kattelin eilistä tarinaani ja tarttui siitä sormiini tämmönen ajatus - kun siinä lopussa kuvainnollisesti naputtelin pöytää (...en oikeesti eilen livenä naputellut vaikka siitä saattoi ehkä joku hätäisempi saada semmosen käsityksen ; ) - rytmitajusta ja siitä kun monesti sanotaan, että: "Sillä ja sillä ei oo yhtään rytmitajua." (tarkoittaakohan tuossa muuten tuo eka "sillä" etunimiä ja toka "sillä" sen sukunimeä... tuli vaan mielehen. Ja noin oon joskus jonkun kuullu sanovan. Kukahan tommosenkin on keksiny? ...outo : o ..."Mihinkä sä meet?" ..."Sille ja sille!" ..."Koska sä tuut?" ..."Sitten ja sitten!" ...."Joo ja joo!" ..."Heippa ja heippa!" = D ...ja kun oon lähetellyt täs terveisiä ennenkin niin teen sen nyt taas - enkä kysy nyt edes lupaa... "Terveisiä Teille ja teille!" : )

...siis, jos jollain ei oikeasti olisi rytmitajua, niin minkähänlaisia seurauksia siitä voisi olla? Löisikö sen ihmisen sydän miten sattuu vai kävelisikö se jotenkin kummallisesti nykimällä ja vaihtelevilla nopeuksilla. Vai olisiko niin, että kun joku - vaikkapa nyt legendaarinen Remu - rummuttaisi hikihatussa "Roudranöriä" niin se kyseinen henkilö kattelis vaan touhua ihmeissään, pitäis Remua ihan hulluna ja sanois että: "Mää en tajua!" : o

No, eipä siinä mitään... on vain aika merkillinen juttu semmonen, että juuri tuo edellämainittu "rytmitajuton" mies (..miten niin mies? ...en tiedä! ...voihan se olla nainenkin kyllä. Mutta onko sillä nyt tän jutun kannalta mitään merkitystä? ...Ei! - NO ÄLÄ SITTEN TEE TÄSTÄ MITÄÄN TASA-ARVO KESKUSTELUA!! PYSYTÄÄN NYT VAAN SIINÄ RYTMITAJUSSA JA RUMMUTTELUSSA... JOOKO?! ...anteeksi, pieni välikohtaus...köh!) halusi ruveta rokkitähäreksi ja nimenomaan juuri rumpaliksi. Ne oudot "kattilat" vaan kiehtoi sitä niin paljon - eikä se vaan voinut vastustaa niitä. No, meni sitten rumpukauppaan, osti ne "kattilat" ja keräsi lähipiiristä porukan ja alakasi harjoittelemaan heviä - jaa, että miten niin heviä? No, tietenkin kun se meni sinne rumpukauppaan, niin kauppias huamas heti, ettei se tiärä rummuusta mitään ja myi sille rankimmat ja kalleimmat kamat mitä kaupasta löytyy (tuplabasarit, yms. vermeet ja pelliäki niiiiiin paljon, ettei sinne autotallihin sopinu ku pelekät rummut ja se oli sentään kaharen (2) auton talli... siis kuorma-auton ja joilla ei nyt vaan pysty mitään "zääsiä" edes soitteleen vaikka haluaiskin - ja tietenkin se porukka sitten sattui kasaantumaan semmosista tyypeistä, jotka olivat kaikki samalla hyvällä tavalla "väärällä" alalla. Ja niistä tuli kuuluisia. Myivät muutamia miljoonia levyjä ja pössyttelivät sikareita uima-altaidensa reunoilla ja ihmettelivät itsekin, että kuinkas täs nyt näin kävi.... ; )

...no, asiaa ihmeteltiin jälkeenpäin paljonkin ja todettiin, että juuri sen "rytmitajuttoman" rumpalin ansioista sen koko bändin soundi oli niin omaperäinen ja kiehtova, että se vain väkisinkin vetosi kuuntelijoihin ja niin hyvällä tavalla "väärin" soittoa ei pystytty jäljittelemään millään rytmikoneilla vaikka parhaat insinöörit sitä kuinka yrittivätkin...

P.S. Monesti on kyllä aika vaikee tietää mitä osaa ja mitä ei - ainakaan ennekuin on kokeillut. Usein sitä vaan ihiminen ajattelee ihan ittekseen kaikenlaisia "rajoja ja rimoja" itselleen ja ottaa turhia paineita tai kuuntelee ns. "viisahampia", että mitä kannattaa teherä ja mitä ei.... kummaa touhua! ; o ...ja tuli vielä täs mieleen sekin, että jos määkin alakaasin ottaa jotain paineita näistä tarinoistani etukätehen, niin ei varmaan tulisi mitään tekstiä tästä päästä. Illalla sitä miettis vaan, että mistähän kirjoottaas ja kuinka sen latoos... ei tulis mitään. Ei ehtis nukkua ollenkaan ja aamulla olis niin väsyny ja pää tyhyjänä ettei jaksais edes yrittää mitään... helepoin tapa teherä asioita on vaan aloittaa ja ihimettelee niitä sitte jäläkehen päin - ja tämä kyllä toimii myös musiikissa ja muussa elämässä ; )