Korvatunturin juurella punaisessa mökissään takkatulen loimottavassa lämmössä istuu joulupukki ja katsoo lumihiutaleesta maailman menoa. Nurkissa tontut käärivät paketteja ja joskus saavat itsensäkin paketoitua. Kerran kävi niinkin, että pukki nukahti ja hän tuli paketoiduksi. Tontut laittoivat hänet postiin ja hänet tiputettiin erään kartanon pihaan. Jouluattona ilta-aterian jälkeen rikas mies saapui avaamaan lahjojaan. Hän repi paketeista karuselleja ja moottoripyöriä kuin myös jääkaappeja. Aivan viimeiseksi hän saapui joulupukin luo ja hyppäsi pukin vatsan päälle, sillä tiesihän hän, että siinä paketissa olisi uusi mersu. Se oli juuri oikean kokoinen. Pukki, joka oli nukkunut ruususen sikeää unta, heräsi hätkähtäen ja nousi seisomaan. Paketin sisältä hän lauseili joulutervehdyksiä kaikkialle hämmennyksissään. Rikas mies riemusta suunniltaan kiitteli ystäviään puhuvasta mersusta ja leikkasi uudella kiiltävällä linkkuveitsellä pukin kääreet auki. Käärepapereiden leijaillessa alas rikkaan miehen sisällä kiehahti, sillä eihän mersulla ole nenää. Sen kaikki tietävät. Joulupukki oli pahoillaan, mutta se ei riittänyt vaan rikas mies halusi korvauksia. Mersu oli ollut erittäin kallis, joten vain pukin oma reki oli sopiva hyvitys kauheasta kömmähdyksestä. Aina jouluisin tähystäessään taivaalle kannattaakin olla silmä tarkkana, sillä pimeässä on vaikea erottaa lentääkö siellä rikas mies joulupukin vanhalla, vai joulupukki uudella reellään?